Näyttävää ja hyödyllistä valoa

Valaistuksella piristetään kaupunkiympäristöä, mutta myös lisätään liikenneturvallisuutta.

Pimenevässä syksyssä huomaa sen, kuinka riippuvaisia olemme valosta, myös liikenteen osalta. Yleensä valaistuksen huomaa vasta sitten, kun se puuttuu vaikkapa sähkökatkon vuoksi. Jyväskylässä torstaina alkanut Valo on Jyväskylässä -tapahtuma on jälleen kerran loihtinut kaupunkialueelle mitä kauneimpia valaistuskohteita. Kävin katsomassa avajaiset ja kiertelin pyörän ja kameran kanssa pitkin kaupunkia valotaideteoksia bongaillen.

Erityisesti minua ilahduttivat ne teokset, jotka eivät olleet vain silmäniloa, vaan myös aivan konkreettista hyötyä kaupunkilaisille tuovia. Näitä teoksia olivat mm. Kilpisenkadun ylikulku ja Tourujoen ylittävä Kinakujan silta – kumpikin paikkoja, joissa liikun päivittäin. Kummassakaan ei aikaisemmin ollut kunnollista valaistusta, mutta viimeisen parin viikon aikana sähkömiehet ovat tehneet pitkää päivää niiden valaisemiseksi. Kummassakin kohteessa perusidea on yksinkertainen: suojakaiteen alapuolelle on laitettu loisteputkia, jotka antavat hyvän yleisvalon sillan kannelle. Näyttävyyttä taasen on luotu värikkäillä kohdevaloilla, joiden avulla betonirakennelmat pääsevät eroon harmaudestaan.

Edellä mainitsemillani esimerkeillä on myös (liikenne)turvallisuutta parantava vaikutus. Valo luo tärkeän tunteen turvallisuudesta. Talvella puolestaan jää tai lumikinos on helpompi huomata hyvässä yleisvalossa.

Valofestivaali on tietenkin herättänyt vastustusta. On kysytty, kuinka energian säästämisen konseptiin sopii tälläinen ”valomässäily”. Kaupunginjohtaja kuitenkin vakuutti avajaispuheessaan, että valaistukset on toteutettu energiatehokkaasti. Hieman auki jäi se, että tarkkaan ottaen miten. En tietenkään ehtinyt yhdessä illassa tarkastaa kaikkia teoksia, mutta yleiskuvaksi nimittäin jäi se, että energiaystävällisimmät valaisimet käyttivät loisteputkia. Paljon oli edelleen käytössä kohtuullisen syöppöjä halogeenivaloja. ”Tulevaisuuden valaisijoita”, ledejä, näkyi puolestaan aika vähän. Ehkäpä valaistussuunnittelijoiden seuraava haaste onkin toteuttaa näyttävä ja vähän kuluttava valaistus.

Kun odottelin avajaisten alkua, viereeni rullaili (vai pitäisikö sanoa rollaili, kun kyseessä oli rollaattori?) iäkkäämpi naishenkilö. Hän kyseli minulta, vieläkö valo riittää kännykän kameran kuviin, kun ilta alkoi jo orastavasti hämärtää (itse siis pällistelin siinä järjestelmäkamera kaulallani, mikä aiheuttaa yleensäkin sen, että joku tulee avaamaan keskustelua kuvaamisesta). Kehotin rouvaa ottamaan kuvansa, sillä oli hyvin mahdollista, että Samsungin (vai mikäseoli?) kuvat olisivat vartin päästä hyvinkin rakeisia. Ohjelman alku viivästyi, ja keskustelumme kääntyi nykyaikaisten digipokkarien erinomaisuudesta energiansäästöön. Siis siihen, että jokaisen tulisi istuskella kotonaan yhden energiansäästölampun valossa. Rouva oli nimittäin parvekkeeltaan nähnyt, kuinka läheisellä rakennustyömaalla toimittiin. Hommat aloitettiin syksyllä ja työmaavalot sytytettiin. Siinäpä ne sitten iloisesti paloivat kevääseen asti yötä päivää. Ehkäpä se meidän kaupunkifestari ei olekaan niin paha energiantuhlaaja…

Kun kerran asiasta lähdettiin lipsumaan, niin laitanpa tähän lopuksi joitain ottamiani kuvia. Näppärä netinkäyttäjä löytää joitain otoksiani myös Hesarin lukijoiden kuvista.

Kilpisenkadun kävelysillan pääty.

Trio Taian tulishow Eskilstunan aukiolla.

Kuokkalansilta. Huomaa myös uskollinen ratsu!

Mainokset

, , , , , , ,

%d bloggers like this: