Lunta tulvillaan

Ennen jalankulkijoita on varoiteltu katolta tippuvasta lumesta. Tänä vuonna varoitukset ovat muuttuneet muotoon ”varokaa katolta tippuvia kolamiehiä”. Ainakin on tullut todistettua, että lähti kuin talkkari peltikatolta on totuudenmukainen sanonta.

Vakavalla asialla ei tietenkään pitäisi leikitellä. Pääkaupungissa lumi on aiheuttanut todellisia ongelmia, vaikka meistä maakunnissa asuvista vouhkaaminen Helsingin talviolosuhteista vähän hassulta tuntuukin. Itseäni esimerkiksi huvitti Maikkarin uutiset, joista yhdessä Helsingin 25 asteen pakkasta kuvailtiin vaaralliseksi ja toisessa autoilijoita kehotettiin pysymään kotona, koska lumisateessa näkyvyys saattaa rajoittua. Olen aivan varma, että pääkaupunkiseudullakin on ihmisiä, jotka osaavat suhteuttaa ajotapansa vallitsevaan keliin. Mainitun kaltaiset uutisethan antavat kuvan, että etelän autoilijoiden on syytä pysyä kotona, koska he eivät yksinkertaisesti osaa ajaa muussa kuin kesäkelissä. Naurettavaa väheksymistä, johon yhdenkään vakavasti otettavan median ei pitäisi sortua.

Kun Helsingissä ongelmana on tuntunut olevan se, että lunta ei saada edes aurattua (huoltofirmojen) kalustopuutteiden takia, muualla Suomessa ongelmia ovat aiheuttaneet lumikasat katujen varsilla. Ainakin pientaloalueilla, joissa talojen omistajat huolehtivat usein myös katuosuuden lumitöistä, lumikasat ovat jopa alkaneet vaarantaa liikenneturvallisuutta.

On toki ymmärrettävää, että ihmisvoimin lumia ei voi siirtää kovin kauaksi, puhumattakaan korkeiden kasojen tekemisestä turvalliseen paikkaan. Joskus tilakin on niin kortilla, että järkeviä paikkoja lumelle ei vain ole. Kuitenkin kun risteykseen tai kevytväylän eteen tehdään kaksi metriä korkea ja neljä metriä leveä lumipenkka, pitää toiminnan järkevyys kyseenalaistaa.

Tässä kuvassa Volvo on ylittämässä juuri kevyen liikenteen väylää. Kolmion takaa tulevalla autoilijalla on vähäiset mahdollisuudet havainnoida oikealta tulevaa kevyttä liikennettä lumikasan vuoksi.

Liikkuminen hidastuukin merkittävästi, kun jokaisessa risteyksessä joutuu pysähtymään puutteellisten näkymien vuoksi. Tämä koskee myös etuajo-oikeutettuja; heidänkin on hidastettava vauhtiaan, koska väistämisvelvollinen ei vain pysty havaitsemaan sivulta tulevia ja saattaa siksi työntää autonsa keulan etuajo-oikeutetun eteen. Varkaudenkin asuinkaduilla, joilta kuvat on otettu, ajaminen oli viikonloppuna varsin katkonaista.

Toinen ongelma on ajoradan ja kevytväylän rajan hämärtyminen. Usein lumikasa vie puolet kevytväylästä. Sen lisäksi monet autoilijat ovat ilmeisesti siinä uskossa, että jos kevytväylä ei rakenteellisesti erotu ajoradasta, silloin kevytväylälläkin saa ajaa.

Tätä kuvaa ottaessani seisoin kevytväylällä. Sen pitäisi jatkua yhtä leveänä myös risteyksen toisella puolella, mutta vastassa onkin lumikasa. Lisäksi jäljistä näkee, kuinka autot ajavat penkkaa hipoen, mikä saattaa olla ikävä yllätys kulman takana olevalle jalankulkijalle.

No, kuten joku kolumnisti totesi, lumitöiden tekeminen on yhtä turhaa kuin humalaisen taluttaminen; humalainen selviää aikanaan, ja lumetkin ovat aina sulaneet…

Advertisements

, , , , , , , ,

  1. #1 by Antti-Juhani Kaijanaho on 1.3.2010 - 11:32

    Paikalliset varmasti tietävät missä kevyen liikenteen väylä on, mutta jos sitä ei ole liikennemerkillä osoitettu, ei sen olemassaoloa aina talvikelillä pysty tunnistamaan.

    (Mistä tulee mieleeni: kysyin autokoulussa opettajalta, onko pyöräkaista olemassa jos se on kokonaan lumen peittämä. En saanut hyvää vastausta.)

%d bloggers like this: