Kansalaisaktivismia

Seuraavassa tarina kansalaisaktiivisuuden hedelmistä.

Jyväskylän Äijälä vaikuttaa nimestään huolimatta varsin idylliseltä asuinalueelta. Kaunis ulkoilureitti Jyväsjärven ympäri sattuu kiertämään juuri tämän alueen läpi. Alue kasvaa, mistä vihjaavat myös tietyöt. Kevyen liikenteen väylillekin oli laitettu uutta asfalttia. En ole aikoihin nähnyt niin tasaista pintaa. Piti ihan pysähtyä ja kokeilla kädellä! Kaikki tuntuu siis olevan hyvällä mallillaan.

Ehkäpä maailman tasaisinta asfalttipintaa!

Kevyen liikenteen suosima Vanhansillantie ylittää Äijälänsalmen. Sillan juurella on omakotitaloja, joiden asukkaat muodostavat tielle myös ajoneuvoliikennettä. Silta on aika jyrkkä, joten sen laelta alas tultaessa nopeudet kasvavat pyöräilijöilläkin. Autoilla sama ilmiö tapahtunee suoran tien vuoksi. Tielle on kyhätty tietyömaalla käytettävistä aidoista shikaania muistuttava rakennelma, joka pakottaa alentamaan nopeutta. Ajatus on hyvä, onhan alueella luultavasti lapsiakin. Kuitenkaan hyvä ajatus ei aina riitä, vaan rakennelman pitäisi olla myös lainmukainen. Kenelläkään ei ole nimittäin oikeutta estää toisen liikkumista. Varsinkaan silloin, kun se tehdään tällaisilla ei-kiinteillä ratkaisuilla kuten puomeilla. Arvelin aluksi, että alueen asukkaat ovat laittaneet aidat paikoilleen.

Kotikutoinen shikaani on hiukan avautuneemmassa muodossa. Kuvauspäivää edeltäneenä iltana aidat olivat vieläkin lähempänä toisiaan.

Eräällä pyörälenkilläni ajoin jälleen shikaanin läpi. Nyt aidat oli kuitenkin asetettu niin lähekkäin, ettei kaksi pyöräilijääkään voinut kohdata paikalla pysähtymättä. Tämähän tarkoitti sitä, että jos joku mielii ajaa tietä pitkin autolla, mikä on hänen oikeutensa (kyseessä siis kaupungin tie, ei yksityisen), hän joutuu nousemaan autosta ja siirtämään puomeja. Liikennemerkitkään eivät antaneet ymmärtää, ettei tietä saisi käyttää. Kuten sanottua, kenelläkään ei ole oikeutta sulkea tietä, olipa kyseessä kuinka kotikatu tahansa.

Asia jäi muutenkin pohdituttamaan minua. Aitasysteemi ei nimittäin mennyt mielestäni kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, niin sanoakseni. Se oli jo selvästi kevyttä liikennettä vaarantava. Katuvalaistus alueella on huonohko, eikä aidoissa ollut tavallisesti käytettäviä oransseja varoitusvilkkuja. Itse asiassa kunnolliset heijastimetkin puuttuivat. Saattaisi hyvinkin olla, että jonain iltana ajatuksissaan oleva pyöräilijä ottaisi kontaktia aitoihin.

Yksi Internetin kiistattomista hyödyistä on se, että nykyään sieltä löytää lähes kenen tahansa vastuuhenkilön yhteystiedot. Niin nytkin. Jyväskylän kaupungin sivuilla on listattuna pienen pataljoonan verran kaupungin liikennesuunnittelusta ja kunnossapidosta vastaavia henkilöitä: katumestareita, suunnittelijoita, insinöörejä… You name it! Lähetinkin yhdelle heistä sähköpostia. Tiedustelin, onko aitoihin kaupungin lupa, kuka niistä vastaa ja oliko liikenneturvallisuusseikkoja huomioitu. Esitin myös aktiivipyöräilijän näkemyksen tilanteesta. Ja klik, sinne viesti lähti kohti katu- ja puisto-osastoa.

Suureksi yllätyksekseni ensimmäinen vastaus kilahti postilaatikkooni jo kymmenen minuutin kuluttua. Sain tietää, että viestini oli välitetty eteenpäin asiasta paremmin tietäville. Aivan ymmärrettävää, että isossa kaupungissa alueita on jaettu, ajattelin. Jatkoa seurasi reilun kolmen tunnin päästä. Nyt minulle kerrottiin, että Jyväskylän kaupungin liikelaitos ALTEK on asettanut aidat paikalle estämään autoliikennettä läheiselle työmaalleen. Tarkoitus oli ollut, että kevyt liikenne pääsee läpi, mutta autot eivät. Järjestely oli väliaikainen, mutta nyt aidat poistettaisiin välittömästi ja paikalle asetettaisiin kevyen liikenteen väylän liikennemerkit. Myös vilkkuvalojen käytöstä oli jo ehditty työmaita muistutella. Tämä kaikki siis tapahtui yhden iltapäivän aikana.

No niin, lapset. Mikä on tarinan opetus? Joo, pitää varoo aitoi pimeel. Sekin, mutta sanoisin kuitenkin, että saimme jälleen hyvän esimerkin siitä, mitä aktiivinen kansalainen voi saada yksinkin aikaan. Nyt yksi kadunpätkä muuttui yhdellä sähköpostiviestillä kevyen liikenteen väyläksi ja vaaranpaikka poistui. Ei huono, vai mitä? Tosiasia kun on se, ettei ahkerinkaan katumestari ehdi kaikkialle. Siksi yleisön vinkki voi olla joskus paikallaan. On täysin turhaa pelätä, että parannusehdotuksia antaessaan astuu ammattilaisten varpaille. Liikennesuunnittelu kun on aika pitkälle käyttäjien tarpeiden kartoittamista ja eri ryhmien kuuntelua. Ja jos lähettää sähköpostia puhelun sijaan, asian voi esittää tarkasti ja vastaanottaja voi vastata sitten, kun muilta kiireiltään ehtii. Haittaa ei synny, mutta sitä vastoin arvaamatontakin hyötyä.

Lopksi vielä kiitokset mainitulle JKL:n katu- ja puisto-osastolle nopeasta toiminnasta ja hyvästä palvelusta.

Mainokset

, , , , , , , ,

  1. #1 by Jenni on 27.10.2008 - 12:50

    Tämä on ollut hienoa toimintaa. Sinulta ja myös kaupungilta, kun korjasivat asian niin nopeasti. Itse olen miettinyt että pitäisi ottaa johonkin tahoon yhteyttä erääseen kuokkalassa sijaitsevaan risteykseen liittyen. 50 km/h alueella jos en väistä oikealta tulevaa, se kopsauttaa suoraan kylkeen. Kummallakaan ei siis ole kolmiota, vaikka yli 40 km/h alueilla ei tasa-arvoisia risteyksiä saakaan olla.

  2. #2 by Kosti on 27.10.2008 - 19:53

    Kiitoksia! Ehdottomasti kannattaa ilmoitella juurikin tuonne katu- ja puisto-osastolle, jonka tehtäviin kuuluu katujen ja teiden ylläpito. Ja sitä suuremmalla syyllä, kun kyseessä on mainitsemasi kaltainen virhe. Omaan viestiini vastattiin asiallisesti, eikä missään vaiheessa tullut sellaista ”mitäs sinä meitä neuvot” -vaikutelmaa. Suosittelen.

%d bloggers like this: