Valotonna valtatiellä

Sunnuntai-ilta meni taas tien päällä fillarin satulassa. Lenkin puolessavälissä pyöriskelin Vaajakosken ympäristössä tutkimassa uusia reittejä. Aivan liian usein tulee ajelleeksi samoja teitä, vaikka pienillä reittimuutoksilla pääsisi aivan uusiin maisemiin. Joskus selkätaskussa mukana kulkee Jyväskylän seudun pyöräilykarttakin, mutta yleensä käytän yritys ja erehdys -taktiikkaa. Jos jostain ei pääse kiertämään, niin sitten palaillaan takaisin samaa reittiä. Nyt rohkea taktiikka ei oikein kannattanut, kun ajelin Kanavuoren juurella. Pienillä teillä on aina se ongelma, että ne kaikki näyttävät menevän jonkun pihaan. Nytkin Kanavuoren karttaa jälkeenpäin tutkimalla selvisi, että olisin päässyt kiertämään mukavan lenkin, jos olisin vain uskaltanut ajella ”pihojen” läpi. No, tietääpähän seuraavalla kerralla.

Vaikka hämärä jo puoli yhdeksän maissa alkoikin kääntyä pimeäksi, päätin käydä vielä katsomassa Café Kaapelilla (hirsimökki Ysitien varressa järven rannalla) olisiko kesäkausi jo ohi. Matkahan ei ole pitkä, vain kolmisen kilometriä Vaajakosken ABC:ltä. Tänä kesänä en käynyt nimittäin kertaakaan kyseisessä kahvilassa jäätelöä nauttimassa, vaikka usein ajoinkin pyörällä ohi. Aukioloajat ovessa kertoivat, että kesä on mennyt ja paikka sulkeutuu arkisin jo kello 17. Viime viikot ovat olleet niin lämpimiä, ettei millään meinaa uskoa, että syksy on jo alkanut. Hieno kesähän se olikin.

Käännyin takaisin ja sain ihailla kuutamoa, joka näkyi vasemmalla puolellani. Kyseinen paikka, jossa Ysitie kulkee aivan järven pinnassa, on valoisaankin aikaan aivan mahtava, mutta syysillan kuutamossa vieläkin vaikuttavampi. Harmittelin, etten ollut pakannut satulalaukkuuni digipokkaria. Kännykän suttukameran kuvasta ette olisi tienneet, onko kuvassa kuu-ukko vai allekirjoittanut. Ja mikä parasta, järveltä puhalsi vielä lämmin ilmavirtaus. Kesän viimeisiä hengenvetoja.

Järven toiselle puolelle päästyäni havaitsin vastaantulevan rekan. Jotenkin kummallisesti rekan valot tuntuivat vilkkuvan suoralla tiellä. Rekka lähestyi ja lopulta näin syyn valoilmiölle. Rekan edessä ajoi musta keikkabussin näköinen ajoneuvo ilman minkäänlaisia valoja! Rekan valot vilkahtelivat siis sen vuoksi, että välillä bussi peitti ne. Vilkuttelin bussin kuljettajalle ajovaloani, mutta ei hän siihen reagoinut. Katsoin taakseni huomaten ajoneuvon takavalojen kuitenkin toimivan. Kauempana myös muut vastaantulijat vilkuttelivat kaukovalojaan bussille.

Loppumatkan Vaajakoskelle mietin näkemääni. Järkeilin, että bussin ajo- ja pysäköintivalot eivät yksinkertaisesti toimineet. Kyllähän pimeällä tiellä huomaa itsekin, jos valot eivät ole päällä. Viimeistään vastaantulijoiden valoshow’n pitäisi havahduttaa tilanteeseen.

Ehkä vielä huolestuttavampaa oli tajuta, että kuljettaja oli tietoisesti lähtenyt matkaan toimimattomilla valoilla. Vaajakosken ABC:ltä olisi varmasti löytynyt uusia polttimoita, mutta ei. Mitenkähän hän ajatteli selvitä yöllä määränpäähänsä ilman ajovaloja? Miltä tuntuisi ajaa valtatiellä pilkkopimeässä? Eipä edes tee mieli ajatella, mitä voi tapahtua moisesta urheudesta. Sivutieltä tuleva autoilija näkee vain tyhjän tien ja ajaa eteen… Toivotaan, ettei bussin matka ollut pitkä ja se pääsi perille ennen pilkkopimeää.

Tilanne oli myös konkreettinen muistutus siitä, että autossa pitäisi olla aina mukana varapolttimoita. Yleensähän käy vielä niin, ajovalopolttimot tulevat elinkaarensa päähän samaan aikaan.

AjovalotTalvi on tulossa, joten auton valojen kuntoon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Mainokset

, , , , , , , , , , ,

%d bloggers like this: