Pyörä huoltoon – nyt!

Kesäksi pitäisi ostaa uusi polkupyörä, kun vanhan vaihteet rouskuttavat ja muutenkin meno on tahmeaa? Luepa tämä ensin.

Kesään 2008 asti lenkkipyöränäni toimiva Nishiki on kestänyt käyttöäni oikein hyvin. Kilometrejä oli kertynyt reilut 12 000, mikä ”tavallisessa” käytössä saattaa vastata jopa kymmenen vuoden ajoa. Omalla kohdallani kilometrit on kerätty vajaassa neljässä vuodessa, ympäri vuoden ajaen. Pyörää on käytetty pelkästään lenkkien ajamiseen, joten on selvää, että se on joutunut tavallista kovempaan rääkkiin. Tokihan kuluvia osia kuten jarrupaloja ja vaijereita on vaihdettu, kuten myös kerran takapakka ja ketjut kolmesti. Loppujen lopuksi ihmeen hyvin pyörä on kestänyt ihan kotihuollon ja puhdistusten voimalla. Viime kesänä yleinen jäykistyminen alkoi olla jo selvästi havaittavaa. Vaihteet eivät vaihtuneet enää sulavasti ja välillä pyörästä kuului erilaisia häiriöääniä. Joulukuussa kuluneet ketjut ja rattaat toivat mukanaan oikeasti ajoa haittaavan vaivan: ketju alkoi hyppiä hammasrattaiden yli.

Nyt oli siis aika laittaa fillari kokonaisvaltaiseen remonttiin. En viitsinyt alkaa tehdä remppaa itse, vaan vein pyörän joulukuun alussa Huoltopilotin korjaajien ihmeteltäväksi. Kuten arvelinkin, uusittavien kohteiden listalle meni koko voimansiirto (eturattaat, ketju ja takapakka). Lisäksi vaijerit ja niiden muovisuojat vaihdettaisiin uusiin. Muovin ikääntyessä vaijeri ei enää liiku putken sisällä sulavasti, jolloin jarruttaminen ja vaihteiden vaihtaminen alkaa vaatia enemmän voimaa. Etuvaihtajan vaijerissa oli havaittavissa jo ruostettakin, joten vaihto oli pakollinen. Myös keskiö ja navat huollettiin ja kammet vaihdettiin uusiin. Huoltoon kuuluu myös paljon muuta pienempää säätämistä, josta voi lukea lisää Huoltopilotin sivuilta.

Muuten, jos tuntuu vaikealta sijoittaa äskeisissä lauseissa mainittuja pyöränosia oikeille paikoilleen, kannattaa katsoa tätä kuvaa pyörän rakenteesta. Ainahan sanotaan, että asioista pitää keskustella niiden oikeilla nimillä, niin myös pyöräilyssä! Lisäksi korjaajan kanssa on helpompaa keskustella, kun osaa esimerkiksi sanoa vian olevan ”takavaihtajassa” eikä ”siinä jutskassa, jossa ketju kiemurtelee”.

Pyörä siis jäi korjaamolle. Hinta-arvioksi annettiin noin 200 euroa. Hinta koostui 75 euron vuosihuoltopaketista sekä osista. Halvemmallakin olisi päässyt osissa säästämällä, mutta katsoin parhaaksi laittaa pyörään hieman kalliimmat mutta parempilaatuiset osat. Viikon päästä tekstiviesti ilmoitteli pyörän olevan valmis. Tämä oli mielestäni nopeaa palvelua. Kaikki viat oli saatu kuntoon ja pyörällä kelpaa ajella taas tuhansia huolettomia kilometrejä.

Koko tarinan idea on siis siinä, että väsähtäneestäkin pyörästä voi saada huoltamalla uudenveroisen. Omasta pyörästäni tuli itse asiassa uuttakin parempi, koska uudet osat ovat laadukkaampia kuin alkuperäiset. Jos tilanteesi on samanlainen kuin minulla, pyörä kannattaa viedä huoltoon nyt. Monet korjaamot eivät tee suuria remontteja kesällä ja talvella huoltopakettien hinnat ovat halvempia. Kevään koettaessa jonot pitenevät yhdessä korjausaikojen kanssa. Jotkut korjaamot jopa hakevat pyörän asiakkaan kotoa, mikä on kätevää, jos korjaamo ei ole ihan lähellä.

Mielestäni suomalaisessa pyöräilykulttuurissa turvaudutaan liian usein uuden pyörän ostoon, vaikka vanhastakin voisi vielä korjata oikein hyvän ajopelin. Kalliitakin pyöriä hylätään sen vuoksi, että niiden luullaan olevan loppuunajettuja. Moni onneksi ymmärtää, että mitä kalliimpi pyörä, sitä suuremmalla syyllä sitä kannattaa korjata. Toisaalta on hyvä, että markettipyörien myötä jokaisella on varaa omaan fillariin, mutta halpispyörät mielletään lähes aina kertakäyttöisiksi. Niitä ostetaan lapsille toteamalla, että ”vaihdetaan sitten parempaan, kun tuo hajoaa”. Lapset oppivat tästä, että jos pyörä hajoaa, silloin ostetaan uusi. Ei pyörä ”hajoa”! Ainoastaan joku helposti vaihdettava osa menee rikki. Valitettavasti opitun tavan harjoittaminen jatkuu myös aikuisiällä.

Alkavan kevään kunniaksi teenkin vetoomuksen: harkitkaa kaksi kertaa, milloin uusi pyörä on todella tarpeen. Kannattaisiko vanhaa vielä korjata? Ja jos päädytte vieläkin uuteen, muistakaa huoltaa pyörää säännöllisesti, ensihuollosta alkaen.

Mainokset

, , , , , , , ,

  1. #1 by Jenni on 22.1.2009 - 9:33

    Mä en tiennytkään tällaisesta että ihmiset ostaisivat uusia pyöriä vanhan tilalle. Ja minusta koko merkintäsi pointti oli yllättävä, koska en osaa kuvitella että ihmiset eivät osaisi viedä pyöräänsä huoltoon. Mutta eivät ne kai sitten osaa.

    Oma Nishiki Renoni on ostettu keväällä -97 ja edelleen se on täytin käyttökuntoinen. Vuoden-kahden välei nolen käyttänyt sen Huoltopilotissa ja hyvänä on pysynyt. Alkuperäisiä osia ei ole nykyisin jäljellä enää kuin suunnilleen runko, tarakka ja lokasuojat. Kaikki muu on mennyt vaihtoon ja viimeisetkin osat kun törmäsin reilu pari vuotta sitten pyörällä kääntyvään autoon. Olen vaihdattanut pyörästä jopa jarrutyypin jotta saan jarruista helpommin säädettävät. Aina silloin tällöin olen kuolannut uusia Nishikin malleja, mutta todennut että vanhaan on laitettu niin paljon rahaa että mitä suotta, kun siinä ei ole mitään vikaa. Lisäksi rakastan pyöräni punakeltaista väritystä.

    Muutamat työkaverit ovat polkupyöriä hankkineet ja olen aina puhunut kunnon pyörien puolesta. Älkää ostako sitä 200 e pyörää joka lahoaa vaan kunnollinen.

    Oman pyöräni ajomäärää en enää tiedä, koska vanha matkamittari nollasi yhdessä vaiheessa itseään säännöllisesti. Arvioisin että 20000-30000 km.

%d bloggers like this: