Opas pyöräilykypärän käyttöön

En voi olla kuin tyytyväinen, kun katselen keväisiä väyliä. Pyörät on kaivettu varastoista ja junioreitakin on liikkeellä kiitettävästi. Yhtä asiaa olen vain harmitellut: monikaan ei osaa säätää ja pukea pyöräilykypärää päähänsä oikein. Olen nähnyt jopa useita väärinpäin päässä olevia kypäriä! Tavallisempaa kuitenkin on, että remmit on säädetty väärin tai kypärä on valahtanut niskaan. On siis ehkä aika kerrata perusjuttuja.

Vaikka kypärä on yksinkertainen väline, ei se ole käyttövalmis suoraan myyntipakkauksesta. Kypärän kanssa on mentävä peilin eteen ja säädettävä remmit omien mittojen mukaan. Kypärän “tehdasasetukset” eivät sovi kenellekään suoraan.

Ennen säätöjen tekemistä on muistettava, että kypärän pitää olla sopivan kokoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että on otettava mittanauha ja mitattava oman pallon ympärys noin sentti kulmakarvojen ja korvien yläpuolelta. Oikea koko on ehdottoman tärkeä, koska sillä on suuri merkitys sekä turvallisuuden että käyttömukavuuden kannalta. On olemassa myös kypäriä, joissa yksi koko sopii kaikille. Näiden kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana, koska istuvuus ei välttämättä osu niin hyvin omaan päähän kuin kypärässä, josta valmistetaan eri kokoja. Yhden koon kypärissä sovittaminen kannattaa tehdä erityisen huolella. Konsultoi tarvittaessa asiantuntijaa eli pyöräliikettä. Samalla voi pyytää säätämään remmit oikein, mutta taito kannattaa opetella itsekin, koska hienosäätöä täytyy tehdä toisinaan.

Seuraavassa videossa opastetaan mielestäni hyvin kypärän säätäminen. Alla on vielä suomenkieliset selostukset eri vaiheista ja muutama oma vinkkini kaupan päälle.

1. Nykyään monissa kypärissä on säädettävä pantaosa, joka pitää kypärän paremmin paikallaan päässä. Mielestäni kannattaakin valita tällainen kypärä, koska sen istuvuus on yleensä parempi. Säädä kiristyspanta sopivalle kireydelle siten, että kypärä istuu napakasti, muttei purista. Tämä on kovin henkilökohtaista: jotkut saavat pääkipua todella helposti. Itse pidän melko kireästä asetuksesta ja kypäräni pysyy päässä ilman remmejä, vaikka käännän pääni alaspäin.

2. Kypärä ei saa olla niskassa eikä myöskään silmillä, vaan vaakatasossa. Kulmakarvat näkyvät, mutta otsa on piilossa. Tämä vaihe on tärkeä, jotta remmit tulevat säädetyksi seuraavassa vaiheessa oikein.

3. Nyt kylpyhuoneen peilikaapista on hyötyä. Mene sen eteen ja säädä peilit niin, että näet oman sivuprofiilisi. Näin pystyt tekemään remmien säädön juuri nappiin. Huomaa, että solki tulee tarkalleen korvanlehden alapuolelle, eikä koskaan korvan päälle. Remmikään ei saa osua korvaan, vaan korva jätetään kolmion sisään. Kumpaankaan remmiin ei jää löysää.

4. Seuraavaksi säädetään oikea pituus leukahihnalle. Kuten videolla tehdään, suuta voi availla tai kokeilla käsin, saako remmin nousemaan leuan yli. Jos saa, pitää kiristää lisää. Mielestäni kireys on sopiva silloin, kun leuan ja remmin väliin mahtuu pari sormea ongelmitta. Lopuksi voi leikata soljen ulkopuolelle jäävät ylimääräiset remmit pois häiritsemästä, mutta varo vahingoittamasta kypärää saksilla sohiessasi! Muista jättää vähän säätövaraa, jos käytät kypärän alla kylmällä säällä päähinettä.

5. Aja ja nauti!

Miksi siis kaikki tämä vaiva? Se ei ole vaivaa, vaan viisautta. Hyvin istuvaa kypärää on mukava käyttää ja kynnys kypärän käyttämiselle alenee. Tätä voi pohtia etenkin lasten kohdalla.

---

Aiemmin blogissa: Kypäräjuttu, jossa pari vinkkiä kypärän ostoon.

Vinkkejä fillarivalon valintaan

Yleisön pyynnöstä (että kuulostaa hienolta!) joitain vinkkejä ja huomioitavia asioita polkupyörän valon valitsemiseen. Hommahan voi olla yllättävän hankalaa ja pettymyksiä tulla, sillä kaupassa on vaikeaa sanoa pelkkää pakettia katsomalla, mikä valaisin on käytössä toimiva. Pyöräliikkeissä sentään mallit ovat esillä ja niitä voi vertailla, kun taas marketeissa myyjänkin löytäminen voi olla haasteellista. Tarkoituksena on siis katsoa tilannetta vähemmän pyöräilyä harrastaneen silmin – aktiiviharrastajilla tarpeet ovat aivan erilaiset ja he varmasti osaavat etsiä itselleen sopivat valot, tai jopa rakentelevat sellaiset itse!

Avain tieliikenteen saloihin

Liikenneasioita pohtiessaan joutuu usein huomaamaan, että luotettavaa ja ajantasaista tietoa voi olla hankalaa löytää. Autokoulun oppikirjasta yksityiskohtaista tietoa löytyy vähän, mutta toisaalta tiedon etsiminen lakikirjoista voi olla monelle liian monimutkaista. Liikennetietojen syventämiseen ja autokoulussa opitun kertaamiseen soveltuu hyvin Tieliikenteen käsikirja, josta on nyt ilmestynyt päivitetty painos. Käsikirjan tarkoituksena on käydä yksityiskohtaisesti läpi tieliikenteen oikeusnormisto.

Teoksen takana on oikeustieteen tohtori Matti Tolvanen, joka toimii Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professorina. Tolvasen erikoisalaa ovat juuri liikennerikokset ja hän on väitellyt samasta aiheesta. Tolvanen on ollut myös asiantuntijaroolissa tieliikennelainsäädännön valmistelussa ja on kirjoittanut lukuisia liikenneaiheisia teoksia.

Käsikirjan rakenne muistuttaa jonkin verran Autokoulun oppikirjaa. Käsikirjan edeltäjää Tieliikennekirjaa käytettiinkin myös autokoulun oppikirjana. Autokoululiiton oman opetusmateriaalin myötä Tieliikenteen käsikirja on uudistettu perusteellisesti ja se on eriytynyt liikennelainsäädäntöä työssään soveltavien – kuten poliisien, ajo-opettajien tai tuomareiden – perusteokseksi. Tavallisen tienkäyttäjän onneksi Tolvanen on onnistunut säilyttämään teoksen kansantajuisuuden. Kirjoittaja kutsuukin käsikirjaa “”jokamiehen” hakemistoksi, josta itse kukin voi selvittää oikeutensa, velvollisuutensa ja vastuunsa liikenteessä”.

Tolvanen toteaa alkusanoissaan, ettei käsikirjaa ole tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka vasta ottavat ensiaskeleitaan tieliikenteessä. Tämä onkin oivallinen neuvo, sillä teoksen asiapitoisuus ja formaali esitystapa saattavat vieraannuttaa aiheeseen perehtymätöntä lukijaa. Kuitenkin olisi hyvä, että jokaisella autokoululaisella olisi tieto teoksen olemassaolosta. Ajokortin suorittamisen jälkeen on terveellistä avata Tieliikenteen käsikirja ja huomata, kuinka laajasta aihepiiristä onkaan kyse. Kirjaa selaillessaan tuore autoilijanalku (ja miksei kokenut rattimieskin) oppii nopeasti, että autokoulusta jäikin mieleen vain pieni osa kaikista hallittavista asioista. Kuljettajan onkin jatkuvasti kehitettävä itseään ja pidettävä yllä tietojaan. Käsikirja on hyvä perusteos juuri tähän käyttötarkoitukseen.

Jos lukija jää jotain kaipaamaan, niin ainakin lisää kirjan takakannessa mainostettuja oikeustapauksia ja liikennepoliittista pohdintaa. Niitä on kuitenkin luvattu lisätä kirjan tuleviin painoksiin, joten puute korjaantuu tulevaisuudessa. Visuaaliselta ilmeeltään teos on vanhahtava.  Käsin piirretyt tilannekuvat ja mustavalkoiset valokuvat ajavat toki asiansa, mutta vievät lukijan ajassa taaksepäin edelliselle vuosisadalle. Kirjaa lukiessa täytyykin muistuttaa itseään, että kyseessä on graafisesta olemuksestaan huolimatta täysin ajantasainen teos.

Kirjaa ostavan kannattaa varmistaa, että teos on varmasti vuosimallia 2009. Myynnissä on edelleen myös ulkonäöltään lähes identtinen vuoden 2008 painos, jossa tiedot ovat osittain vanhentuneita. Tilasin omani Akateemisesta Kirjakaupasta, jossa pikaisen vertailun jälkeen näytti olevan halvin hinta eli 30,52 €. Toimituskuluja päälle lätkäistiin 4,50 €. Vertailu kannattaa, koska esimerkiksi Suomalaisen Kirjakaupan hyllyhinta kirjalle on 36,80 €. Autoliiton jäsenkään ei saa kirjaa halvemmalla: AL-kaupassa postikulut ovat korkeat (8,65 €), vaikka kirjan hinta onkin kilpailukykyinen (jäsenille 32 €). Teos on saatavilla myös useimmista kirjastoista.

Tieliikenteen käsikirja on erinomainen lisä jokaisen tienkäyttäjän kirjahyllyyn. Selkeän rakenteen ansiosta käsikirjasta on helppoa löytää vastaukset niihin kysymyksiin, jotka nousevat esiin jokapäiväisissä liikennetilanteissa.

Tolvanen, M. 2009: Tieliikenteen käsikirja 2009. Helsinki: Edita. 246 s.