Päivä Fillari-messuilla

Lauantaipäivän vietteeksi kävin katselemassa Fillari-messujen tarjontaa. Tarkemmin sanoen kyseessä oli GoExpo-tapahtuma Helsingin Messukeskuksessa, jossa näytteillä oli pyörien lisäksi kaikkea muutakin harrastustoimintaa.

Matkasuunnitelmani oli yksinkertainen: aamujunalla Helsinkiin ja illalla takaisin Jyväskylään. Tietenkin vaarana oli, että yksinkertaisinkin suunnitelma olisi voinut mennä pieleen, vastasihan VR kuljetuksesta, mutta ilokseni mitään suurempia ongelmia ei tullut. Pendolinon väliovetkin toimivat ja junat olivat kutakuinkin aikataulussa.

Voisivat tosin alkaa vähitellen suunnitella Jämsän oikorataa, sillä kolmen tunnin pönötys junassa oli kyllä puuduttavaa. Huvittavia olivat sen sijaan Pendolinossa esitetyt VR:n propaganda-powerpoint-esitykset, joissa vakuuteltiin, kuinka vähän hiilidioksidia rautatieliikenne tuottaa muihin liikkumismuotoihin verrattuna. En ymmärtänyt, miksi niitä pitää esittää ihmisille, jotka ovat jo valinneet junan kulkuvälineekseen. Lisäksi monitorien nopeusnäytön mukaan Pendolino ei aivan saavuttanut 200 km:n tuntinopeutta, mihin olin hieman pettynyt.

Messuilla

Aluksi en meinannut lähteä lainkaan messuille, mutta vapaalipun saatuani pyörsin päätökseni. Toki GoExpo on monipuolinen tapahtuma, mutta kun itseäni ei golf tai kalastus niin paljoa kiinnosta, niin maksaminen pelkän fillariosaston näkemisestä tuntuu järjettömältä. Tilannehan on erilainen esimerkiksi venemessuilla, sillä siellä kiinnostavaa katsottavaa riittää jokaisessa hallissa.

Messuilla olikin oikein mukavasti porukkaa jo heti aamupäivästä. Eniten ruuhkaa oli BikePlanetin osastolla, jossa  on perinteisesti aina aikamoinen markkinameininki. Olin meinannut hankkia uudet kengät, mutta en kuitenkaan löytänyt aivan mieluisia. Samanlaista vilinää oli myös Varustelekan osastolla, jonka tunnisti jo tuoksustakin! Tällä kertaa ei napannut ostaa inttiajoista muistuttavia vihreitä poolopaitoja, ei vaikka halvalla olisikin saanut.

Fillaripuolen yhteydessähän on koeajorata, mutta nyt en tullut koeajaneeksi yhtään pyörää. Suurimpana syynä tähän lienee se, että kiinnostavia pyöriä ei ollut kaikkia edes mahdollista koeajaa. Koeajorata tuntuikin olevan enemmän lasten ja nuorten ajelupaikka. Joidenkin näytteilleasettajien käytäntönä oli, ettei maantiepyöriä tai kalliimpia fillareita anneta koeajoon edellisvuosina sattuneiden havereiden vuoksi. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä usein harvinaisia pyöriä on esillä vain yksi, ja sitä ei tietenkään haluta naarmuttaa. Haasteensa asettaa myös lyhyt koeajorata, minkä vuoksi ainakaan maantiepyöriin ei ehdi saada oikein tuntumaa. Lienee fiksuinta, että messuilla vain katsellaan ja sitten myöhemmin käydään kauppiaan luona koeajamassa pyöriä.

Entä nousiko pyöräkuumetta? No tietysti! Messuilla oli montakin kiinnostavaa pyörää, jotka mielellään näkisi omassakin varastossa (tai olohuoneessa!). Päällimmäisinä mieleen jäivät suomalaisen Pelagon ajattomat kaupunkipyörät (yläkuvassa) sekä Pinarellon Dogma-maantiekiituri. Myös haaveilut sinkulasta (yksivaihteisesta) kaupunkipyöräksi saivat uutta puhtia, kun Trekiltä oli tarjolla hihnavetoinen District-malli (kuva oikealla). Siinä etenkin harmaa-oranssi väritys iski suoraa hermoon! Unohtaa ei saa myöskään Bianchin maantiemalleja, joiden muotoilu ja värimaailma on selvästi kehittynyt esteetti-sempään suuntaan. Vaikka katsottavaa riitti, olisin toivonut näkeväni enemmän maantie-pyöriä, joiden maahantuojista moni loisti poissaolollaan. Mukavan poikkeuksen teki kuitenkin meillä hieman harvinaisempi Gir’s-merkki, jonka vikkelästi liikkuvia taideteoksia kehtasi katsella pitempäänkin.

Jos jotain parannettavaa pitäisi keksiä, niin luentotyyppistä ohjelmaa voisi olla messuilla enemmänkin. Kun juoksijoille on tarjolla ties mitä treenivinkkiä ja maratonkoulua, niin miksi ei myös pyöräilijöillekin. Tänä vuonna olisi voinut luennoida myös vaikkapa tulevista kevyen liikenteen liikennesääntöuudistuksista. Olisi ehkä mukavaa kiertää ensin messuja, istahtaa sitten kuuntelemaan luentoa ja jatkaa sen jälkeen kierrosta uusin voimin.

Valokuviakin tuli toki räpsittyä. Niitä lisää kuvagallerian puolella.

Hetki Helsingissä

Kun olin ravannut messuhallissa kyllästymiseen saakka, lähdin ratikalla takaisin keskustaan. Ajattelin kävellä hieman ympäriinsä ja tappaa aikaa ennen junan lähtöä. Helsingin kuluneen talven kohulumet olivat tainneet jo suurimmaksi osaksi kadota, mutta vieläkin siellä täällä oli autoja kinosten alla. Ne varmasti lähtevät liikkeelle seuraavan kerran vasta myöhemmin keväällä, sillä lämpimät päivät olivat ensin sulattaneet ja pakkasyöt sitten jäädyttäneet lumikasoista mukavia jäävalleja, joiden läpi ei niin vaan mennäkään. Joissain paikoissa katoilta tippuvat lumet kurittivat autoja. Teki ihan pahaa katsoa moista peltilehmien pahoinpitelyä! Silmään pisti myös pysäköinnin ajoittainen holtittomuus, sillä autoja oli risteysalueilla ja suojateiden päällä. Johtuivatko nämä tapaukset sitten lumesta vai jostain muusta, se jäi arvoitukseksi.

Junaankin sittemmin löysin tieni ja kotimatka alkoi. Junassa selailin vielä messuohjelmaa ja huomasin, että tankotanssiesitys oli jäänyt näkemättä. Pahus! Hyvä päivä kuitenkin, vaikka jalkoja jo kolottikin.

Mainokset

, , , , , , , ,

%d bloggers like this: