Liikenneturvallisuustestissä paljon parannettavaa

Tiistaina julkaistu VTT:n pyöräilijän liikenneturvallisuustesti on aiheuttanut ihmetystä pyöräilijöiden keskuudessa. Moni on ollut havaitsevinaan, että testin taustalla piilee asenne pyöräilyn toissijaisuudesta liikennekulttuurissamme. Täytyy todeta, että itsellenikin testi toi mieleen päiväkodista lähtien kuullut saarnat, kuinka autoilijoihin ei voi luottaa ja aina pitää ehdottomasti väistää autoja olivatpa liikennessäännöt mitkä tahansa.

Pyöräilijä, luovu oikeuksistasi!

Kieltämättä alaotsikon käsky tuli mieleen testiä tehdessä. Pyöräilijä tuntuu olevan se osapuoli, jonka olisi syytä luopua oikeuksistaan. Muitakin ongelmia  testissä näytti olevan. Katsotaanpa seuraavaksi kysymys kysymykseltä, millaisia ajatuksia pyöräilijän testi herätti pyöräilyä aktiivisesti harrastavan päässä. Aloitetaan!

Kysymys 1. Yhtenä vastausvaihtoehtona on ”en aja pimeällä”. Tämä ei ole mikään syy jättää pyörästä heijastimia ja valoja pois. Kuinka moni muka taluttaa pyöräänsä, jos sattuukin käymään niin, että liikkeellä tulee sittenkin oltua myös pimeän aikaan? Talvella puolestaan on päiviä, jolloin on melkein koko ajan hämärää. Valottomat ja heijastimettomat pyörät ovat liian tavallinen näky suomalaisilla kaduilla.

Kysymys 2. Kysymyksessä oletetaan, että turvallinen pyöräily edellyttää sivukatujen käyttöä. Tästä asenteesta olisi korkea aika päästä eroon, eikä ainakaan tunkea sitä tällaisiin kyselyihin! Itse valitsen väyläni juuri siten, että pääsen määränpäähäni suorinta mahdollista reittiä. Pyöräily on liikkumismuoto siinä missä autoilukin, eikä pyöräilijöiden pitäisi missään nimessä joutua miettimään kiertoteitä turvallisuutensa parantamiseksi.

Kysymys 3. Aiheellinen huomautus alkoholin ja pyöräilyn yhdistämisen vaaroista. Tähän olisi voinut liittää saman onnettomuusriskin kasvua kuvaavan käyrän, joka on autoilijatestin puolella. Kun otat, talutat on hyvä neuvo. Kuitenkin palautteen teksti ”tilanteen toistuvuuden takia Sinun kannattaa keskustella alkoholin käytön ja polkupyöräilyn yhteensovittamisesta esim. työterveyshuollon kanssa” kuulostaa ylireagoinnilta, jos ajaa kerran vuodessa terassilta kotiin.

Kysymys 4. Kypärää on hyvä pitää, mutta sekään ei pelasta kaikelta.  Suomessa on tapana vain todeta, että  ainoa pyöräilijöiden turvallisuutta parantava tekijä on kypärän käyttö. Näinhän ei tietenkään ole. Jos väylät on suunniteltu hyvin ja pyöräilijällä on riittävästi omaa harkintakykyä (esim. havainnoi aktiivisesti liikennettä, ei aja humalassa tai käyttää talvella nastarenkaita), joutuu hän harvoin sellaisiin tilanteisiin, joissa kypärästä on oikeasti hyötyä. Kypärän pitäisi olla se viimeinen oljenkorsi, joka pelastaa sen jälkeen, kun kaikki muu on mennyt pieleen.

Kysymys 5. Kaikkien kuvien tilanteet ovat pyöräilijän kannalta mielettömän vaarallisia! On huolestuttavaa, että niistä poimitaan yksi ja sanotaan, että tämä on se vaarallisin tilanne. Onneksi autoilijatestin vastaavassa kysymyksessä muistutetaan pyöräilijöiden huomioinnista.

Kysymys 6. Punaisia päin ajaminen tietenkin tuomitaan suoralta kädeltä, sehän on selvää. Kannattaisi miettiä kuitenkin, miksi pyöräilijät eivät noudata valoja. Kyllä se korpeaa, kun vesisateessa odottaa valon vaihtumista, autoja ei tule mistään ja painonappi on kaiken lisäksi rikki tai nappia painaa kaksi sekuntia liian myöhään, jolloin joutuu odottamaan uuden kierroksen tai nappi on lumikasan takana ja joutuu nousemaan pyörän päältä ylettääkseen sitä painamaan… Puuh! Että miksikö ajetaan päin punaisia?! Kuten myös kysymyksessä 5, tässäkin kysymyksessä  tuntuu siltä, että pääasiassa muualla kuin pyöräilyssä oleva ongelma vieritetään pyöräilyn riskiksi. Asia ei tietenkään ole aivan yksiselitteinen, sillä liikenteen riskit ovat lähes aina monen tekijän summa.

Kysymys 7. Testin paras kysymys. Hyvä huomio siitä, että kaikki suojatiet eivät ole pyörätien jatkeita. Tässä asiassahan pyöräilijät tekevät ehkä eniten virheitä, kun eivät tunnista väistämisvelvollisuuttaan. (Ks. aikaisempi artikkeli tällaisesta paikasta.) Tällaisia kysymyksiä olisi testissä pitänyt olla reilusti enemmän, jotta pyöräilijä olisi saanut todenmukaisen kuvan tiedoistaan ja sitä kautta oman liikkumisen turvallisuudesta.

Kysymys 8. Vastaus ihmetyttää: ”yhdistetyllä kävely- ja pyörätiellä (A) jalankulkijat kulkevat reunassa ja polkupyöräilijät keskellä.” Josko se kuitenkin olisi edelleen niin, että pyöräilijä ajaa aina oikeaa laitaa ja väistää  tarpeen vaatiessa vasemmalle? Käsittämätön virhe testin tekijöiltä.

Kysymys 9. Ketähän tämäkin kysymys oikeasti hyödyttää? Pitäisikö olla vain entistä säikympi pyöräillessään vai vaihtaa suosiolla autoiluun? Riskit pitää tiedostaa, mutta turha niillä on pelotella. Vai aletaanko kaivella tilastoja siitä, kuinka paljon vaarallisempaa pyöräily on kotona istumiseen verrattuna? Kuusinkertainen onnettomuusriski… Tekeekö vielä mieli ajaa pyörällä? Taitaa olla parasta viedä lapsetkin kaikkialle autolla.

Kysymys 10. Täydet ”pisteet” saadakseen pitää valita kohta ”väistän risteyksessä joustavasti, vaikka säännöt vaatisivat ennen kaikkea sitä, että autonkuljettaja väistäisi”. Lause on käsittämätön. Joko se sääntö velvoittaa autoilijaa väistämään tai sitten ei, välimuotoja ei käsittääkseni ole. On myös liikenteen perusoletuksia, että etuajo-oikeutetunkin pitää olla varovainen ja tehdä kaikkensa välttääkseen onnettomuudet. Jälleen kerran olen haistavinani asennetta, jonka mukaan pyöräilijän täytyy aina olla se ”joustavampi” osapuoli liikenteessä. Jousto ja kohteliaisuus kuuluvat tietyssä määrin hyvään liikennekulttuuriin, mutta etuajosääntöjen noudattaminen tekee liikenteestä toimivaa.

Hämmentävä testi

Kysymysten jälkeen jäi hämmentynyt tunne. Mitä hyötyä tästä testistä oli? Testin päämääränähän oli selvittää pyöräilijän liikkumisturvallisuuden tasoa. Minulle ainoa konkreettinen tieto oli, että tunnen väistämissäännöt. Muista kysymyksistä voisinkin sitten väitellä vähän enemmän.

Ikävintä oli huomata, että testi ei edistä pyöräilyä, vaan keskittyy lähinnä toistelemaan menneiden vuosikymmenten olettamuksia pyöräilystä vähempiarvoisena liikkumistapana tai pelkkänä lasten huviajeluna. Testin jälkeen mieleen jäi lähinnä se, että pyöräily on järjettömän vaarallista ja sen harrastaminen vaatii paljon vaivaa (mm. kypärän käyttö ja pyörän varusteet). Ainoastaan liikennesääntöihin liittyvät kysymykset käsittelevät oikeita ongelmia ja olivat jokseenkin hyödyllisiä, vaikka 8. kysymyksen vastaus jakaakin väärää tietoa.

Näkemykseni mukaan yksi asia nousee ylitse muiden, kun ryhdytään listaamaan turvallisen pyöräilyn aineksia. Se on vaaratilanteiden tunnistaminen. Ikävä kyllä sitä ei opi nettitestejä tekemällä. Ainoastaan kokemus erilaisista liikennetilanteista ja vaaranpaikoista auttavat havaitsemaan vaaran. Tärkeää on myös pitää kiinni omista oikeuksistaan, mutta ei tietenkään henkensä uhalla. Ainoastaan siten muutkin oppivat huomaamaan, että pyöräilijä on tietoinen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Samalla julkisten tahojen tulisi painottaa pyöräilijän asemaa liikenteen täysivaltaisena osapuolena. Viimeisessä tehtävässä VTT:n testi mielestäni epäonnistuu.

Tasapuolista kyllä, ongelmia näytti olevan autoilijatestissäkin. Esimerkiksi kysymyksessä ”ärsyttävätkö Sinua liikenteesä?” ohje kuuluu näin: ”parempi on keskittyä omaan ajamiseen eikä arvioida muiden käyttäytymistä, vaikka muiden käyttäytyminen joskus tuntuisikin turvallisuudesta piittaamattomalta.” Onko se vain muka minun tuntemus turvattomuudesta, jos joku roikkuu puskurissa tai ohittelee holtittomasti? Vai olisiko kyseessä sittenkin aito turvallisuusriski? Sitä sietää miettiä VTT:ssä, kun seuraavaa testiä väkertävät.

Advertisements

, , , , , , , , , ,

  1. #1 by Venla on 10.4.2010 - 16:40

    Autoilijoiden testissä kysyttiin, kuinka usein antaa jalankulkijoille tietä. Testin mukaan liikenneturvallisuutta lisäisi, jos sen tekisi joka kerta. Valitettavasti joudun olemaan eri mieltä. Tietyissä risteyksissä olen useamman kerran joutunut todistamaan tilanteen, jossa alamäkeen ajava autoilija pysähtyy antamaan tietä jalankulkijalle ja takaa tulija pyyhkäisee ohitse, eräässä risteyksessä jopa vastaantulijoiden kaistan kautta, vaikka kaistat on erotettu toisistaan suojatiekorokkeella. Näissä en pysähdy suojatien eteen ihan jalankulkijan oman turvallisuuden takia.

    Ainoat kysymykset, joissa vastasin ”väärin”, olivat tämä tienantamiskysymys ja kysymys siitä, ärsyynnynkö muista liikenteessä. Noin yleisesti ottaen olen mielestäni keskimääräistä lainkuuliaisempi kansalainen. Ihan vilpittömästi pystyin vastaamaan, että en aja ylinopeutta, en aja alkoholin vaikutuksen alaisena, pyrin olemaan joustava. Hieman hämmästyin, kun loppuyhteenvedossa todettiin, että minulla olisi paljon parannettavaa, mutta onneksi ajan niin vähän, että onnettomuusriskini on pieni.

  2. #2 by Antti-Juhani Kaijanaho on 10.4.2010 - 20:55

    Itseäni ihmetytti triviakysymykset. Mitä se kertoo minun jalankulkuturvallisuudestani, että vastaan raajaheijastimen parantavan näkyvyyttä 30 % eikä 60 % kuten pitäisi?

  3. #3 by Timo Voipio on 15.4.2010 - 23:01

    Kirjoituksesi tiivisti erittäin hyvin ko. testin ongelmapaikat. Onhan kritiikki lähetetty myös tutk.prof. Juha Luomalle (yhteystiedot linkkaamallasi testin etusivulla)? Jos on ja vastauksia palautteeseen tulee, niin niitä olisi ihan mielenkiintoista lukea…

  4. #4 by Kosti on 16.4.2010 - 13:46

    Kirjoitin professori Luomalle lyhyen viestin aiheesta ja liitin mukaan linkin tähän artikkeliin. Kerron toki, jos tulee vastausta tai asia etenee muulla tavalla.

%d bloggers like this: