Opas pyöräilykypärän käyttöön

En voi olla kuin tyytyväinen, kun katselen keväisiä väyliä. Pyörät on kaivettu varastoista ja junioreitakin on liikkeellä kiitettävästi. Yhtä asiaa olen vain harmitellut: monikaan ei osaa säätää ja pukea pyöräilykypärää päähänsä oikein. Olen nähnyt jopa useita väärinpäin päässä olevia kypäriä! Tavallisempaa kuitenkin on, että remmit on säädetty väärin tai kypärä on valahtanut niskaan. On siis ehkä aika kerrata perusjuttuja.

Vaikka kypärä on yksinkertainen väline, ei se ole käyttövalmis suoraan myyntipakkauksesta. Kypärän kanssa on mentävä peilin eteen ja säädettävä remmit omien mittojen mukaan. Kypärän “tehdasasetukset” eivät sovi kenellekään suoraan.

Ennen säätöjen tekemistä on muistettava, että kypärän pitää olla sopivan kokoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että on otettava mittanauha ja mitattava oman pallon ympärys noin sentti kulmakarvojen ja korvien yläpuolelta. Oikea koko on ehdottoman tärkeä, koska sillä on suuri merkitys sekä turvallisuuden että käyttömukavuuden kannalta. On olemassa myös kypäriä, joissa yksi koko sopii kaikille. Näiden kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana, koska istuvuus ei välttämättä osu niin hyvin omaan päähän kuin kypärässä, josta valmistetaan eri kokoja. Yhden koon kypärissä sovittaminen kannattaa tehdä erityisen huolella. Konsultoi tarvittaessa asiantuntijaa eli pyöräliikettä. Samalla voi pyytää säätämään remmit oikein, mutta taito kannattaa opetella itsekin, koska hienosäätöä täytyy tehdä toisinaan.

Seuraavassa videossa opastetaan mielestäni hyvin kypärän säätäminen. Alla on vielä suomenkieliset selostukset eri vaiheista ja muutama oma vinkkini kaupan päälle.

1. Nykyään monissa kypärissä on säädettävä pantaosa, joka pitää kypärän paremmin paikallaan päässä. Mielestäni kannattaakin valita tällainen kypärä, koska sen istuvuus on yleensä parempi. Säädä kiristyspanta sopivalle kireydelle siten, että kypärä istuu napakasti, muttei purista. Tämä on kovin henkilökohtaista: jotkut saavat pääkipua todella helposti. Itse pidän melko kireästä asetuksesta ja kypäräni pysyy päässä ilman remmejä, vaikka käännän pääni alaspäin.

2. Kypärä ei saa olla niskassa eikä myöskään silmillä, vaan vaakatasossa. Kulmakarvat näkyvät, mutta otsa on piilossa. Tämä vaihe on tärkeä, jotta remmit tulevat säädetyksi seuraavassa vaiheessa oikein.

3. Nyt kylpyhuoneen peilikaapista on hyötyä. Mene sen eteen ja säädä peilit niin, että näet oman sivuprofiilisi. Näin pystyt tekemään remmien säädön juuri nappiin. Huomaa, että solki tulee tarkalleen korvanlehden alapuolelle, eikä koskaan korvan päälle. Remmikään ei saa osua korvaan, vaan korva jätetään kolmion sisään. Kumpaankaan remmiin ei jää löysää.

4. Seuraavaksi säädetään oikea pituus leukahihnalle. Kuten videolla tehdään, suuta voi availla tai kokeilla käsin, saako remmin nousemaan leuan yli. Jos saa, pitää kiristää lisää. Mielestäni kireys on sopiva silloin, kun leuan ja remmin väliin mahtuu pari sormea ongelmitta. Lopuksi voi leikata soljen ulkopuolelle jäävät ylimääräiset remmit pois häiritsemästä, mutta varo vahingoittamasta kypärää saksilla sohiessasi! Muista jättää vähän säätövaraa, jos käytät kypärän alla kylmällä säällä päähinettä.

5. Aja ja nauti!

Miksi siis kaikki tämä vaiva? Se ei ole vaivaa, vaan viisautta. Hyvin istuvaa kypärää on mukava käyttää ja kynnys kypärän käyttämiselle alenee. Tätä voi pohtia etenkin lasten kohdalla.

---

Aiemmin blogissa: Kypäräjuttu, jossa pari vinkkiä kypärän ostoon.

Arvonsa menettänyt kahdeksankulmio

Pakollista pysäyttämistä osoittavan stop-merkin luulisi olevan kaikille tuttu. Kun punainen kahdeksankulmio tulee vastaan, on sen kohdalle pysähdyttävä, vai mitä? Joidenkin autoilijoiden silmissä merkin punainen väri on kuitenkin päässyt pahasti haalistumaan.

Ruuhkaa Seppäläntiellä

Jyväskylässä Seppälän alue on tunnettu liikenneruuhkistaan. Alueen pääväylää Seppäläntietä voidaan kutsua jopa  kaupungin pahimmaksi solmukohdaksi, jossa työmatkalaiset, kauppakeskuksissa asioivat sekä keskustaan ja sieltä pois ajavat autoilijat kohtaavat. Parhaillaan Seppäläntiellä on käynnissä remontti, jossa Vaajakoskentielle kääntyvien kaistaa pidennetään. Tämän pitäisi parantaa liikenteen sujuvuutta ja näin helpottaa aamu- ja iltapäiväruuhkia. Vaikka Seppäläntien tilanne onkin muuttumassa parempaan, palataanpa vielä ajassa taaksepäin toukokuulle, jolloin rakennustyöt olivat vasta käynnistymässä. Mitkä ovat perimmäiset syyt Seppäläntien tukkoisuudelle?

Kun kävin ottamassa valokuvia edelliseen juttuuni liikennevalojen painonapeista, jäin seuraamaan hetkeksi autoilijoiden ajotapoja Vaajakoskentien, Ahjokadun ja Vasarakadun risteyksissä. Koska valokuvien lisäksi innostuin kuvaamaan videonpätkiä, katsoin parhaaksi koostaa kuvat ja videot yhdeksi kokonaisuudeksi. Mielestäni sainkin talteen kattavan otoksen Seppäläntiellä toukokuussa vallinneesta meiningistä. Tuplanappikin (joka käsittääkseni poistuu keskuudestamme remontin myötä) pääsi mukaan!

Yhtenä suurimmista ongelmista näyttäisi olevan se, että autoilijoilla on pakonomainen tarve ajaa risteykset tukkoon. Välillä vaikutti siltä, että liikennevaloilla ei ole mitään vaikutusta autoilijoiden käytökseen. Lähes jokaisella vuorolla kävi niin, että valon vaihduttua punaiseksi yksi tai kaksi autoa ajoi vielä jonottamaan risteysalueelle. Punaisia päin ajoivat surutta myös ns. ammattiautoilijat kuten kuorma- ja linja-autojen kuljettajat.

Toinen minua suuresti ihmetyttävä seikka on autoilijoiden suhtautuminen suojateihin. Yllättävän moni nimittäin ajaa autonsa suojatien päälle vihreää valoa odottaessaan. Ilmeisesti yksinkertainen sääntö, jonka mukan pääopastinta tai pysäytysviivaa ei saa ohittaa valon ollessa punainen, on pahasti hukassa. Tietyöalueella tilannetta pahensi vielä se, että ajoratamerkinnät puuttuivat päällysteen uusimisen vuoksi. Vaikuttaa siltä, että monella autoilijalla on vaikeuksia hahmottaa suojatien paikkaa silloin kun suojatietä ei ole maalattu katuun.

Huomasin myös, että liikenne “stoppaa” väylällä hyvin nopeasti, jolloin autoilijat joutuivat jarruttelemaan varsin voimakkaasti välttääkseen peräänajot. Pidemmästä turvavälistä olisi varmasti hyötyä. Silloin saattaisi olla paremmat mahdollisuudet havaita liikennevirran pysähtyminen. Monille autoilijoille kävi niin, että he ajoivat risteykseen pahaa aavistamatta liikennevirran mukana, kunnes virta pysähtyi ja kuljettajat huomasivat jääneensä “ansaan” keskelle risteystä.

Osittain Seppäläntien ruuhkat johtuvat siitä, ettei liikenneympäristöä ole mitoitettu tällaisille automäärille (vuoden 2006 liikennelaskennan mukaan yli 30 000 autoa vuorokaudessa). Lähes yhtä suuri syyllinen on autoilijoiden oma liikennekäytös. Millainenhan tilanne olisi, jos autoilijat malttaisivat pysähtyä punaisiin valoihin ja olla ajamatta risteystä tukkoon? Harva seisoo Seppäläntien ruuhkissa ensimmäistä kertaa, joten kaikille pitäisi olla selvää, ettei liikennesääntöjä rikkomalla saa minkäänlaista etua. Päin vastoin, ärsyttää vain käytöksellään toisia ja pahimmillaan vaarantaa muiden (kevyen liikenteen!) turvallisuuden. Huomasin tarkkailujaksoni aikana, että punaisia päin ajaneet päätyivät vain nopeammin jonottamaan seuraaviin valoihin ja liikennesääntöjä noudattavat autoilijat saivat heidät kohta taas kiinni.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon pidennetty ajokaista helpottaa ruuhkia. Vai vesittääkö autoilijoiden ajotapa tämänkin parannuksen?

Moottoritie on vaarallinen parkkipaikka

Talvi tuli tänä vuonna yhdessä yössä. Lumen mukana saapuivat myös perinteiset tekniset auto-ongelmat, joista yhtä sain seurata aitiopaikalta. Olin illan pyörälenkillä ajelemassa kohti keskustaa Vaajakosken moottoritien rinnalla kulkevalla kevyen liikenteen väylällä. Halssilan puolelle vievän ylikulun kohdalla huomasin moottoritien kakkoskaistalla olevan pysähtyneen auton, jossa ei palanut lainkaan valoja. Pysähdyin sillalle ja otin tämän kuvan. Kuva on kuin kelikamerasta, kiitos Nokian, mutta riittänee havainnollistamaan tilannetta. Näyttääkö yhtään vaaralliselta?

Minusta ainakin näytti. Keskelle tietä oli pysähtynyt musta auto, jonka ympärillä pyöri niin ikään mustiin pukeutunut kuljettaja. Autossa ei ollut parkkivaloja tai hätävilkkuja päällä. Kuljettaja puuhasteli varoituskolmiota kokoon samalla kun kaupungista lähestyvät autoilijat jarruttelivat esteen huomattuaan. Seurasin tilanteen kehittymistä ja totesin auton hyytyneen tielle niin täydellisesti, etteivät enää valotkaan toimineet. Pari vaaratilannettakin ehti jo syntyä, kun ohituskaistan valinneet autoilijat joutuivat jarruttamaan ja palaamaan takaisin ykköskaistalle.

Noin viiden minuutin päästä paikalle saapui toinen auto, farmarimallin Ford. Se ajoi ensin hyytyneen auton ohi ja sitten peruutti (huom: ollaan siis moottoritiellä) auton eteen. Pienen neuvottelun jälkeen Ford lähti ajamaan eteenpäin kakkoskaistaa ja teki U-käännöksen keskellä tietä! Sen jälkeen se ajoi taas hyytyneen auton eteen siten, että ajoneuvojen keulat olivat nyt vastakkain. Alkoi apuvirran antaminen. Pariin minuuttiin ei tapahtunut mitään. Siinä vaiheessa päätin soitella hätäkeskukseen ja kysellä, oliko tilanteesta jo ilmoitettu heille. Ei ollut, joten kuvailin tilanteen ja ehdotin poliisipartiota paikalle, koska sinivilkut luultavasti pienentäsivät onnettomuusriskiä. Häketäti kiitti tiedoista.

Kymmenisen minuuttia kului, eikä poliiseja vielä näkynyt. Sen sijaan musta auto sai sen verran virtaa, että hätävilkutkin toimivat jälleen. Lopulta auto käynnistyi ja Ford pyöräytti keulansa taas oikeaan suuntaan. Kummatkin autot poistuivat paikalta Vaajakosken suuntaan. Huomasinpa vielä, ettei tumman auton yksikään takavalo toiminut.

Laitoin Youtubeen kuvaamani videon, jossa näkyy nuo Fordin manööverit. Katso erityisellä tarkkuudella kohta 2:55, jossa Ford lähes kääntyy Rantaväylältä tulevan auton eteen.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että turvaliivit pitäsi olla pakollisena varusteena jokaisessa autossa. Nyt oli aika hirvittävää katsella, kun tummat hahmot hyppelivät moottoritiellä. Moni muukin asia olisi voinut olla tapauksessa paremmin. Ensinnäkin, kun autosi hyytyy moottoritielle (varsinkin ohituskaistalle!), soita hinauspalveluun, älä kaverillesi. Kyseinen tilanne kesti noin puoli tuntia. Veikkaisin, että siinä ajassa auto olisi siirretty turvallisempaan paikkaan ja apuvirtaakin olisi löytynyt. Lisäksi hinausauton huomioarvo keltavilkkuineen on paljon suurempi kuin kaverisi Fordin. Toiseksi, paikalla oli kaksi ihmistä, joista toinen teki työtä ja toinen katseli. Katselija oli välillä seisoskelemassa moottoritiellä ja välillä istumassa autossa. Kun auto pysäytetään moottoritien laitaan, on matkustajien parasta siirtyä tien sivuun. Ei olisi ollut suuri vaiva hypätä turvakaiteen toiselle puolelle, jossa henkikulta todennäköisesti pelastuu, jos joku ajaa pysähtyneiden autojen perään.

Luonnollisesti voidaan spekuloida myös autojen yleistä kunnossapitoa. Kun varmasti tiedetään, että pakkaset tulevat ennemmin tai myöhemmin, voitaisiin akun kunnosta pitää parempaa huolta. Kuten totesin, sammuneessa autossa takavalot eivät toimineet lainkaan. Miksi tällaisia vikoja ei voida korjata, jos tiedetään, että autolla tullaan ajamaan talvella ja pimeässä? Mielestäni olikin hieman sääli, ettei poliisi ehtinyt paikalle. Joillekin ainoa syy pitää auto kunnossa on se, että viallisella autolla ei pääse katsastuksesta läpi tai poliisi voi sakottaa. Turvallisuudella ei siis ole väliä, kunhan auto vain kulkee joten kuten eteenpäin.