Virkavalta pienemmän puolella

Kävipä pyörälenkillä niin, että poliisi pysäytti – mutta ei siten kuin luulette…

Aloitetaanpa tarina alusta. Olin eräänä iltana ajamassa Jyväskylän Hannikaisenkatua kohti Vapaudenkatua. Tulin Shell Veturin kohdalle, jossa kevytväylä kulkee käytännössä mittarikentän vierustaa. Ahtaan pihan vuoksi mittareilta lähtevät autot ajavat usein pihasta Hannikaisenkadulle viistottain. Tämän vuoksi kuljettajien täytyy katsella kurkotellen, tuleeko vasemmalta kevytväylää pitkin pyöräilijöitä. Monet autoilijat eivät viitsi tarkistaa kuin ajoradan liikenteen, jolloin pyöräilijän eteen ajetaan tämän tästä. Väistämisvelvollisuudessa ei pitäisi olla mitään omituista, sillä Veturin pihasta tuleville on laitettu vielä kärkikolmiokin.

Tälläkin kertaa eteeni ajoi yksi auto ja vieläpä aika reippaalla vauhdilla. Jarrutin, ja auton kuljettajakin lopulta huomasi minut, kun pysäyttelin pyöräni sivuoven viereen. Aika tavallinen tilanne, näitähän tulee eteen lähes joka lenkillä. Huomasin myös mittarilla olleen poliisiauton, joka lähtikin liikkeelle samoihin aikoihin, kun minun ja autoilijan tilanne purkautui. Jatkoin matkaani Vapaudenkatua pitkin.Poliisiauto

Joidenkin satojen metrien päässä katsahdin taakseni ja huomasin, kuinka hälytysvalot väläh-telivät talojen seinillä. Tietenkin uteliaisuus voitti ja ajoin takaisin Hannikaisenkadun ja Vapauden-kadun risteykseen katsomaan, mitä tapahtui. Oli käynyt niin, että poliisipartio oli pysäyttänyt eteeni ajaneen auton Vapaudenkadun bussikaistan alkuun.

Hämmästyin asiasta. Tilanne näytti olevan konstaapeleilla hallussa, joten uskalsin kysäistä kevytväylällä seisoneelta poliisimieheltä, olivatko he pysäyttäneet auton juuri Shellin tapahtumien vuoksi. Vastaus oli myönteinen, juuri eteeni ajaminen oli ollut pysäytyksen syy. Ilmeisesti partio oli nähnyt tilanteen kehittymisen tankkaamassa ollessaan.

Olin mielissäni, että poliisi puuttui tilanteeseen. Tunsin hyvää mieltä siitä, että pyöräilijänkin oikeuksia puolustetaan. Poliisi osoitti toiminnallaan, että se ei katso läpi sormien kevyttä liikennettä kohtaan tehtyjä rikkeitä. Varmasti useimmat autoilijat muistavat jatkossa huomioida kevyttä liikennettä paremmin, kun ovat kerran joutuneet pysäytetyksi välinpitämättömyyden vuoksi.

Kerroin kokemastani myös Fillarifoorumin käyttäjille. Yhdessä vastausviestissä todettiin, että eräässä kaupungissa poliisin kanta on aivan päinvastainen: siellä poliisin mukaan pyörän pitää luopua oikeuksistaan vastaavanlaisissa tilanteissa. Ilmeisesti kaikilla paikkakunnilla ei ole itsestään selvää, että poliisi puuttuu kuvailemani kaltaisiin tilanteisiin niitä nähdessään. Monessa palautteessa todettiinkin, että ”kunpa meilläkin…” Kuitenkin voin olla siitä varma, että Jyväskylässä poliisi pitää myös pyöräilijöiden puolta.

Foorumiviestistäni saamani palautteen mukaan moni pyöräilyn harrastaja oli hyvillään poliisin toiminnasta. Polkupyörä on suomalaisessa liikennekulttuurissa edelleenkin se haaveilevan hihhulin valinta, eikä lainkaan varteenotettava liikkumismuoto. Tämä ajatusmalli näkyy myös pyöräilijän asemassa liikennekulttuurissamme. Moni autoilija on yhä siinä uskossa, että pyörä on aina väistämisvelvollinen. Tuota harhaluuloa vastaan on taisteltu jo vuosia, eikä virallisilta tahoilta ole tullut juurikaan taustatukea. Siksi onkin tärkeää, ettei pyöräilijöiden lakisääteisiä oikeuksia päästetä tallautumaan autonrenkaiden alle. Konkreettisesti se tapahtuu juurikin niin, että poliisi valvoo enemmän myös pyöräilijöiden ja autoilijoiden välistä kanssakäymistä ja puuttuu konflikteihin entistä useammin.

Advertisements

, , , , , , , ,

%d bloggers like this: