Vuosipäivä

Vuosipäivinä on tapana muistella menneitä ja tähystää tulevaisuuteen.

Tasan vuosi sitten aloitin urani liikennebloggaajana. Nopeasti laskettuna artikkeleita on syntynyt reilut 70 . Muistan kuinka kaikki alkoi. Olin jälleen kerran pyörälenkillä ja, jälleen kerran, kohtasin joitain epäkohtia liikenteessä. Tajusin, että kirjoittamisen arvoisia asioita olisi enemmänkin, eikä aina olisi mielekästä kirjoittaa niistä lehtien mielipidepalstoille. Tuolloin kirjoittelin silloin tällöin paikallisiin lehtiin. Sitten tajusin voivani perustaa blogin, joka käsittelisi liikennettä. Heureka! Ajattelin, että hyvällä tuurilla blogiani saatettaisiin lukea eri puolilla Suomea, kun lehdet tarjosivat vain paikallista huomiota. En olisi myöskään riippuvainen lehden palstatiloista, aiheen media-arvosta, toimittajien henkilökohtaisista mielipiteistä tai muista kirjoituksien julkaisua viivästyttävistä tai jopa estävistä seikoista. Jo samana iltana aloin tehdä taustatyötä blogin perustamiseksi. Tutkin eri vaihtoehtoja ja etsin muita liikenteeseen suuntautuneita blogeja. Löysin monta välillisesti liikenteeseen liittyvää blogia, kuten rekkakuskien ja taksinkuljettajien ylläpitämiä ”päiväkirjoja”, mutta en yhtään puhtaasti liikenteeseen itseensä keskittyvää. Tai no, pari löysin, mutta niiden pävittäminen oli lopetettu. Siinä oli markkinarakoni. Seuraavana päivänä Liikenneblogi näki päivänvalon.

Kertauksena uudemmille lukijoille todettakoon, että aluksi kirjoittelin Liikenneblogia blogitus.netissä, mutta aika nopeasti huomasin sen olevan hankalakäyttöinen ja valmiiksi vanhentunut alusta blogilleni. Tämä tietenkin harmitti suunnattomasti ja pelkäsin jo koko idean blogin pitämisestä kaatuvan. Keväällä 2008 kirjoituksiin tuli katkosta niin blogiin liittyvistä syistä kuin myös henkilökohtaisesta kyllästymisestä. Kärsin monelle blogikirjoittajalle tutusta blogimasennuksesta. Silloin miettii vain sitä, lukeeko blogia kukaan ja tekeekö itse turhaa työtä. Liikenteeseen liittyvän blogin ongelmana pelkäsin olevan myös sen, että blogitekstit ovat vain pelkkää valittamista ja p:n jauhantaa, jota saa kuulla muuallakin tarpeeksi. Kukapa sellaista jaksaisi lukea? Lisäksi kommenttien vähäisyys lannisti. Mietin hiljattain, kuinka kommenttien tärkeyttä voisi kuvata henkilölle, joka ei pidä blogia. Päädyin tällaiseen vertaukseen: blogin kirjoittaja kirjoittaa juttujaan suljetussa huoneessa. Aina kun joku kirjoittaa kommentin, huoneen ovi avautuu ja sisään pääsee raitista ilmaa, joka virkistää bloggaajaa. Ainakin näin olen asian itse kokenut. Vanhaan blogiini en saanut liitettyä edes kävijälaskuria, mutta nykyään tässä uudessa blogissa näen statistiikasta jokaisen päivän kävijämäärät, mikä poistaa tehokkaasti tunnetta turhasta työstä.

Sinnittelin vielä syksyyn asti kunnes löysin uuden kodin blogilleni. Tunnelma oli hieno; blogin alusta oli paljon kehittyneempi niin ominaisuuksiltaan kuin käytettävyydeltäänkin. Saatoin tehdä blogistani omanlaiseni. Pelkällä softalla ei tietenkään pitkälle pötkitä ilman sisältöä. Mitään absoluuttista suuntaa en jutuilleni ole halunnut valita. Joskus on mukavaa kommentoida ajankohtaisia aiheita, joskus taas yrittää löytää uusia näkökulmia puhkikuluneisiin ikuisuuskysymyksiin. Yhtenä tavoitteena olen kuitenkin pitänyt sitä, että blogi voisi olla myös lukijalle hyödyllinen. Mikä olisikaan parempaa kuin se, että joku kaipaa tietoa ja löytää vastauksen tai saa uuden näkökulman minun blogistani? Samalla tavalla olen yrittänyt välttää kiireellä kirjoitettuja juttuja ja postaamista vain sen takia, että on kirjoitettava jotain. Erään neuvon mukaan avain menestyksekkääseen blogiin on yksi artikkeli päivässä. Hirveää! Sellaisella tahdilla pakostakin laatu kärsii, eikä aihepiiristä voisi yksinkertaisesti yksi ihminen kirjoittaakaan niin paljon. Massapostaamisella tietenkin haeskellaan satunnaisia lukijoita, mutta minä kirjoitan mieluummin hyvän jutun kymmenelle vakiolukijalle kuin keskinkertaisen sadalle satunnaiselle surffaajalle.

Toivon tietenkin, että lukijat ovat olleet tyytyväisiä blogiini. Hieman rintaa röyhistäen voisin sanoa olleeni itse tyytyväinen. Blogista on ollut suurta iloa ja hyötyä minulle. Iloiseksi minut on tehnyt tunne siitä, että on saanut jotain aikaiseksi. Hyöty on taas ilmentynyt kirjoitustaidon ylläpidossa ja ehkäpä sen kohentumisessakin. Kirjoitustaito (esim. taito löytää ”lentäviä” lauserakenteita ja kyky käyttää sujuvasti kieltä ja sanastoa) rappeutuu nopeasti käytön puutteessa. Yleensähän sanotaan, että vieraan kielen taito ruostuu, mutta samoin voi käydä äidinkielellekin! Puhua kyllä osaamme, mutta sujuva kirjoittaminen on hankalaa. Vain kirjoittamalla voi oppia kirjoittamaan (pahus, äidinkielen ope oli oikeassa!). Bloggaaminen on siis hyvä tapa parantaa äidinkielen osaamistaan.

Aikaisemmin olin huolestunut siitä, milloin aiheet loppuvat kesken. Ainakaan vielä näin ei ole käynyt, sillä liikenteestä tuntuu löytyvän kirjoitettavaa aina vain lisää ja lisää. Omat kokemukset fillarin satulassa ja auton ratin takana luovat hyvän pohjan juttujen aiheille. Niiden lisäksi mediasta saa paljon virikkeitä.

Sitten haluaisin vielä muistuttaa siitä, että liikenneaiheisten blogien joukko on harva, mutta sisällöllisesti sitäkin laadukkaampi. Olen koonnut joitain hyväksi havaittuja blogeja sivun oikeassa laidassa olevan laatikkoon. Luen itse säännöllisesti listassa mainittuja blogeja. Jos tiedät vielä jonkun muunkin listaan kelpaavan blogin, ilmoita toki. Kun vierailette blogeissa, muistakaa kommentoida! Se piristää kirjoittajaa jatkamaan. Älkäämme antako liikenneaiheisten blogien näivettyä!

Mitäpä uutta sitten ensi vuonna? Näköpiirissa ei ole mitään dramaattista muutosta, status quo on ihan hyvä. Jonkin verran blogin ”kirjoituspöydän laatikkoon” eli luonnoskansioon on kertynyt aloitettuja juttuja, joita varmasti julkaisen sitten kun aika on sopiva ja artikkelit on viimeistelty. Vuoden 09 alkupuolella tarkoituksena olisi ainakin pohtia Suomeen mahdollisesti tulevaa virhepistejärjestelmää sekä kertoa käyttökokemuksia Suunnon t4c-sykemittarista ja sen soveltuvuudesta pyöräilyyn.

Tämä kirjoitus oli sitten samalla myös uudenvuodenpuhe. Vuoden nollakahdeksan viimeiset viikot pitelen vapaata ja annan näppäimistön levätä.

Kiitokset lukijoille menneestä vuodesta, hyvää joulua ja mukavaa uutta vuotta.

Advertisements

, , , , ,

  1. #1 by Jenni on 22.12.2008 - 10:52

    Itse olen kovasti tykkäillyt blogistasi, sillä liikenteeseen liittyvät asiat kiinnostavat kovasti. Itse en jaksa kirjoittaa niin analyyttisiä tekstejä kuin sinä, vaan lähinnä mouhoan omista kokemuksistani hyvin subjektiivisesta näkökulmasta. Mutta mitä on moneen junaan. Vaikka välillä kyllä kadehdin sinua siitä kuinka jaksat innolla päivittää ja pohdiskella.

    Hyvää joulua toivottaa vakilukijasi Jenni

  2. #2 by Kosti on 22.12.2008 - 22:59

    Kiitos Jenni! On vain hyvä, että meillä on monenlaisia blogeja. Välillä säikähdän itsekin, että nyt mennään pohdinnoissa jo oman kapasiteetinkin yli…

  3. #3 by Raimo on 23.4.2009 - 22:16

    Hieno blogi! Nuoresta iästäsi huolimatta todella kovaa ja kiinnostavaa asiaa.

    Tai miten niin iästä huolimatta, eihän ikä nyt ole ihmisen tärkein ominaisuus.

    Pakko antaa ihan oikeatakin palautetta, koska sitä kirjoittaja aina oikeasti haluaa. Eli enemmän kuvia ja vähän lyhyempiä tekstejä jos olis, niin lukemuskokemus olis vielä viihteellisempi. Nyt se on lähinnä älyllinen, pitää olla kiinnostunu aiheesta.

    Tosin tuskinpa blogiin kovin moni eksyy, jos ei ole asiasta kiinnostunut? Kiinnostuneelle tekstisi tarjoavat kyllä ihan riittävästi.

  4. #4 by Kosti on 27.4.2009 - 15:20

    Kiitos, kiitos! Nuoruuden innostuksellahan tässä mennään! Olen yrittänyt muokata kirjoitustyyliäni tiiviimmäksi ja samalla pitää postausten sanamäärän kurissa. Toisaalta olen ajatellut asiaa niin, että blogini lukijakunta koostuu vakiolukijoista, jotka jaksavat lukea vähän enemmänkin. Tietenkin jaarittelua pitäisi vältää ja tietty tiiviys on aina plussaa. Haluan tarjota myös lukijoille vähän enemmän kuin pintaraapaisun kulloiseenkin aiheeseen. Pitkiä tekstejä olen yrittänyt pilkkoa väliotsikoilla ja kappalejaolla, jotta juttuja olisi helpompaa lukea myös osissa. Kuvia yritän lisätä aina kun mahdollista, koska ne selventävät asiaa hyvinkin paljon. Kuvituskuvat taas luovat eloa tekstivirtaan.

  5. #5 by Leevi on 6.5.2009 - 19:10

    Hienoa jälkeä Kosti. Koeta jaksaa samaan malliin.
    Kunnioitettavaa, että kiinnostusta riittää kauniiseen äidinkieleemmekin. Kappalejaot auttavat säilyttämään kiinnostuksen aiheeseen.

%d bloggers like this: