Ostin pyörän Biltemasta…

Eiiii! Ennen kun pieksette minut ketjuruoskilla ynnä muilla, antakaa minun selittää otsikkoa. Tiedän kyllä, että jos pyöräilyn harrastaja ostaa Biltemasta osia kokonaisesta pyörästä puhumattakaan, häntä odottaa välitön erottaminen pyöräily-yhteisöstä. Avointa halveksuntaa ja satunnaisesti lenteleviä sylkiklimppejä on myös odotettavissa.

Nyt päätin kuitenkin uhmata yhteisön painetta ja hankin pyörän Biltemasta. Okei, kyseessä ei ole mikään 99,90 euron mummo-Yosemite, vaan Biltsun valikoimasta löytyvä yksipyöräinen.

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut yksipyöräilyn kokeilemista ja katsoin parhaaksi aloittaa Bilteman budjetti-yksipyöräisellä. Hinnalla laitetta ei ole pilattu, sillä vekotin maksaa alle viisi kymppiä. Ajattelin, että 20-tuumaisella olisi hyvä aloitella uutta pyöräilyn alalajia ja opetella perusjuttuja. Sitten jos innostus säilyy, voi hankkia paremman pyörän, vaikkapa isomman tuumakoon maasturiyksipyöräisen. Ja jos laji ei nappaisikaan, rahallinen menetys ei olisi suuri.

Näistä lähtökohdista kävin noutamassa yksipyöräisen Jyväskylän Biltemasta. Laatikoiden päällä oli lappu, jossa pahoiteltiin puutteellisia kokoamisohjeita. Mielessäni vilahti lausahdus how hard could it be?, joten paketti kantoon ja kassalle.

Tämän roudaamiseen olisi pitänyt olla tavarapyörä!

Kieltämättä asennusohjeet olivat puutteelliset, sillä paketissa oli ainoastaan vihkonen, jossa esiteltiin aivan toisenlaista yksipyöräistä eikä mukana ollut edes osaluetteloa. Jenkkityyliset kiellot oli toki muistettu printata mukaan. Opin esimerkiksi, että yksipyöräistä ei saa käyttää märällä alustalla tai mäessä. Oma suosikkini on kuitenkin lause “vältä käyttämästä yksipyöräistä lähellä ihmisiä ja liikennettä”. Huh, onneksi en ole ihminen, vaan pyöräilijä.

Kokoamisvaiheessa aikaisemmat kokemukset fillareiden kasaamisesta auttoivat, eikä missään vaiheessa tullut ns. Ikea-hetkeä (“mihis tää menee” tai “hei, tää jäi yli”). Myymälässä olleen lapun tarkoitus oli varmasti vihjaista, että asiakas saa tarvittaessa kokoamisapua henkilökunnalta.

Kokoamisen lopputulos. Ihan nätti Biltsu-tuotteeksi.

Helpoin vaihe olikin sitten siinä. Nyt pitäisi aloittaa harjoittelu. Ensimmäisen illan treeninä oli vain istuskella yksipyöräisen päällä ja keinua vähän edestakaisin seinästä tukea ottaen. Etsin myös opetusvideoita YouTubesta ja otin alla olevasta videosta mallia. Siitä se alkaa.

Näin siis otin ensiaskeleeni yksipyöräilyn maailmaan. Mitään en taaskaan lupaa, mutta suunnitelmana olisi kirjoitella harjoittelun edistymisestä ja muista ajatuksista blogin yksipyöräily-kategorian alle.

Autoilijan paratiisi

Maanantaina jyväskyläläisille autoista innostuneille koitti ennenaikainen jouluaatto, kun Motonetin uusi myymälä avattiin Keljon kaupunginosaan. Kävin pahimman alkuhuuman laannuttua tiistaina katselemassa, millaisesta myymälästä on oikein kyse.

Vilkkuvat värivalot joulukuuseen – ei polkupyörään

Yksinkertaista: eteen valkoista ja taakse punaista valoa

Tämä seuraava kirjoitus kuuluu kategoriaan “ei pitäisi valittaa, mutta…”. Haluankin ensiksi todeta, että on erittäin hienoa, kun pyöräilijät käyttävät valoja. Kuitenkin yksi epäkohta on mielestäni kasvanut ledivalojen yleistyessä. Yhä useammin näkee pyörään kiinnitetyn muuta kuin valkoista valoa tuottavan valaisimen. Tämä on tietenkin valitettavaa ja jopa vaarallista useammastakin syystä.

Kerrankin lakiteksti on asiassa ilahduttavan yksiselitteinen. Pyörässä on oltava valkoista tai vaaleankeltaista valoa tuottava valaisin. Tämän määritelmän sisälle menevät siis halogeenipolttimon tuottama hieman kellertävä valo ja ledivalaisimen päivänvalon kaltainen valo. Liikennekulttuurissamme on totuttu siihen, että yleisesti ottaen valkoinen valo tarkoittaa vastaantulevaa ajoneuvoa ja punainen samaan suuntaan kulkevaa tai loittonevaa ajoneuvoa. Oranssinkeltainen (tai ruskeankeltainen) valo viestittää tavallisimmin kääntymisaikeista, mutta myös pitkästä (esim yhdistelmän sivuvalot) tai poikkeavasti liikkuvasta ajoneuvosta (traktorin varoitusvilkku).

Tämänkin syksyn aikana olen nähnyt useita oransseja, keltaisia ja jopa vihreitä ledivaloja kiinnitettyinä pyörien tankoon. Jopa sitä pahinta vaihtoehtoa, punaista valoa eteenpäin, on nähty liikkeellä. Punainenhan on huonoin mahdollinen valo eteen, koska silloin muu liikenne käsittää pyöräilijän kulkusuunnan juuri päinvastaiseksi: samaan suuntaan meneväksi luultu tuleekin kohti! Välillä punaisella valolla kikkailu on ihan pikkupoikien viatonta “tuunausta”, mutta usein myös ihan aikuisten ihmisten ajattelemattomuutta. Tänään esimerkiksi näin naispyöräilijän, jonka koriin oli kiinnitetty Bilteman tms. heijastinnauha, jossa on punaiset ledivalot. En tiedä, voiko tässä tapauksessa sanoa “onneksi”, mutta ledit olivat vieläpä aika himmeitä. Ehkä ikävin näkemäni värivalojuttu oli se, kun pyöräilijä oli kiinnittänyt vihreän valon pyöräänsä ja asettanut sen vielä vilkkumaan. Viritelmän näkyvyysarvo oli samaa luokkaa kuin ilman valoa.

Samalla voisin vielä sanoa sanasen valojen ikuisuuskysymyksestä eli siitä, kannattaako ledivaloa pitää kiinteällä vai vilkkuvalla valolla. Laki sanoo, että kiinteällä valolla. Vilkuttimet ovat hälytysajoneuvoja varten, vaikkei pyörää nyt paloautoon heti sotkettaisikaan. Itse puolustan kiinteää valoa, mutta en vain siksi että se on lainmukaista. Vilkkuvalon havaitsee hyvin, kun se tulee suoraan kohti. Sivuttain liikkuvan vilkkuvalon kulkua taasen on äärimmäisen vaikeaa ennustaa, kun kohde välillä havaitaan ja sitten se taas hetkeksi häviää. Mitä pimeämpää, sitä vaikeampaa vilkkupyörän kulkua on seurata. Ja edelleen: mitä pidempi vilkun väli on, sitä vaikeampi pyöräilijä on havaita (pyörä siis ehtii liikkua useita metrejä “pimeänä”). Toki voi säästää paristoja käyttämällä vilkkutoimintoa, mutta onko se lopulta järkevää? Tarpeeksi tiheä vilkkumistahti kun ei juurikaan säästä paristoa ja harvakseltaan vilkkuva on melkein sama kuin ei valoa ollenkaan. Sama pätee oikeastaan myös takavaloon, tosin ei ehkä yhtä jyrkästi. Toinen vilkkuongelma muodostuu silloin, kun vilkkuvia valoja on useita samalla pyörätiellä. Vastaantulijan on äärimmäisen vaikea havainnoida, kuka on tulossa ensimmäisenä tai kuinka pyörien suhteet toisiinsa muuttuvat; ohittaako joku, kuka on hitain jne.

Myös valon asennukseen kannattaa uhrata hetki aikaa. Valo tulisi asentaa siten, että se ei osoita metrin päähän maahan tai valaise eturengasta. Asenna valaisin siten, että se on suorassa kulmassa tankoon nähden, jolloin valon huomioarvo on suurin (valo osoittaa siis suurin piirten autoilijan silmien korkeudelle, eli sinne, missä sinun pitäisi tulla havaituksi!). Asenna valo siten, ettei mikään pyörän osa (kuten kori) peitä sitä. Kerran vastaan tuli pyöräilijä, jonka tankoon kiinnitetyn valon havaitsi juuri ja juuri. Pyöräilijä oli nimittäin virittänyt sadeviittansa valon päälle! Toinen pyöräilijä oli laittanut valon tarikalla olevaan koriin. Valo tuikki silloin tällöin satulan alta eteenpäin.