Mielipidekirjoituksen jälkimainingeissa

Tässä aikaisemmin olikin jo puhetta polkupyörän kellon soittamiseen liittyvistä hankaluuksista. Innostuin pohtimaan asiaa hieman yleisemmällä tasolla ja lähetin mielipiteeni Keskisuomalaisen yleisönosastolle. Tasan kaksi viikkoa myöhemmin hengentuotos oli nautittavissa aamukahvin kanssa.

Halusin siis kyseenalaistaa näkemystä, jonka mukaan jalankulkijan ei tarvitsisi olla tietoinen muusta liikenteestä.Mielipide Kyllä se vain niin on, että jalankulkijankin pitää tietää mitä ympärillä tapahtuu. Tätä asiaa yritinkin tuoda esille kirjoituksessani.

Itselleni jännittävintä oli nähdä, millaisia muutoksia teksti on käynyt läpi ennen pääty-mistään lehteen. Nyt mitään mullistavaa ei ollut tapahtunut, vaan kaikki asiat olivat omilla paikoillaan. Vähän ”omia” oli suojeltu, mikä on ymmärrettävää eikä vaikuta tekstiini oikeastaan millään tavalla. Esimerkiksi alkuperäinen lause ”olisiko Loikkasenkin syytä kiivetä satulaan ja katsoa kevytväylien menoa myös pyöräilijän näkökulmasta?” oli muutettu passiiviin ”olisiko syytä kiivetä satulaan ja katsoa kevytväylien menoa myös pyöräilijän näkökulmasta?” Myös viittaus lehteen itseensä oli saksittu: ”Miksi yleensä vastakkainasettelua pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden välillä täytyy ylläpitää lehden sivuilla?” (Miksi yleensä vastakkainasettelua pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden välillä täytyy ylläpitää?)

Keskisuomalaisen nettisivuilla on myös julkaistujen juttujen kommentointimahdollisuus. Mukavaa kyllä, jokunen palstalainen oli ajatuksiaan sinne kirjoitellutkin. Itseni kannalta oli tietenkin helpottavaa huomata, ettei kirjoitusta lytätty välittömästi. Päin vastoin, joku taisi jopa kehuakin. Ainoastaan yksi kommentti pisti silmään. Milma oli ilmeisesti käsittänyt asian niin, että esimerkiksi sairaat ja vanhukset eivät voisi käytää kevytväyliä, koska heidän ei ole välttämättä mahdollista kääntää päätään. Näin ainakin minä nimimerkin kommentin tulkitsin.

Näinhän en tietenkään asiaa tarkoittanut. Erityisryhmät ovat aina poikkeustapauksia, joiden roolia liikenteessä ei voida rinnastaa muihin täysissä ruumiin voimissa oleviin. Liikenteessäkin tulisi mennä aina heikoimman osapuolen ehdoilla. Se on hyvä ohjenuora tässäkin tapauksessa.

Vaikka Milman kommentti saattaakin ensin vaikuttaa nillitykseltä, on siinä kuitenkin perää. Vanhusten määrä liikenteessä kasvaa vuosi vuodelta, joten heillekin on löydettävä paikka kevytväyliltä. Turvallinen liikkuminen on jokaisen oikeus iästä tai fyysisestä kunnosta riippumatta. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että nopeammin liikkuvien on kiinnitettävä erityistä huomiota liikennetilanteisiin, joissa toisena osapuolena on vanhus tai liikuntarajoitteinen henkilö.

, , , , ,

  1. #1 by Kuntoguru on 11.11.2009 - 11:38

    Kohtalaisen paljon pyöräilevänä minua ei niinkään ole häirinneet jalankulkijat tai minä heitä. Tosin joskus kävelijät saattavat äkkinäisesti vaihtaa linjaansa suoraan pyörän eteen – etenkin silloin kun ovat liikkeellä koiran kanssa.

    Suurempana häiriönä tai haittana ovat autoilijat, jotka pitävät itseään ja kulkupeliään pyöräilijää tärkeämpänä…tullaan kolmion tai jopa stopmerkin takaa suoraan pyörän eteen.

    Talvi tekee lumineen ja liukkaine kelineen tuloa myös Turkuun, joten pyöräilyyn tulee pitkä tauko. Liikkumiseni muuttuu kävelyksi.

    Hyvää jatkoa Sinulle Kosti toivottaa ”Kuntoguru”.

  2. #2 by Kosti on 12.11.2009 - 0:35

    Kiitokset terveisistä! Ajoin tänään ensimmäisen lumilenkin pyörällä. Se on aina vähän uuden opettelemista tuo nastarenkailla ja lumella ajeleminen, mutta kyllä se siitä.

    Toden totta, konfliktit autoilijoiden kanssa ovat paljon yleisempiä kuin jalankulkijoiden kanssa. Kolmion takaa tullaan usein eteen, kun tarkkaillaan vain autoliikennettä eikä lainkaan kevytväylän kulkijoita. Talvipimeillä tilanne vielä pahenee entisestään, mutta itse taistelen valoilla ja heijastinliivillä näkymättömyyttä vastaan.

    Iloista alkavaa talvea myös Turkuun!

%d bloggers like this: