Pyöräilijänä Lutakon työmaalla

Siinäpä haastetta kerrakseen, kun aloitetaan suuria rakennusurakoita ja liikenne pitäisi saada jotenkin toimimaan niiden yhteydessä. Valitettavan usen käy niin, että autoliikenne saa suunnittelussa etusijan ja pyöräilijät ja jalankulkijat laitetaan sitten kulkemaan jotain reunaa pitkin. Lisähaastetta luo kulkureittien väliaikaisuus, sillä reitit saattavat muuttua viikoittain työmaan etenemisen mukana. Pysyykö opastuksen taso silloin riittävän hyvänä vai eksyykö fillaristi tai jalankulkija väärille reiteille?

Kävin katsomassa Jyväskylän Lutakossa millaisiin ratkaisuihin siellä on päädytty pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden opastamisessa. Paikalla sijaitsee useita rakennuskohteita, kuten Satamakadun siirto tunneliin sekä Innova 2:n ja Sokos Hotel Paviljongin rakennustyömaat. Katselin paikkoja ja mietin, ovatko reitit, joille pyörät ja jalankulkijat ohjataan turvallisia ja selkeitä. Ohessa kuvaraportti paikan päältä.

(Klikkaamalla avaat kuvaesityksen.)

Liikennemerkkien sanomaa voisi miettiä ja välttää ylimääräisiä merkkejä. Eipä silti, nyt kumpikaan merkeistä ei kuvaa todellisuutta, sillä väylällä on jatkuvaa autoliikennettä ja pysäköintiä.

Tässä on siis suojatie ja yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä, jota pitkin saa kuitenkin ajaa autolla? Suojatietä paikalla ei ainakaan ole. Yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän merkki johtaa harhaan.

Nytkö se kevytväylä alkaa? Niin voisi merkistä luulla, mutta tämäkin on ajorata, jota pitkin kuljetaan pysäköintialueelle.

Kiistelty Satamakadun suojatie. Oliko hyvä idea laittaa suojatie mäennyppylän alle? Onneksi ajonopeudet ovat paikalla alhaisia. Keskisaareke voisi olla leveämpi.

Uno Savolan kadulta kulkee kevytväylä Messutorille. Tälläkin “kevytväylällä” saa kuitenkin liikkua moottoriajoneuvolla. Suojatien merkeillä ei ole paikalla mitään virkaa.

Kevytväylä kulkee välillä tunnelissa. On hyvä, että kulkijoita suojataan katoksilla. Konteista (?) tehty väylä on kuitenkin hyvin kapea pyöräilyä ajatellen. Plussaa riittävästä valaistuksesta.

Sisäänkäynti tunneliin. Näkymät ovat erittäin rajoittuneita. Vaarallinen ratkaisu, ja nokkakolarin riski on suuri. Pyöräilyä ei pitäisi sallia, jos joudutaan tekemään näin ahtaita väyliä.

Huomioita

Aivan parasta mahdollista opastaminen ja reittien turvallisuus ei Lutakossa pyöräilyn ja jalankulun kannalta siis ollut. Eniten pistivät silmään liikennemerkit, joita käytetään vähän miten sattuu. Jos väylä merkitään yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, eivät sitä silloin käytä ketkään muut kuin pyöräilijät ja jalankulkijat. Nyt lähes aina “kevytväylille” oli ohjattu muutakin liikennettä. Toinen kummallisuus oli suojatie-merkin huoleton käyttö. Jos merkkejä oli uskominen, suojateitä on alueella siellä täällä. Olisiko liikaa pyydetty, jos suojatie-merkit peitettäisiin jätesäkillä silloin kun paikalla ei ole suojatietä?

Koin myös vaaralliseksi Uno Savolan kadun ja Messuaukion välisen “kevytväylän”. Se kulki kapeassa tunnelissa, jossa kahdella pyöräilijällä on suuria vaikeuksia kohdattaessa. Messuaukion puoleiselle suuaukolle oli puolestaan tehty jyrkkä mutka, jollaista pyöräilyreitillä ei missään nimessä saisi olla. Jos tilaa ei ole, on ainoa oikea tapa merkitä tällaiset väylät jalkakäytäviksi. Pyöräilyä ei niillä pidä sallia.

Hyvää sen sijaan oli se, että oikeita suuntia oli pyritty merkitsemään aitoihin kiinnitetyillä kylteillä. Aidat puolestaan oli aseteltu niin, ettei varsinaiselle työmaa-alueelle ollut vaaraa eksyä.

On turha mennä etsimään osaa tähän juttuun kuvatuista paikoista, sillä nopeasti etenevä työmaa on vaatinut jo uusia järjestelyjä. Toivon silti, että joku rakennustyömaiden väyliä suunnitteleva sattuisi lukijoiden joukossa olemaan. Haasteet tuntuvat olevan samanlaisia useissa paikoissa.

Uudistunutta Asemakatua tarkastelemassa

Onpas Jyväskylän Asemakadulle tullutkin loistavia pyöräparkkeja! Remontin yhteydessä on asennettu uusia pyörätelineitä ja nyt tarjolla on varmaankin kaupungin laadukkainta pyöräpysäköintiä. Telineet vaikuttavat oikein hyville ja ajatuksella toteutetuille. Pienenä esimerkkinä voi mainita kumisuojat, jotka estävät etuhaarukan naarmuuntumista. Näitä lisää!

Uusi telinetyyppi on tukevaa tekoa.

Paljon kertova kuva: pyörän saa lukittua helpommin roskikseen kuin vanhaan telinemalliin.

Vanhojen telineiden kaaosta.

Toimivaa fillaripysäköintiä.

Huolimattomuuden vuoksi yksi pyörä voi viedä jopa kolme paikkaa.

Yksi pyöristä on pysäköity väärälle puolelle telinettä.

Asemakadun yläpäässä on “yhteistä tilaa”.

Pyöräkasa Sokoksen kulmalla.

Tämä ei ole pyöräteline vaan penkki!

Näyttää ehkä roskikselta, mutta kyseessä taitaa olla ruukku istutuksille.

Nyt meillä on kyllä hienot telineet, mutta tajuavatko kaikki käyttäjät niiden hienouksia? Kuvista näkee, kuinka huolimattomuudella vesitetään hyvät ominaisuudet ja yhdellä pyörällä voidaan viedä monta paikkaa. Vaikutti myös siltä, että ihmiset arkailevat kaksitasoisten telineiden ylemmän tason käyttöä. Ilmeisesti eturenkaan nostaminen (vaikkakin vain joitain kymmeniä senttejä) on vielä vieras ajatus, koska olemme tottuneet mataliin telineisiin. Joidenkin pyöräilijöiden ajattelemattomuutta kuvaa se, että muita kalusteita kuten penkkejä käytetään pyörätelineinä. Sokoksen kulmalle on jätetty tyhjä tila, joka on täyttynyt pyöristä. Ilmeisesti pyörätelineen puuttuminen vihjaa siitä, että kaupunki ei salli pyörien pysäköintiä jatkossa tällä paikalla.

Yhteinen tila

Asemakadun yläpään suunnittelussa on lähdetty liikkeelle yhteisen tilan konseptista. Tämä tarkoittaa, että alueella liikkuu kevyen liikenteen lisäksi myös autoja, mutta millekään liikennemuodolle ei ole varattu omaa osaa katualueesta. Kalusteet ja valaisimet ohjaavat autot kuitenkin kadun keskivaiheille. Pysäköintitilaa ei enää ole lukuun ottamatta kahta invapaikkaa. Asemakatu on osoitettu pihakaduksi, joten pysäköinti on sallittu vain merkityillä paikoilla.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka yhteinen tila toimii käytännössä. Jyväskeskuksen pysäköintihalliin on melko paljon autoliikennettä ja monet tulevat autolla kadulle niin matkustajien kuin tavarankin lastausta ja purkua varten. Niin ikään nähtäväksi jää, alkavatko invaluvan haltijat pysäköidä pihakadulla, siis muuallakin kuin invapaikoilla. Toivottasti yhteinen tila ei muutu yhteiseksi parkkipaikaksi. Myös autojen nopeudet tuntuvat olevan suurempia kuin pihakadulla sallittu 20 km/h. Pihakadulla jalankulkijan pitäisi olla kuningas, mutta miten autoilijat reagoivat “keskellä tietä” lampsiviin ihmisiin? Uskaltavatko jalankulkijat edes ottaa tilaansa vai kulkevatko he jatkossakin reunoja pitkin?

Pihakadulla ajaminen ja pysäköinti

Ajonopeus pihakadulla on sovitettava jalankulun mukaiseksi eikä se saa ylittää 20 km/h.

Pihakadulla ajoneuvon kuljettajan on annettava jalankulkijalle esteetön kulku.

Pysäköinti pihakadulla on sallittu merkityllä pysäköintipaikalla. Polkupyörän, mopon ja vammaisen pysäköintiluvalla varustetun ajoneuvon saa kuitenkin pysäköidä merkityn pysäköintipaikan ulkopuolelle, jos se ei kohtuuttomasti haittaa pihakadulla liikkumista.

- Tieliikennelaki 33 §

Prisma paransi pyöräparkkiaan

Jyväskylän Seppälän Prisma ansaitsee kiitoksen pyörällä ostoksille saapuvien asiakkaiden huomioimisesta. Prisma on parantanut pyörien pysäköintiä etenkin rakennuksen eteläpäädyn pyörätelineen osalta.

Vielä viime talvena pyöräparkki kärsi autoista, jotka oli pysäköity aivan pyörätelineen viereen. Joskus jopa niin, ettei yksikään telinepaikka ollut pyörien käytössä. Huonolla tuurilla oma pyörä saattoi jäädä mottiin, jos kauppareissun aikana autoja ja muita pyöriä oli saapunut sopiviin kohtiin. Kesällä ongelmaa ei ole, sillä asfalttiin maalattu ristikko kertoo selkeästi pysäköintikiellosta telineen vieressä.

Aikaisemmin autot pysäköivät aivan liian lähelle pyörätelinettä. Telineen käyttö oli hankalaa ja autot olivat vaarassa naarmuuntua.

Perävaunullinen pyörä ei mahtunut parkkiin “oikein päin”.

Kevättalvella ehdotin Prismalle pyöräparkin parantamista siten, että autot “häädettäisiin” hieman kauemmaksi. Yllätyksekseni muutos olikin tehty jo seuraavaan kauppareissuun mennessä. Paikalle laitettiin betoniporsaat ja pyörät saivat pitää niille kuuluvan tilan myös talvella. Mielestäni Prisman nopea reagointi oli hieno kädenojennus pyöräilijöille.

Pyöräteline marraskuussa 2010. Nyt on tilaa.

Tilanne on hyvä myös Alasinkadun puoleisella sisäänkäynnillä, jossa pyörätelineet ovat aivan oven vieressä ja vieläpä valaistussa katoksessa. Mikäpä on kaupassa käydä, kun fillarin saa paraatipaikalle. Nyt kun vielä kaikki pyöräilijät viitsisivät käyttää telineitä, eivätkä jättäisi ajokkiaan ovensuuta tukkimaan. Se on epäkohteliasta toimintaa sekä kauppaa että muita asiakkaita kohtaan.