Provosoivaa kilinää

Jukka Loikkanen kirjoitti kirjeen pyöräilijöille, jotka eivät ota jalankulkijaa riittävästi huomioon (KSML 9.10.2009). Loikkasen mielestä polkupyörän kellon soittaminen on avain turvalliseen liikkumiseen yhteisillä väylillä. Keskisuomalaisen liikennesivuille raapustetun tekstin näkökulma ei voisi juuri yksipuolisempi olla. Jos Loikkanen istuisi kerran pyörän satulaan, elämä saattaisi näyttää hieman erilaiselta. Saattaisipa lopulta käydä jopa niin, että herra ruuvaisi kellon irti pyöränsä tangosta.

Usealle jalankulkijalle kellon kilinä on provokaatio, johon tulee vastata välittömästi. Yleisin tapa on esittää, ettei kuullut ollenkaan kelloa. Sitten vain jatketaan lönnimistä pyöräilijän edessä. Jos onneton pyöräilijä julkeaa soittaa kelloaan toistamiseen, sitten voidaan tiuskaista, että ”Joo, joo! Emmä mikään kuuro oo”.

Toisessa ääripäässä ylireagoidaan ja aletaan vetää kaveria hihasta. Jos mukana on koira, se kaapataan näyttävästi syliin. Draamaa väritetään huutamalla kovaan ääneen esimerkiksi ”Varo, pyörä ajaa päälle!”, vaikka pyöräilijä ajelisi kävelyvauhtia odotellen sopivaa ohituspaikkaa.

Kokonaan omaksi ryhmäkseen on eriytynyt sauvalajien harrastajat. Aah, sauvat! Nuo Luojan lahjat pyöräilijöiden kiusaamiseen! Rantaraitilla rullahiihtelevä uros on tietenkin väylän nopein ja komein ilmestys. Kengänpohjaan kiinnitetyt pikkuriikkiset pyörät kohottavat keskimittaisenkin miehen pään pilviin ja sauvojen avulla leveyttä kertyy kevytväylän karpaasille reilusti kolmatta metriä. Mutta mitä, joku säärikarvansa ajellut pelle soittaa kelloa! Se on pyöräilijä, joka siellä kehuskelee korkeammalla keskinopeudellaan ja yrittää päästä ohi. Rullaavaa oria uhkaa muuttuminen ruunaksi, mutta taistelutta ei kaaduta! Tilaa ”annetaan” vasta seuraavassa mutkassa tai kun vastaantulija on tarpeeksi lähellä. Sitten kun lopulta pyörä pääsee rinnalle, voidaan katsoa viattomasti sykemittaria, jolloin sauva heilahtaa mukavasti pyöräilijän näpeille. ”Hups, en huomannut sua.”

Soittokello

Soittaako vai eikö soittaa?

Kello ei provosoi vain lenkkeilijöitä. Iloisissa tunnelmissa keskustan kevytväylää kulkenut naiskolmikko osoitti sen. Vasaran osuessa kevyesti metalliin ilmoille pääsee varsin hiljainen kling. Kolmikon tunnelma menee välittömästi pilalle ja vauhkoontunut lauma yrittää päättää, kuka väistää ja minne puolelle väistetään. Yhtä vedetään hihasta sivummalle ja kun esityksestä hämilleen mennyt pyöräilijä pääsee vierelle, hänelle toivotetaan leppoista matkaa itse perkeleen pihamaille kaahailemaan.

Unohtaa ei saa niitäkään tapauksia, joissa pyöräilijä katsoo kellon soittamisen olevan tarpeetonta ja ajaa vain ohi. Mitään vaaraa ei synny, kun tilanne on pyöräilijän hanskassa. Silti: ”V…u soita sitä kelloa!” Näin saa haukut kätevästi myös silloin, kun kelloa ei soita. Tässä pelissä ei näemmä voi voittaa.

Usein vastapuolella on kuulokkeet korvissa tai puhelu meneillään. Silloin kellon soittaminen ei auta, koska kohde ei kuulisi edes sumutorvea. Sitten kun tällaisen tapauksen ohittaa… no, katso edellinen lainaus.

Loikkanen toteaa kirjeessään, että hänellä ei ole silmiä selässä, mikä estää häntä havainnoimasta taakseen. Minulla on Loikkaselle aivan erinomaisia uutisia! Se torsosi yläpäähän kiinnitetty kapistus nimittäin liikkuu. Asiaa voi testata ihan kotikonstein: ota nenästäsi kiinni ja vedä joko oikealle tai vasemmalle. Normaalisti tässä vaiheessa pään pitäisi kääntyä, jolloin huomaat näkeväsi myös sivuille ja jopa taaksekin. Jos pää ei ala kääntyä, voit vetää vähän kovempaa. Jos nenästäsi kuuluu rusahdus, se tarkoittaa, että sinulla on ns. uppiniska, etkä voi todellakaan havainnoida muualle kuin eteenpäin. Onneksi tämä ikävä vamma ei kuitenkaan estä autolla ajamista! Autoillessahan ei tunnetusti tarvitse sivuille vilkuilla. Annat mennä vaan, kyllä ne muut väistävät. Etenkin pyöräilijät.

Loikkanen on mestari vierittämään syytä pyöräilijän niskoille. Hän pyytää soittamaan kelloa ajoissa, koska ”…joskus vain säännöt tuppaavat unohtumaan, varsinkin jos juttelen samalla kaverin kanssa”. Niin, ihan viattomana vaan kuljet ja sitten pyöräterroristi yrittää nitistää sinut kaikin keinoin. Elämä voi olla Loikkaselle vaarallista. Myös punaisen valon merkitys saattaa häneltä unohtua ja sitten auton pellit menevät jostain syystä vekille. Eikä oikene silittämällä, ajatella! Mutta syytönhän Loikkanen siihen on. Pyöräilijälle hän ei kuitenkaan sääntöjen unohduksia suo. Niistä kirjoitetaan sitten maakuntalehteen.

Nämä valitettavat tosielämän esimerkkitapaukset, Loikkasen kirjoitus etunenässä, saavat siis pyöräilijän pohtimaan, kannattaako sitä kelloa edes soittaa. Lannoitteet tulevat niskaan soitti tai ei. Jos vain koukkaisi suosiolla ajoradan tai ojan kautta?

, , , , , , , , , , ,

  1. #1 by Jenni on 22.10.2009 - 23:04

    Mainio kirjoitus ja asiasta! Tuo Loikkasen kolmiosainen kirjoitussarja on ollut mielestäni kokonaisuudessaan ollut aika ala-arvoinen, vetelin nimittäin itsekin herneitä nenään lukiessani herran mielipiteitä. Kävelijä on aina oikeassa vaikka seilaisi kadun reunasta toiseen. Saisit kyllä lähettää tämän merkintäsi keskisuomalaisen mielipidepalstalle jotta vähän useampi saisi lukea jutun. Mikäli julkaisisivat sen.

    Olen kyllä vähän järkyttynyt siitä jos olet ottanut osumaa rullasauvojan sauvasta. Itse vain pelkään ohittavia sauvojia, mutta mitään osumaa ei ole tullut.

    Pyörän soittokello on minunkin mielestäni hankala asia. Allerkirjoitan hyvin pitkälle mielipiteesi siitä. Soitapa niin oot kaahaaja ja älä soita niin taas on paha. Soittaminen saa aikaan just jalankulkijoiden päätöntä pomppimista tien laitoihin ja jopa toisiaan päin. Taannoin soittoni ei aiheuttanut edellä kävelleissä minkäänlaista reaktiota, joten hihoja hipoen siinä sitten ohitin. Ei tuntunut haittaavan.

    Joskus pyörässäni oli hyvin vinkuvat jarrut jotka toimivat tien antajina kelloa huomattavasti paremmin. Saattoi olla että kävelijät eivät piitanneet kellon soitosta mitään, mutta kun pikkasen jarrutin niin jo hypittiin pois alta, vaikka tilanne ei mitenkään uhkaava ollut. Jarrujen vinkuminen sai sen vain kuulostamaan siltä. 😀

  2. #2 by Kosti on 26.10.2009 - 23:04

    No niin, lähetin Keskisuomalaiselle pienimuotoisen mielipidekirjoituksen Loikkasen artikkelin pohjalta. En keskittynytkään siihen, millä tavoin jalankulkijat ovat vaaraksi pyöräilijöille, vaan kritisoin Loikkasen tapaa vähätellä omia virheitään ja sysätä niitä pyöräilijän niskoille. Totesin, että tällainen toiminta ei edistä millään tavalla kevytväylien turvallisuutta, ja että jokaisen tulisi ensiksi tutkiskella omia (vääriä) toimintatapojaan ennen kuin alkaa yksipuolisesti kritisoimaan toisia. Kysyin myös, miksi tällaista pyöräilijät vs. jalankulkijat -ajatusmallia edes pitää vahvistaa lehden sivuilla. Katsotaan nyt julkaistaanko kirjoitusta. Jos ei, niin sittenhän minä laitan sen tänne nähtäväksi! Kiitos vaan taas kerran kannustuksesta!

    Itse asiassa pariinkin kertaan sauva on napsahtanut pyörään. Ensimmäisellä kerralla eturenkaaseen (onneksi ei pinnojen väliin!) ja toisella kerralla tankoon. Joskus käytän itsekin kellon korvikkeena muita äänilähteitä. Vinkuvien jarrujen lisäksi vaihteiden napsuttelu saattaa joskus riittää jalankulkijan huomion herättämiseen. Jotkut pyöräilyn harrastajat ovat luopuneet kokonaan kellosta ja esimerkiksi viheltävät tai sanovat ”hep”, kun haluavat tilaa. Näillä keinoilla kuulemma näkee paljon enemmän ystävällisempiä naamoja kuin kellon rimputtelun jälkeen. Pimeällä myös kirkas ajovalo ”auraa” tietä ihan kivasti :D.

  3. #3 by Jenni on 28.10.2009 - 12:04

    Hienoa, jäämme odottelemaan julkaisua. Siihen voi tosin mennä useampikin viikko, ainakin oma kirjoitukseni kesällä julkaistiin yli 2 vk lähettämisen jälkeen. Ja julkaise ihmeessä täällä vaikka lehdessäkin julkaistaisiin.

    Se jalankulkijajuttuhan oli itse asiassa kolmeosainen, ekassa ihmeteltiin vain miksi jalankulkijat jättävät roskat lähimpään roskikseen, toka oli tuo pyöräjuttu ja kolmas sitten jalankulkijat vs. autoilijat. En jostain syystä vain löytänyt mistään autoilijaversiota, mutta mielestäni se julkaistiin kyllä jo, koska muistelen vetäneeni siitäkin herneitä nenääni…

  4. #4 by Kosti on 29.10.2009 - 23:02

    Eikös nämä jutut ilmestyneet peräkkäisinä perjantaina? Eli autoilijajuttu olisi siinä tapauksessa ollut 16.10.? Minunkin lehdet tuolta ajalta ovat jo menneet paperinkeräykseen, joten en voi tarkistaa asiaa.

  5. #5 by Jenni on 30.10.2009 - 10:28

    Olihan se siinä sittenkin. Selasin pdf:iä aiemmin enkä löytänyt, syynä liene se että Ahjoauton mainos on aika viimeisellä sivulla ollut mielestäni joten olen kai lopettanut pdf kelaamisen siihen ja tuo juttu olikin mainoksesta seuraavalla sivulla.

    http://media.keskisuomalainen.fi/liitearkisto/autot_ja_liikenne/091016_autot_ja_liikenne.pdf

%d bloggers like this: