Pariisissa on vapaus pyöräillä

Jos ette ole vielä päässeet tutustumaan Pariisin Vélib’-kaupunkipyöräjärjestelmään, niin nyt se käy kätevästi Yle Areenassa olevan dokumentin avulla. Dokkari on nähtävissä vielä parin päivän ajan, joten kannattaa kiirehtiä. Dokumentti kuuluu kuusiosaiseen Ekoliikenne-sarjaan (e² transport), jossa pohditaan, kuinka liikenteen haasteista selvitään tulevaisuudessa. Yhtenä keskeisenä ongelmana pidetään sitä, kuinka liikennettä voidaan kehittää siten, että elintasomme säilyy, mutta ympäristökuormitus vähenee.

Sarjan toinen osa Paris: Vélo Libérte esittelee Pariisin kaupunkipyöräjärjestelmän keskeiset piirteet. Mistä kaikki sai alkunsa, miten järjestelmä toteutettiin sekä millaisia vaikutuksia sillä on ollut.

Viime vuonna yritin päästä ajamaan Helsingin kaupunkipyörillä, mutta sehän jäi todellakin yritykseksi. Dokumenttia katsoessa on helppoa ymmärtää, miksi Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmä ei ole toiminut.

Liikennemerkkikilpailu ratkesi, kaahailuongelma ei

Edellisessä merkinnässä kirjoittelin Puoli seitsemän -ohjelman liikennemerkkikilpailusta, jossa tarkoitus oli suunnitella kaahaamisesta varoittava liikennemerkki. Kilpailun voitti ehdotus nimeltään Lentävät ihmiset. Itsekin harkitsin tosissani oman merkkini suunnittelua, mutta enpä kuitenkaan alkanut kuvankäsittelyohjelmalla merkkiä nyhräämään. Kerron miksi.

Kyse ei ollut laiskuudestani, vaan ihan kilpailun tyhjänpäiväisyydestä. Kuten viime viikon artikkelia kommentoineet, kiitos vaan heille, ansiokkaasti totesivat, on liikennemerkkikilpailu, vaikkakin leikkimielinen sellainen, aika erikoinen tapa yrittää vaikuttaa kaahailuongelmaan (oletan tässä siis sinisilmäisesti, että Puoli seitsemän tekijöillä on aitoa halua vaikuttaa tilanteeseen).

Mietin kilpailua vielä lisää viime viikon aikana ja mitä pidemmälle pohdinnoissani etenin, sitä enemmän kilpailusta ärsyynnyin. Väittäisin jopa, että Yleisradion ohjelmalta se oli aika mauton tapa puuttua vakavaan ongelmaan. Kilpailu ehkä jopa vähätteli asiaa ja antoi ymmärtää, että kaahailu (millä ilmeisesti tarkoitetaan erittäin törkeitä ylinopeuksia, jotka ovat johtaneet nuorten kuolonkolareihin) on sellainen ongelma, joka voidaan ratkaista sormia napsauttamalla. Hyvähän se on, jos edes jotain tehdään, mutta voisi sitä siltikin miettiä, miten tehdään.

Ymmärrän edelleen varsin hyvin, että kyseessä oli vain yksi puolivillainen kilpailu, mutta siltikään en voi olla tuntematta pientä epätoivoa: tässäkö oli Ylen kanavalla esitettävän ohjelman panos kaahailuongelman kitkemiseksi? Tilanteesta tekee irvokkaan se, että samaan aikaan eräät tahot miettivät tosissaan keinoja kaahailun vähentämiseksi. Loppujen lopuksi keksityn liikennemerkin toimittaminen liikenneministerille vaikuttanee asioihin yhtä paljon kuin samaisen merkin ripustaminen mökkipolun varrelle.

Samalla ei voi olla pohtimatta laajemminkin Ylen roolia liikennevalistustyössä. Aivan, mikähän se rooli edes on? Joskus ainakin esitettiin Liikenneturvan tietoiskuja, mutta nykyään nekin taitavat olla loppusijoitettuina Elävään arkistoon. Ylen rooli liikennevalistajana ei ole mitenkään näkyvä. Liikenneaiheisia raportteja voi löytää sieltä täältä eri ohjelmista, jos vain tietää mistä etsiä. Liikenteen ongelmia ruotivia ohjelmia tulee mieleen tasan yksi, Puskuri, ja senkin esityskausi kattaa pari kuukautta vuodesta.

Kun meillä nyt on tämä upea verorahoitteinen instituutio, niin eikö senkin kuuluisi ottaa hieman vastuuta valistustyöstä? Liikenne on kuitenkin jokaisen elämää koskettava asia. Silloin kun kaikki menee hyvin, liikenteen roolia elämässä ei huomata. Jos taas ei mene, niin silloin kyseessä voikin olla koko loppuelämää mullistava tapahtuma. Esimerkkinä tällaisesta ovat juuri nuorten onnettomuudet.

Jos jotakin olen tämän blogin kirjoittamisesta huomannut, niin ainakin sen, että ihmiset tarvitsevat ja etsivät jatkuvasti tietoa erilaisista liikenneaiheisista asioista. Näkisittepä vain, millaisilla hakusanoilla blogiin on tultu. Yksi näyttää kaipaavan Internetistä ohjeita kaista-ajoon ja toinen parkkikiekon käyttöön. On jokseenkin normaalia, että ihminen unohtaa ja autokoulussakin opitut asiat katoavat mielestä. Siksipä onkin olemassa tarvetta ihan perusasioiden tiedottamiseen. Tässä voisi olla Ylen sauma, eli tehdä ohjelmaa, jossa käytäisiin läpi liikenteen uusia asioita ja kerrattaisiin perusjuttuja muistin virkistämiseksi. Ehkäpä tällä tavalla Yle voisi hoitaa leiviskänsä liikenneasioiden parantamiseksi. Tätä työtähän Puskurikin on tehnyt, mutta ilmeisen niukoilla resursseilla. Ihmisten tiedonjano ei ole kuitenkaan sammunut, mistä olenkin iloinen.

Palataanpa lopuksi vielä alkuperäiseen aiheeseen. Koska tykkään lähetellä palautetta eri tahoille, aioin aluksi lähettää yllä esittelemiäni ajatuksia katsojapalautteena Puoli seitsemän toimitukseen. Kuitenkin kun tulin naputelleeksi tekstin tänne blogiin, ajattelin välttää ylimääräistä työtä ja lähettää pelkästään linkit tähän ja edelliseen artikkeliin. Nyt jos blogin lukijoilla on vielä jotain sanottavaa aihepiiristä, niin varmasti kannattaa ilmaista itseään kommentoimalla. Toivottavasti joku Isolla Pajalla lukee minun ja muiden liikenneasioista kiinnostuneiden ihmisten mietteitä. Palataan taas asiaan, jos perästä kuuluu.

Millaisen liikennemerkin sinä suunnittelisit?

On havaittu, että liikenteessä kaahaillaan aivan liikaa. Asenteissa on parantamista ja esimerkkejä välinpitämättömyydestä toisia kohtaan voidaan havaita päivittäin. Kaahailu koskettaa etenkin nuoria, joiden ajamat vakavat onnettomuudet eivät meinaa vähentyä, vaikka erilaisia lähestymistapoja ongelman ratkaisemiseksi on kokeiltu. Ehkäpä kysymys onkin siitä, että liikenteen vaarat vain unohtuvat, kun iltapäivälehtien kolarilööpit jäävät huoltoaseman pöydälle ja auton keula suunnataan tielle.

Ykkösen Puoli seitsemän -ohjelma kysyikin, pitäisikö kaahareille kehittää oma liikennemerkki. On tietenkin vähän hassua ajatella, että ongelma ratkaistaisiin liikennemerkillä, mutta on ajatuksessa vähän järkeäkin: huomattiinhan aikoinaan, että tien pientareelle tuodut hautakynttilät vähensivät autoilijoiden nopeuksia. Voitaisiin siis epäillä nopeuksien alenevan silloin, kun autoilija saa muistutuksen ylinopeuden vaaroista. Hautakynttilä on tosin varsin voimakas muistuttamisen väline verrattuna liikennemerkkiin, jonka arvovalta usein vielä vähenee ajan myötä. Kuinka moni esimerkiksi harkitsee nopeuttaan uudelleen hirvivaarasta kertovan merkin nähdessään?

Puoli seitsemän toimittaja Juha Roiha oli tehnyt oman merkkinsä, ja samalla katsojat haastettiin tekemään parempi. Kaaharit kuriin -nimisessä kilpailussa pitää siis suunnitella liikennemerkki, joka varoittaa kaahailusta. Ideat voi lähettää sähköisessä muodossa osoitteeseen ps@yle.fi perjantaihin 5. helmikuuta mennessä. Voittajaehdotus esitellään liikenneministeri Anu Vehviläiselle, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakin.

Katsotaan, saanko värkättyä viikonlopun aikana omaa ehdotustani kaahailusta varoittavaksi liikennemerkiksi. Pieni ajatus muhii päässä, mutta saa nähdä. Pistän sitten merkkini esille ensi viikon lopulla, jos saan jotain aikaiseksi.

Hyvää joulua!

***

Rauhallista joulua

ja

onnellista tulevaa vuotta blogini lukijoille!

***

Katselkaapa vaikka joulun kunniaksi joulupukin liikennepuheenvuoro vuodelta 1966. Pukki puhuu asiaa ja neuvot on syytä muistaa myös nykypäivänä.

“

Lapsilta otetaan lupaus olla ryntäilemättä ajotielle ja olla leikkimättä liikenteessä.

Aikuisilta taas otetaan lupaus osoittaa sopua ja harkintaa

sekä maltillisuutta ohituksissa ja risteyksissä.

Erityisen varoituksen joulupukki antaa niille, jotka joulun aikaan ottavat glögiä.

Heidän tulee pysyä erossa ohjauspyörästä tai -tangosta.

“