Yöjuoksulla Helsingissä

Aikaisemmin tuli ihmeteltyä, kuinka tänä kesänä ei ole ehtinyt edes lomamatkailemaan. Tilanteeseen tuli kuitenkin pientä korjausta, kun vietin syyskuun ensimmäisen viikonlopun Helsingissä. Matkallani oli tällä kertaa ihan oikea tarkoituskin, kun päätin asettaa itselleni pienen haasteen ja lähteä juoksemaan Helsingin katuja Midnight Run -tapahtumassa.

Retkestä ei tullut road trip, vaan paremminkin railway trip. Junassa olikin tällä kertaa mukava matkustaa. Ajattelin ottaa ensin pyöränkin mukaan, mutta sittemmin luovuin ajatuksesta. Fillarin kuljettaminen ei ole Intercity-junassa niin kovin helppoa, ja junan vaihto Tampereella olisi hankaloittanut hommaa entisestään. Lisäksi paluumatkalla junana oli Pendolino, joka ei fillareita edes kuljeta. Tokihan matkan olisi voinut tehdä Intercityllä ilman vaihtoja, mutta nyt näiden junien aikataulut eivät oikein sopineet kuvioihini.

Oli menomatkassa kuitenkin hieman VR:n taikaa. Juna oli kymmenisen minuuttia myöhässä. Konduktööri kuulutteli asemilla, että muut junat odottavat myöhästelijää. Kunnes Tampereella kuulutus vaihtui: se ja se juna ei odota… Trevlig resa vaan!

Majapaikakseni valitsin Eerikinkadun Omenahotellin. Alun perin tarkoituksena ei ollut kirjoittaa hotellista mitään, mutta kirjoitinpa kuitenkin. Jotta tästä artikkelista ei olisi tullut hillittömän pitkää, ajatukseni Omenasta on koottu tähän toiseen artikkeliin.

Midnight Run

Lauantai-iltana oli sitten vuorossa Midnight Run. Kymmenen kilometrin juoksu, jonka lähtö ja maali sijaitsi vat Kaisaniemen puistossa. Muissa Pohjoismaissa suurta suosiota saavuttanut juoksutapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Helsingissä.

Kävin jo perjantai-iltana hakemassa juoksupaitani, ajanottosiruni ja lähtöryhmärannekkeeni Forumin Stadium-kaupasta. Onnistuin välttämään pahimmat ruuhkat ja valmistautuminen pääsi käyntiin rauhallisissa tunnelmissa.

Juoksijat oli lajiteltu lähtöryhmiin ajan mukaan. Itse lähdin matkaan lähtöryhmästä 3, jonka tavoiteaika oli 50-55 minuuttia. Saavuin Kaisaniemen puistoon jo kahdeksalta, eli reilua tuntia ennen lähtöä. Aika menikin nopeasti aluetta kierrellessä. Erityisen mukavaa oli mielestäni Helsingin Sanomien järjestämä valokuvaus, jossa juoksijat pääsivät ammattikuvaajien ikuistettaviksi. Viimeinen puolituntinen ennen lähtöä menikin WC-jonossa seisoessa. Tässä asiassa olisi ollut järjestäjällä parantamisen varaa. WC-koppeja oli aivan liian vähän ja niitä käyttivät myös paikalle sattumalta osuneet ohikulkijat. Useat juoksijat joutuivat poistumaan jonosta, jotteivät olisi myöhästyneet lähdöstä. Minäkin sain juosta suoraan vessasta lähtökarsinaan, sen verran kiire tuli. Osa bajamajoista olisi pitänyt olla varattu vain juoksijoille, jotta jonotusaika viilenevässä illassa olisi ollut kohtuullisempi.

Henkilökohtaiset tavarat sai jättää muovipussissa valvottuun ”narikkaan”, jonka järjestäjä olisi voinut toteuttaa paremminkin. Ongelma muodostui juoksun päätyttyä, kun kaikki saapuivat hakemaan tavaroitaan, jotka olivat pöydillä identtisissä muovipusseissa. Itselläni kävi tuuri, kun löysin pussini ensiyrittämällä, mutta muut saivat haeskella pidempään. Pusseja oli myös maassa, missä niitä todennäköisesti myös tallattiin.

Yksi Midnight Runin lähtöryhmistä oli naamiaiskilpailuun osallistuvat. He lähtivät matkaan normaalien juoksuryhmien välissä. Tässä menettelyssä oli mielestäni hyviä ja huonoja puolia. Hyvää oli se, että muut juoksijat näkivät naamiaisasuja reittiä juostessaan. Se piristi mukavasti menoa. Toisaalta taas naamiaisasuihin pukeutuneet ryhmät hidastivat juoksua melkoisesti, sillä kapeissa paikoissa heidän ohitseen oli vaikeaa päästä. Yleisellä tasolla järjestäjän ohje oikeassa laidassa juoksemisesta (jotta nopeammat pääsevät helpommin vasemmalta ohi) ei toteutunut kovin hyvin. Onneksi reitin puolivälin jälkeen nopeusryhmä tasoittui siten, että samaa tahtia juoksevat kohtasivat, eikä ohittelua tarvinnut enää harrastaa.

Reittiä valvomassa oli lukuisia järjestysmiehiä, jotka tuntuivat hoitavan tehtävänsä hyvin. Ainoastaan Unioninkadulla valvonta hieman petti, kun kaksi rouvashenkilöä tunki radalle juoksijoiden alle. Ihmeellisintä tässä oli se, että tämä tapahtui aivan järjestyksenvalvojan nenän edessä. Jouduin itsekin toppuuttelemaan vauhtia, kun en tiennyt, lähtevätkö rouvat radan yli vai jäävätkö muuten vaan seisoskelemaan keskelle tietä. Toivottavasti heidät saatiin radalta pois ennen seuraavan suuremman ryhmän saapumista.

Maaliin asti kuitenkin tultiin ja aikakin oli lopulta ihan kelvollinen 53,29. Tavoitteitahan minulla ensikertalaisella oli oikeastaan kaksi: ensinnäkin taivaltaa koko matka juosten ja toiseksi päästä maaliin alle 55 minuutissa. Tavoitteet siis täyttyivät.

Maaliin saapumisen jälkeen en jaksanut muuta kuin hakea tavarani, mutustella banaania ja katsella hetken palkintojenjakoa. Juoksun aikana kostuneet vaatteet tekivät olosta vilpoisen, joten en jäänyt sen pitemmäksi aikaa norkoilemaan kentälle, vaan lähdin hotellia kohti.

Täytyy sanoa, että Midnight Run oli hieno ja kokemisen arvoinen tapahtuma. Mieleen jäivät reitin varrella olleet esitykset sekä erityisesti elävällä tulella koristeltu Tähtitorninmäen osuus. Harmi vain, että kello kävi armottomasti koko juoksun ajan, eikä esitysten tarkempaan katseluun ollut aikaa. Joka tapauksessa Midnight Run -juoksusta voi kehkeytyä hyvinkin jokavuotinen perinne.

, , , , , , , , , ,

  1. #1 by Antti Poikola on 14.9.2010 - 11:22

    se olikin oikein super-viikonloppu urheilullisesti stadissa… yöjuoksun lisäksi oli minitriathlon ja Tour de Helsinki -pyöräily (140 km). Itse osallistuin jälkimmäiseen, joka oli hieno kokemus sekin.

  2. #2 by Kosti on 18.9.2010 - 18:28

    Olisin niin halunnut itsekin osallistua Tour de Helsinkiin, mutta vielä tänä kesänä se ei ollut valitettavasti mahdollista. Hieno viikonloppu kuitenkin.

%d bloggers like this: