Juuri kun pääsin kehumasta…

Taannoin tulin kehuneeksi kuinka mukavaa on käydä kaupassa kun pyörälle on varattu hyvä pysäköintipaikka. Tänään arki iski taas päin naamaa. Yhdistetyssä perjantai- ja jouluruuhkassa autojen parkkipaikat käyvät vähiin, eivätkä kaikki jaksa etsiä parkkiruutua kauempaa. Niinpä houkutus jättää auto pyörien alueelle voi käydä suureksi.

Voitte arvata, että sarvet meinasivat kasvaa päähän ja oli kova kiusaus jättää fillari kuljettajan oven kohdalle parkkiin. Tietenkin vielä  niin, että pyörä olisi vaijerilla kiinni telineessä mahdollisten siirtoyritysten hankaloittamiseksi. Hillitsin kuitenkin itseni ja jätin pyörän sopivan matkan päähän auton keulasta. Toivoin, että viesti menisi perille vähemmälläkin. Kaupasta palatessani Volvo oli poissa ja lokero oli jälleen pyörien valtakuntaa.

Betoniporsaat eivät siis näytä riittävän pitämään autoja loitolla. Mitä seuraavaksi? Piikkilankaa vai vallihauta pyöräparkin koskemattomuutta turvaamaan?

, , , , , , ,

%d bloggers like this: