Auto auttaa taloudellisessa ajossa

Uusi tekniikka pienetää kulutusta ja päästöjä, mutta taloudellinen ajotapa lähtee edelleen kuljettajasta.

Autonvalmistajat tuovat markkinoille kovalla innolla ekologisia malleja. Usein ne eivät ole uusia malleja, vaan vanhoista on viritetty pienillä muutoksilla vähemmän kuluttavia ja päästäviä versioita. Ottamatta kantaa siihen, voidaanko autoja koskaan kuvailla ekologisiksi, käytän nyt näistä kyseisistä autoista nimitystä “ekoauto”. Kävin hiljattain katselemassa Volvon DRIVe -nimellä kulkevia ekomalleja. DRIVe-varustelu tulee automaattisesti C30, S40 ja V50 -mallien pienimmän, 1,6-litrainen dieselmoottorin yhteyteen. Ekopaketin luvataan mallista riippuen vähentävän kulutusta noin puoli litraa satasella ja päästöjä 2,5-3,5 g/km. Suomalaisessa päästöpohjaisessa autoverotuksessa autojen myyntihinnat laskevat 300 euroa.

Volvo luottaa ekomalleissa siihen, että pienistä paloista saadaan suuri säästö. Autojen ulkoisia säästökikkoja ovat madallettu alusta, spoilerit, diffuusorit, vanteet, tasainen alusta ja osittain suljettu maski. Näillä muutoksilla auton ilmanvastusta on saatu pienennettyä. Konepellin alla moottorinohjausta on viritetty. Vaihteistossa suurimpien vaihteiden välityksiä on pidennetty ja vaihteistoöljy on vaihdettu vastuksen vähentämiseksi. Ajotietokone suosittelee kuljettajalle ajotilanteeseen sopivinta vaihdetta. Alla on Michelinin pienen vierintävastuksen renkaat.

On hienoa, että autonvalmistajat kehittelevät tapoja polttoaineen kulutuksen ja päästöjen pienentämiseksi. Kun autot ovat huippuunsa viritettyjä “ekomobiileja”, jäljelle jää yksi heikkous. Kuljettaja. Volvokin myöntää, että kaikkien kuljettajien kohdalla mainittuihin säästöihin ei päästä. Tämä on kiertoilmaus sille, että joidenkin ajotapa on niin kaukana taloudellisesta, ettei tekniikkakaan pysty asiaa korjaamaan. Uudet eko-ominaisuudet toimivat siis vain silloin, kun kuljettaja osaa ajaa taloudellisesti. Kovat kiihdytykset, joita seuraa välittömästi jarrutukset, moottorijarrutuksen käyttämättä jättäminen, ilmastoinnin ja “peppugrillien” turha käyttö ja stereoiden huudattaminen puhumattakaan sumuvalojen turhasta polttelusta lisäävät auton kulutusta ja päästöjä merkittävästi. Nämä seikat eivät myöskään näy standardin mukaan tehdyissä kulutustesteissä, jotka ajetaan vieläpä ilman valoja ja lämmittimiä.

Väittäisin, että 2000-luvulla autokoulunsa käyneillä on hyvät perustiedot taloudellisesta ajosta. Vanhemmilla kuljettajilla tiedot ja taidot saattavat olla sen sijaan puutteellisia. Tietoa on tarjolla useista lähteistä, mutta joillekin auto kuluttaa sen minkä kuluttaa ja sillä selvä. Jos joku autonvalmistaja haluaisi viedä ekoajatteluaan vähän pidemmälle, se voisi tarjota uuden auton ostajalle kaupan päälle taloudellisen ajon kurssin. Siitä olisi varmasti hyötyä ainakin niille, jotka ovat käyneet autokoulunsa aikana, jolloin taloudellisuus ei ollut vielä päivän sana. Olipa autona sitten ekomalli tai tavallinen.

Nykyautojen ajotietokoneiden avulla jokainen voi haastaa itsensä ja yrittää ajaa taloudellisemmin. Auton ratissa ollessani harvoin ajattelen taloudellista ajoa, koska se on “sisäänkirjoitettu” mieleeni jo autokoulussa. Joskus on kuitenkin hauskaa nollata auton kulutusnäyttö ja kokeilla, kuinka vähällä polttoainemäärällä pääsee paikasta toiseen. Kun oikein pihistää, kulutus saattaa pienentyä vielä litralla, vaikka alun perinkään ajotapa ei olisi ollut tuhlaileva. Ei siis tarvitse ostaa ekoautoa, jotta voisi pienetää kulutustaan.

Ja lopuksi, onhan noista eko-Volvon ei-niin-kauniista vanteista vähän vinoiltava.

Kuin kaksi marjaa:

(KUVAT: Volvo ja  South Eastern Protection Security Specialists.)