Kypäräjuttu

Hankin itselleni hiljattain uuden pyöräilykypärän. Kypärähän pitäisi muistaa uusia noin kolmen vuoden välein, jotta se tarjoaisi varmasti parhaan mahdollisen suojan. Kyllä, minustakin juttu kuulosti aluksi ihan markkinamiehen ”viisaudelta”, jolla pyrittäisiin vain pitämään myyntiluvut sopivan korkeina.

Mieleni kuitenkin muuttui, kun joitain vuosia sitten ripustin kypärän ihan tavalliseen tapaan pyörän tankoon roikkumaan. Tällä kyseisellä suojavarusteella oli silloin ikää ehkäpä noin neljä-viisi vuotta. Jotain siinä sitten sähelsin, ja kypärä tipahti asvaltille mennen kauniisti halki kahteen osaan. Yllätyin, sillä olinhan ennenkin, lähinnä lapsena, tiputellut kypäriä, eikä niille mitään ollut käynyt. Kuitenkin on ihan puolueettomasti todettu tosiasia, että kypärän materiaali haurastuu vuosien varrella. Myös silloin, kun kypärä viettää aikaansa eteisen hattuhyllyllä. Korkea ikä tai kova isku ovatkin suurimmat syyt uuden kypärän ostolle.

Ai niin, tärkeä muistutus tähän väliin: kypärää ei pitäisi ostaa koskaan kirpparilta tai muutenkaan ottaa käyttöön kypärää, jonka historia ei ole tiedossa. Edellinen käyttäjä kun on voinut vaikkapa juuri tiputella sitä viisi kertaa pyöränsä tangosta, jolloin suojaustaso ei ole enää entisellään. Kun taas menee kauppaan ostamaan uutta kypärää, on syytä vilkaista yhtä tarraa kypärän sisällä. Nimittäin sitä, jossa lukee kypärän valmistusajankohta. Yleensä se on muodossa kuukausi ja vuosi. Esimerkiksi uudessa kypärässäni on merkintä Jun’08, mikä tarkoittaa, että kypärä on valmistunut kesäkuussa 2008. Näin välttyy ostamasta valmiiksi vanhaa kypärää. Ja jos tarra puuttuu… No, ehkä kannattaa katsella muita merkkejä. Suurimpien valmistajien kypäristä (lue: eniten testatuista kypärämalleista) merkintä nimittäin aina löytyy.

Kypärän hinta riippuu lähinnä tuuletusaukkojen määrästä, kypärän muodosta ja sen säätömahdollisuuksista. Valmistajalle on helppoa ja halpaa tehdä kananmunanmuotoinen kypärä. Mutta kun muotoa aletaan hioa ja tuuletusaukkojen määrää kasvattaa, täytyy alkaa myös miettiä sitä, kuinka vältetään kypärän rakenteellinen heikkeneminen. Tämä vie insinöörien aivokapasiteettia ja työtunteja, joten hinta kohoaa. Myös erilaisten säätövarojen ja kiristysnauhojen olemassaolo nostaa hintaa. Tavanomaisten pyöräilykypärien hintahaarukka lienee jotain 15 ja 250 euron väliltä. Omalla kohdallani uusimman kypäräni hinta oli noin 80 euroa. Se on yleensä jo kohtuullisen vaativan käyttäjän tasoa. Tuon hintaluokan kypärä onkin yleensä aktiivipyöräilijän nupin suojana. Esimerkiksi työmatkapyöräilijät suosivat paljon Bell Avantia, joka on 50 euron kypärä ja erittäin kiitelty malli.

Halvimpia halpahallikypäriä kannattaa taas välttää niiden heikkojen ominaisuuksien (esim kiristysmahdollisuudet ja tuuletus) vuoksi. Halpa ei ole välttämättä turvallisuuden kannalta huono, mutta käytössä se saattaa olla huonompi ominaisuuksistaan. Se, paljonko kypärästä kannattaa maksaa, riippuu siis paljon kypärän käyttöasteesta ja käyttäjän mieltymyksistä. Jos joku summa täytyy sanoa, niin ehkä sitten se viisikymppiä aikuisen merkkikypärästä on hinta, jolla saa kaikin puolin hyvälaatuisen tuotteen.

Kun availin uuden Giro-kypäräni pakettia, lattialle tipahti pieni tarralappu. Se oli valmis pohja, jolle voi täyttää omat henkilötietonsa, allergiat ja veriryhmän. Sitten lapun voi liimata vaikkapa kypärän sisäpuolelle. Tietenkin tarkoituksena on se, että onnettomuuden sattuessa auttajilla on edes jonkinlainen mahdollisuus saada tietää autettavan perustiedot. Fiksu oivallus Girolta.

Kypärän sisäpuolella olevassa tarrassa näkyy kypärän malli, paino, koko ja valmistuskuukausi. Jotkut valmistajat laittavat mukaan myös henkilötietotarran.

(Artikkelia päivitetty 27.4.2012)

, , , , ,

%d bloggers like this: