Daciaa tarkastelemassa

Lumesta välittämättä taistelin tieni maanantai-iltana Hämeen Autoon, jonka Dacia-yössä oli nyt ensimmäistä kertaa näytillä kyseisen ”halpisauton” eri malleja. Mitenkään erityisesti Dacia ei minua kiinnostanut, mutta saattoihan sitä käydä katselemassa ja samalla raitista ilmaa nauttimassa.

Autoliikkeen ovesta sisään saapastellessani en voinut olla huomaamatta tiettyä seikkaa. Dacioiden ympärillä näytti pyöriskelevän vain, kauniisti sanottuna, useita eläkevuosia nähneitä miehiä. Pappa-autoja siis, ajattelin.

Ennen tarkempaa tutustumistani Dacioihin mietiskelin, että sehän olisikin suuri juttu, jos romanialaismerkki olisi pystynyt tekemään auton, joka olisi ominaisuuksiltaan samalla tasolla kilpailijoiden kanssa, mutta vain paljon halvempi. Sehän saattaisi laskea muidenkin merkkien hintoja, kun laatumerkeiksi miellettyjen autojen hinnoissa oleva ”ilmatila” pienenisi.

Valitettavasti asia ei ollut aivan näin. Aika nopeasti kävi ilmi, että Dacia on halpa, koska joka kohdassa on säästetty. Mainoksissa paljon esillä ollut alle 11 000 euron Sandero on todellinen karvalakkiversio. Eipä heti tule mieleen toista autoa, jossa tavaratilan valosta ja kuljettajan kyynärnojastakin on tingitty. Eli jos Sanderoonsa haluaa edes joitain käyttöä helpottavia varusteita, hinta kipuaa helposti 14 000 euroon. Onko se sitten enää niin halpa? Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi ESC:tä ei saa rahallakaan. Sanderohan kävi vuonna 2008 EuroNCAP-testissä ja sai kolme tähteä, mikä on nykymittapuulla vähän alakanttiin.

Dacian taika tuppaa katoamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun eksyy autotalon vaihtoautopuolelle. Ei tarvitse kierrellä kauaakaan, kun jo löytää käyvän vaihtoehdon Sanderolle. Siinä vaiheessa pitää tarkasti miettiä, mikä on se uuden auton arvo ja miten paljon on valmis maksamaan nollista matkamittarissa. Dacian kohdalla tämän määrittely on erityisen haastellista, kun muistaa, että autot eivät ole tekniikaltaan mitenkään ”uusia”, vaan niitä on ehditty myydä jo muissa maissa vuosien ajan.

Onhan autoissa toki hyviäkin puolia. Malliston ulkonäkö on ihan nykyaikainen ja tilaa riittää tarvittaessa isommallekin porukalle. Varmasti Dacialle löytyy oma ostajakuntansa, kieliihän siitä jo sekin, että niiden maahantuonti on ylipäätään aloitettu. Lisäksi jos Suomeenkin tulee jonkinlainen uuden auton ostoon kannustava palkkiojärjestelmä, niin varmasti moni Daciaan päätyykin. Jonkinlaisena vahvuutena voidaan pitää myös sitä, että Dacia on hyvällä tavalla vaatimaton auto, jolloin sen kuljettajakaan ei leimaudu pröystäilijäksi.

Näyttelystä poistuessa jäi vähän avoimeksi, mikä se Dacian juttu oikein olikaan. Kävi selväksi, että jos sen haluaa halpana, niin silloin saa todella karun auton. Jos ei, niin sitten hinta kohoaa lähelle ”läntisiä” kilpailijoita. Esimerkiksi samasta autokaupasta olisi saanut uuden viisiovisen Renault Clion, joka ei ole merkittävästi kalliimpi kuin riittävästi varusteltu Sandero. Tai  jos sittenkin onnistuisi löytämään vaihtoauton, joka olisi parhaassa tapauksessa paremmin varusteltu ja jopa halvempi? Mieleen myös tuli, että saahan mistä tahansa autosta halvan, jos vain jättää tarpeeksi paljon varusteita pois. Dacian konseptissa ei siis ole oikeastaan mitään uutta, eikä hintaetu ole riittävän suuri. Valitettavasti Dacia ei tainnutkaan räjäyttää pankkia…

Ja vielä lopuksi, kuinka moni luulee osaavansa lausua tulokkaan nimen oikein? Kerrottakoon, että vaikka Lancia on Lantsa, Dacia ei ole Datsa. Eikä myöskään Dakia tai Dasia. Se on, nyt tarkkana, Datsia! No, olihan merkissä sentään jotain touchia… (huono vitsi, anteeksi).

Advertisements

, , , , ,

  1. #1 by Jenni on 3.1.2010 - 14:14

    Sniif, Poloisessa ei ole tavaratilan valoa! D: (En tiedä onko uudemmissa karvalakki-Poloissa, meidän kun on jo 2004.)

    Dacian tv-mainoksen näin eilen ja se oli kyllä ihan hauska. 🙂

  2. #2 by Antti-Juhani Kaijanaho on 3.1.2010 - 16:06

    Dacia osuu minusta samaan markkinalokeroon kuin Lada: halpoja autoja, joissa tekniikka on vanhaa ja karua.

    Dacia (ja Lada) eivät muuten ole halvimpia Suomen markkinoilla olevia autoja, muutoin kuin ehkä luokassaan. Esimerkiksi halvin Suzuki on noin 9 k€, ja halvin Hyundai on noin 10 k€. Halvin Toyota on muistaakseni halvimman Dacian hintaluokassa. Tosin muilla merkeillä kyse on miniautoista (Alto, Getz, Aygo).

%d bloggers like this: