Puheenvuoroja pyöräilyn edistämisestä Jyväskylässä

Autottomana päivänä 22.9.2010 Jyväskylän kaupunginkirjastolla pidetty pyöräilynedistämisseminaari tarjosi tiiviin nelituntisen pyöräilyasioiden parissa. Sain vihdoin kirjoitettua muistiinpanoni ”auki”, joten tässäpä yhteenvetoa mielestäni ajankohtaisimmista Jyväskylää koskettavista pyöräilyteemoista. Luennoitsijoita ja esitelmiä oli toki muitakin kuin tässä raportissa mainitut. Kaikkien esitysten materiaali on saatavilla Jyväskylän Pyöräilyseuran nettisivuilta.


Kaupunginjohtaja: ”Parempi kaupunkitila syntyy tahdolla, ennakkoluulottomuudella ja isojen linjojen hahmottamisella”

Seminaarin avaussanat lausunut Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson keskittyi puheessaan korostamaan tahdon ja ennakkoluulottomuuden tärkeyttä tulevaisuuden kaupunkitilaa suunniteltaessa. Pitkän aikavälin suunnitelmien tärkeyttä painottanut Andersson muistutti, ettei Jyväskylässä olisi nykyistä kävelypainotteista keskustaa, jos aikanaan kävelykadun vastustajille olisi annettu periksi. Asenteet ovat sittemmin muuttuneet, ja tuskin kukaan enää haikaile vanhan ”autokeskustan” perään, Andersson totesi.

Yhtenä Jyväskylän haasteista Andersson pitää joukkoliikenteen järjestämistä. Yleisöstä esitettiinkin kritiikkiä muun muassa bussiliikenteen kaluston kunnosta. Kaupunginjohtajan mielestä autotonta keskustaa pitää laajentaa entisestään. Yleisöstä esitettyyn kysymykseen kävelykadun jatkumisesta yläkaupungille ja jopa yliopistolle saakka Andersson vastasi kuitenkin toppuutellen. Kauppakadun alkupään muuttaminen kävelykaduksi vaatisi laajaa ja kallista remonttia sekä kadun pinnan että kunnallistekniikan osalta. Nyt kävelypainotteisen keskustan laajenemissuunta on Väinönkadulle, jonne muutokset on toteutettavissa helpommin.

Valon kaupungiksi nimetyn Jyväskylän pääpomo pitää valaistusta tärkeänä osana keskustan kehittämisessä. Valaistuksella luodaan turvallisuuden lisäksi viihtyisyyttä sekä esteettömyyttä. Nämä seikat vähentävät myös autoilun tarvetta keskustassa.

Pyöräilynedistämisseminaari kaupunginkirjaston Minnansalissa.


Millainen on toimiva pyöräparkki?

Jyväskylän Pyöräilyseuran Teemu Tenhunen toteaa, että laadukkaita pyöräparkkeja saa Jyväskylästä hakea. Jokseenkin toimivia parkkeja voi löytää esimerkiksi paikallisliikennekeskukselta, matkakeskukselta ja kävelykadun ympäristöstä. Toimivan pyöräparkin merkitys on suuri: se tekee pyöräilystä miellyttävää ja kannustaa ajamaan.

Hyvän pyöräparkin ominaisuuksia:

  • Pyöräparkkeja pitää olla riittävästi ja säännöllisin välimatkoin.
  • Sijainnin on oltava lähellä asioimiskohdetta.
  • Parkeissa pitää olla riittävästi paikkoja.
  • Parkki ei saa vahingoittaa pyörää.
  • Parkin on oltava helppokäyttöinen.
  • Parkin on oltava turvallinen (esim. mahdollisuus runkokiinnitykseen tai alueen vartiointi).
  • Parkin on suojattava pyörää säältä.

Polkupyöräparkki kaupunginkirjaston oven vieressä. Moni pyörä jää mottiin, kun telinepaikkoja ei ole tarpeeksi. Telineiden lisäksi kaivattaisiin myös käyttäjien maalaisjärkeä. Pyörää ei pidä jättää poikittain toisen fillarin taakse!

Puheenaiheeksi nousi myös Jyväskylän yliopiston paikoitellen kaaosmainen pyörien pysäköintikulttuuri. Viime aikoina sallittuja pysäköintipaikkoja on vähennetty mm. yliopiston kirjaston läheltä, mutta korvaavia parkkipaikkoja ei ole pyöräilijöille osoitettu. Tämä on johtanut siihen, että pyörät ovat siirtyneet rakennusten seinustoille ja nurmikoille. Yleisöstä esitetyn kommentin mukaan sinne tänne pysäköidyt pyörät pilaavat historiallista ja suojeltua kampusaluetta. Pyöräongelmaan odotetaan helpotusta, jos suunnitelmat autottomasta kampuksesta toteutuvat. Silloin autoilta vapautuneita paikkoja voitaisiin osoittaa pyörien parkkipaikoiksi.


Kaupungininsinööri: ”Lisää polkupyörien parkkipaikkoja tulossa”

Kaupungininsinööri Jorma Lipposen esitelmässä käytiin pintapuolisesti läpi lähinnä niitä tekoja, joita Jyväskylä on jo tehnyt pyöräilyn edistämiseksi. Tulevaisuuden näkemyksiä esitelmä ei juuri tarjonnut. Kuitenkin ainakin pyöräilyreittien viitoitusta yritetään parantaa sekä keskustan sulanapitojärjestelmää laajentaa.

Lipposen mukaan pyöräparkkien määrää aiotaan lisätä. Keskustassa on nykyään noin 1 600 kaupungin järjestämää pyöräpysäköintipaikkaa, ja telinepaikkojen käyttöaste on jopa 120 %. Vuoteen 2025 mennessä pyöräpaikkojen määrää on tarkoitus kasvattaa 1 400:lla, mikä tarkoittaa vuosittain noin 100 uutta pyöräparkkipaikkaa.

Kaupungin uusi reunatukia (ts. kanttikiviä) koskeva ohje on niin ikään pyöräilijöille suotuisa. Keskustan alueella perusperiaatteena on, että reunatukien sijasta käytetään asvalttiluiskia. Pahimpia paikkoja on myös purettu ja loivennettu, jotta pyöräily olisi sujuvampaa.

Ikävää oli huomata, että kaupungin edustajat pitävät edelleen tiheää pyörätieverkkoa ja pyöräteiden suurta kilometrimäärää jotenkin onnistuneen suunnittelun absoluuttisena mittarina: ”Meillä on yksi Suomen tiheimmistä pyörätieverkostoista, niin ja niin monta kilometriä”. Seminaarin aikana tulikin useaan kertaan esille, että pyöräteiden kohdalla laatu voittaa usein määrän. Aina ei edes tarvita  pyörätietä, vaan sekaliikenne voi olla sekä toimivampi että turvallisempi vaihtoehto, kuten Helsingin kaupungin pyöräliikennesuunnittelija Marek Salermo havainnollisesti esitti myöhemmin seminaarissa. Jyväskylässä yksi esimerkki pyörätien ”pahuudesta” on kaupunginteatterin kulma, jossa Kilpisenkatua alas ajava pyöräilijä pakotetaan käyttämään epätasaista kivettyä pyörätietä ajoradan sileän päällysteen sijaan.

Kaupungininsinöörin esitelmässä oli myös kohtia, jotka eivät pyöräilevää yleisöä varmastikaan miellyttäneet. Esimerkiksi Lipposen kommentit talvipyöräilyn epämiellyttävyydestä saivat kuulijan epäilemään, että kaupungin suunnitelmissa talvipyöräilyn edistämiseen tuskin paljoa panostetaan. Toisaalta uudet lämmitetyt katuosuudet helpottavat talvipyöräilyä. Lipponen esitteli myös kaupungin tekemää yhteistyötä eri tahojen kanssa muun muassa pyöräilyviikon aikana ja autottomana päivänä. Ilmeisesti kaupunki odottaisi vain enemmän osallistujia näihin tapahtumiin. Lipponen mainitsi rallin osallistujamäärät ikään kuin vertailuksi, mutta en ole aivan varma, mitä hän tällä tarkoitti. Vaikka ralliin liittyvän tapahtuman osallistujamäärä olisikin satakertainen johonkin pyöräilytapahtumaan verrattuna, ei se vähennä pyöräilytapahtuman arvoa millään tavalla.


Ely-keskuksen suunnittelupäällikkö: ”Perustienpitoa ja hankkeita kuntien kanssa”

Keski-Suomen ely-keskuksen suunnittelupäällikkö Jukka Lehtinen aloittaa arjen kovilla tosiasioilla. Tilasto näyttää, kuinka Suomessa liikennesuorite kasvaa joka vuosi, mutta tienpidon rahoitukseen varataan aina vain vähemmän rahaa. Näistä varoista suurin osa menee perustienpitoon kuten väylien kunnostamiseen. Tulevien vuosien arvioissa kehittämisinvestointien osuus näyttäisi kuitenkin kasvavan. Nykyään onkin niin, että useimmiten väylähankkeen toteuttaminen vaatii valtion ja kunnan yhteistyötä, jotta rahoitus saadaan järjestymään.

Miten sitten saisimme esimerkiksi uusia kevytväyliä haja-asutusalueelle, jos varaa väylien rakentamiseen ei vain ole? Ehkäpä pitäisi pohtia, onko aina tarvetta rakentaa tietynlaista standardiväylää vai riittäisikö vähempikin. Voisiko väylä olla esimerkiksi kapeampi tai valaisematon? Onko väylän päällystäminen aina tarpeellista? Voisiko väylä olla vain kesäkäyttöön tarkoitettu, jolloin talvikunnossapidosta ei aiheutuisi kustannuksia?

Hyviä kysymyksiä, joihin ei kuitenkaan ole helppoja vastauksia.


, , , , , , , , , , , , , , ,

  1. #1 by apoikola on 28.9.2010 - 15:14

    Ai sinäkin olit paikalla… olisi ollut hauska vaihtaa pari sanaa livenäkin, mutta kerkeää sitä kai. -Jogi

%d bloggers like this: