Kuvasuunnistusta helteen helliessä

Kylläpä pyöräilyviikko sai komean lopetuksen! Aamulla herätessä sää oli harmaa ja pari tippaa vettäkin taisi sataa, mutta puoleen päivään mennessä ilma kirkastui ja Kuvasuunnistus pääsi alkamaan aurinkoisessa hellesäässä.

Aamusella rastit näyttivät kaikki helpoilta, mutta oli sinne taas pari pahaakin laitettu väliin.

Ja rastithan olivat:

1. S-rakennuksen kulma Seminaarinmäellä.

2. L-rakennuksen kulma Seminaarinmäellä.

3. Aren aukio.

4. Lutakonpuisto.

5. Ride Cycle Store Vaasankadulla.

6. Design Alonen Laukaantien varressa, Valion tehdasta vastapäätä.

7. Seikkailupuisto Peukkula.

8. Tiimiakatemian ovi Piippukadulla.

9. Viherlandia.

10. Pupuhuhdan koulu.

11. Kuokkalan kirkko.

12. Pelimannitalo Palokassa.

Tunnistin suoraan kaikki muut paitsi Pelimannitalon ja Design Alosen pihapiirin. Ensimmäiseksi rastiksi valitsin Aren aukion, jossa näytti olevan myös Liikenneturvan kilpailu. Tehtävänä oli vastata oikein pyöräilijän liikennesääntöjä koskeviin kysymyksiin. Mitä sivukorvalla ehdin hieman kuunnella, vaikeuksia näytti tuottavan juuri se, milloin suojatie on pyörätien jatke ja milloin ei. Hyvä juttu, että tämä vaikeasti hahmotettava tilanne oli otettu yhdeksi kysymykseksi, sillä nyt kaikki kilpailuun osallistuneet joutuivat pohtimaan asiaa.

Seuraavaksi napsin Ride-kaupan sekä yliopiston rastit ja suuntasin Lutakkoon, josta matka jatkui Jyväsjärven ympäri. Osasinkin arvata, että Kuokkalan uusi kirkko oli otettu yhdeksi rastiksi. Viherlandia ja Peukkula löytyivät nekin vaivatta.

Sitten alkoi puurtaminen Pupuhuhdan koululle. Valitsin tietenkin sen haastavimman reitin, eli Kangasvuorentieltä lähtevän kevytväylän, joka oikaisee reittiä suoraan mäen päälle Pupuhuhdantielle. ”Oikaisee” on tosin tässä tapauksessa aivan väärä termi. Melkein meni taluttamiseksi (ja minä tajuttomaksi), mutta voitin mäen kuitenkin ajamalla. Vähän hengästytti, kun rasti löytyi viimein tuon pelottavan betonijäniksen juurelta. Alue ei ole minulle kovin tuttua, joten päätin ajaa Pupuhuhdantien kääntöpaikan läpi talojen pihaan. Ajatuksenani oli, että pakostihan täällä on joku polku Kangasvuorentielle, jottei tarvitse enää tulosuuntaan lähteä. No olihan siellä; paha vain, että todella jyrkkä polku päättyi kivikkoon, joten pyörä piti nostaa olalle ja kipittää mäkeä alas lähelle Nevakadun risteystä. Tietysti se kevytväylä olisi kulkenut siitä ihan vierestä…

Seuraavaksi alkoikin ajo tuntemattomaan. Olin saanut urkittua kuutosrastin vihjeeksi Valion ja Laukaantien, joten tiesin suurin piirtein minne mennä. Sieltähän se Alosen pihapiiri sitten löytyikin. Piti vähän aikaa seisoskella pihalla ja ihan vain katsella taidetta. Resiinakin siellä olisi ollut, mutten uskaltanut kokeilla!

Alosen taidetta.

Vuorossa oli viimeinen ponnistus Palokkaan! Vihjeeksi olin saanut Pelimannitalon, jonka luulin ensin sijaitsevan jossain Jokelan koulun liepeillä. Onneksi muistin, että samantapaisia taloja on Saarijärventien varressa, joten pienen pyörimisen jälkeen ajelin nelostien toiselle puolelle. Ja niin löytyi viimeinen rasti. Ensimmäiseltä rastilta viimeiselle oli matkaa tullut vähän vaille 30 kilometriä.

Lopuksi ajoin Laajavuoren kautta keskustaan. Suunnistuksen kruunasi kesän ensimmäinen pehmis Kirkkopuiston kioskilta.

Kokonaisuutena kuvasuunnistus oli jälleen onnistunut tapahtuma. Reitti oli mukavan monipuolinen, ja sen saattoi suorittaa kevyesti kruisailemalla tai sitten vähän kovemmin ajamalla. Vähimmäismäärän eli kuusi rastia sai kerättyä keskustasta, mutta pitempää matkaa haluavia oli muistettu Laukaantien ja Palokan rasteilla. Ainoa asia, missä voisi olla parantamisen varaa on nestetarjoilun järjestäminen useammalle rastille. Teki pahaa katsoa, kun suurin osa pyöräilijöistä oli lähtenyt kuumana päivänä matkaan ilman juotavaa.

Advertisements

, , , ,

%d bloggers like this: