Ajatukset Kauhajoella

Kauhajoen koulusurmat ovat järkyttäneet koko Suomea. Tänään aurinkoisena valjennut päivä on mieleltään synkkä. Kaduilla ihmisten päät ovat painuksissa, eikä missään kuulu normaaleja elämän ääniä. Tällaista tragediaa ei kukaan olisi toivonut kohtaavansa enää toista kertaa. Mutta toisin kävi. Jokelan surmista otettiin uusinta, tällä kertaa vain entistä pahempana. Ihmiset muistavat, missä he olivat kuullessaan Kennedyn kuolemasta, WTC-iskuista ja Jokelan koulusurmista. Tämä tapaus pääsee valitettavasti mukaan tuolle listalle.

Jokelan tapahtumien jälkeen eräällä pelastusalan foorumilla kirjoitukset olivat pahaenteisiä. Ei puhuttu siitä, tapahtuuko vastaavaa uudelleen, vaan siitä milloin se tapahtuu jälleen. Tuolla foorumilla, jossa keskustelevat pääasiassa pelastusalan ammattilaiset, esitetty kommentti tuli heti mieleeni, kun eilen puolenpäivän jälkeen päätin katsoa sanomalehtien nettisivuja ja sain tietää tapahtuneesta. Kommentissa arveltiin, että vuoden sisällä Jokelan tapaus toistuisi. Kuinka kammottavan oikeaan kirjoittaja osuikaan.

Kauhajoella ensisijaisia uhreja ovat koulun oppilaat ja henkilökunta omaisineen. Kuitenkaan ei pidä unohtaa juuri pelastusalan, poliisin ja monen muun työpanosta kriisin selvittämiseksi. He ovat toki ammattilaisia ja heillä on asianmukainen koulutus työhönsä, mutta tällaiseen ei voi varautua edes kokeneinkaan ammattilainen. Siksi pahoitin mieleni, kun Hesarin nettisivuilla pääotsikoksi nostettiin se, ettei poliisi evännyt Saaren aseenkantolupaa. Otsikossa muistaakseni sanottiin jotain tyyliin ”poliisi ei estänyt” tapahtumia. Medialla on siitä helppo rooli, ettei sen tarvitse tehdä mitään päätöksiä. Mistäpä sitä tietää: jos aselupa olisikin evätty, Hesarin toimittaja olisi ennenpitkää saattanut kirjoittaa jotain ampumaharrastuksen vaikeuttamisesta tms. Kuitenkin Jokelan jälkipyykki näytti opettavan jotain myös medialle ja Hesarille. Tällä kertaa ylilyönneiltä saatettiin välttyä.

Olette lukeneet tavallisuudesta poikkeavaa blogimerkintää. Liikenteestä en ole kirjoittanut sanaakaan – tarkoituksellisesti. Vaikka nettiä parjataan milloin mistäkin, antaa se mahdollisuuden kertoa omista mietteistään. Tämä kirjoitus oli oma tapani käsitellä asiaa lukuisten tosielämässä tapahtuneiden keskusteluiden lisäksi.

Aamulla ajellessani pyörällä luennoille mieleeni tulivat Anssi Kelan Puistossa-kappaleen lyriikat. Biisiä en ollut kuullut vuosiin, mutta nyt sanat palautuivat mieleen.

Maailma matkaa radallaan
Päivä nousee uudestaan
Ei mikään muutu milloinkaan
Kaikki säilyy ennallaan
Samat tuulet puhaltaa
Samat sateet lankeaa
Ja kaikki kaunis katoaa

Advertisements

, ,

%d bloggers like this: