Yksityinen pysäköinninvalvonta kaipaa sääntöjä

Jaahas, jaahas, yksityisen pysäköinninvalvonnan lasissa taas vähän aaltoilee. Perustuslakivaliokunnan mukaan hallituksen esitys yksityisen pysäköinninvalvonnan sallimisesta pitäisi hylätä. Tästäpä innokkaimmat ovat jo päässeet iloitsemaan, että yksityinen pysäköinninvalvonta loppuu kokonaan. Uutisotsikoissakin on jo sanottu tyyliin ”perustuslakivaliokunta ei hyväksy yksityistä valvontaa”. Näinhän ei tietenkään ole, PeV ei vain hyväksynyt lakiehdotusta. Eli kieli takaisin suuhun, sillä ei ole tipahtamassa.

Perustuslakivaliokunnan lausunto on siltikin tärkeä, sillä siinä kiinnitetään huomiota julkisen vallankäytön ja yksityisen pysäköinninvalvonnan suhteeseen, josta ei ole ainakaan kovin paljoa yleisti keskusteltu. Ehkäpä siksi, että kuuluisa korkeimman oikeuden päätös yksityisen valvonnan sallimisesta ei edes näe yksityisessä valvonnassa mitään julkisen vallan käyttöä. Yksityinen valvonta on KKO:n mukaan sopimusoikeudellinen asia eli väärinpysäköinti yksityisellä alueella on sopimusrikko, josta voidaan antaa yksityisoikeudellinen sopimussakko.

Miksi sitten perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota julkiseen valtaan? Sekä hallituksen esityksen että PeV:n mukaan yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy julkisen vallankäytön piirteitä ja toiminta rinnastuu käytännössä julkiseen valvontaan, joten asia pitää huomioida. Maallikosta tämä kuulostaa jännältä: miksi pihalla annettava sopimussakko rinnastuu julkisen vallan käyttöön, mutta pankin konttorissa annettu ei? Ovathan kummatkin seuraamuksia yksityisen ja yrityksen välisen sopimuksen rikkomisesta.

Ainakin julkisessa keskustelussa virhemaksu ja valvontamaksu nähdään toistensa kaltaisina. Tavallinen tallaaja ei siis välttämättä erota niiden oikeudellista eroa. Siksipä voikin olla perusteltua todeta, että yksityinen valvonta rinnastuu käytännössä julkiseen. Hauska kysymys on mielestäni sekin, että tehdäänkö tässä nyt lainsäädännöllä yksityisestä valvonnasta julkisen vallan käyttöön rinnastettavaa toimintaa.

Perustuslakivaliokunnan mukaan kyseessä on vieläpä merkittävä julkisen vallan käyttö, joka perustuslain 124 §:n mukaan kuuluu pelkästään viranomaisille. Jos olen oikein ymmärtänyt, nyt tulee se homman juju. Yksityiseen pysäköinninvalvontaan tarvitaan PeV:n mukaan kunnon säännöt, jotta toiminta ei pääse sekoittumaan julkiseen vallankäyttöön. Kuten lausunnossa sanotaan, yksityisen valvonnan tulee olla julkista valvontaa tukevaa ja avustavaa.

Sääntöjä yksityiselle valvonnalle?

On siis päästy olettamukseen, että yksityinen valvonta kaipaa sääntöjä, jottei se sekoitu julkiseen, vaan toimii sen alaisena. Mutta mitä sääntöjä ja mihin lakiin? Ja jos kyse on sopimuksesta, miksi sopimusoikeudelliset keinot eivät riitä?

On totta, että yksityinen pysäköinninvalvonta vaikuttaa villiltä länneltä. Tiukasti lakien ja hyvän tavan mukaan toimivien yrittäjien mainetta lokaavat ne firmat, jotka toimivat miten sattuu ja juoksevat helpon rahan perässä. 45 minuuttia kertoi esimerkiksi ulosotossa olevista laskuista (ja pysäköintivirhemaksuista!) ja autoilijasta, joka on saanut valvontamaksun omalta vuokrapaikaltaan. Kaikki tietänevät näitä tarinoita. Ongelma on myös se, että taloyhtiö ei voi oikeastaan tietää, mikä yrityksistä on ”kunnollinen”. Pitäisikin siis vähän katsoa, kenellä on oikeasti riittävät eväät ryhtyä alan yrittäjäksi.

Olisi tärkeää, että valvontamaksusta valittamisesta tehtäisiin helpompaa. Nyt mennään käräjäoikeuteen, mikä ei ole nopeaa eikä halpaa. Moni on sanonut alistuneensa maksamaan, koska valittaminen olisi kohtuuttoman rakas prosessi, vaikka maksu onkin tullut ”hämärissä olosuhteissa”. Pitäisikö valitusten käsittely ulkoistaa jollekin muulle taholle kuin maksun määränneelle yritykselle?

Kukapa valvontamaksuja saa kirjoittaa? Kunnallisella puolella pysäköinnintarkastajaksi ei pääse kovin helposti. Pitää luonnollisesti tietää työssään tarvitsemat lait ja säännöt, mutta täytyy olla myös persoonaltaan sopiva. Valintaprosessi tarkastajan virkaan voikin olla monivaiheinen. Yksityisellä puolella rekry on ollut vauhdikasta, eikä työntekijöiden tasosta ole suuria takeita. Sitten jos vielä taloyhtiöiden asukkaatkin voivat olla tulevaisuudessa valvontamaksun määrääjiä… Julkisen ja yksityisen puolen vaatimuksia työntekijälle ei tietenkään voi verrata suoraan toisiinsa, sillä tehtävät ovat kuitenkin erilaisia. On siltikin hyvä pohtia, millaisia henkilöitä yksityisille valitaan töihin.

Yksityinen pysäköinninvalvonta on periaatteessa hyvä asia. Julkisen puolen tarkastajilla ei ole aikaa ”laputtaa” kaikkia väärinpysäköityjä autoja yksityisiltä tonteilta. Iso yleisötapahtuma esimerkiksi sitoo tarkastajat kaupungin kaduille. Toki taloyhtiö voi tehdä sopimuksen kunnallisen valvonnan kanssa ja yksityisalueilta virhemaksuja kirjoitetaankin, mutta useissa tapauksissa vain pyynnöstä. Yksityinen valvonta on aina  kiinteistölle tehokkaampaa ja valvonta pelaa myös öisin ja viikonloppuisin. Moni taloyhtiö onkin saanut merkittävää helpotusta pysäköintiongelmiin yksityisestä valvonnasta ja asumismukavuus on kohentunut.

Nyt vain eletään erikoista aikaa. Pelataan peliä, jossa ei ole kunnollisia sääntöjä. Toivottavasti perustuslakivaliokunnan lausunto saa aikaan sen, että tulevassa lainsäädännössä myös yksityisellä pysäköinninvalvonnalla on selkeät säännöt.


Aiheeseen liittyvää:

, , , , , , , , , , , , ,

%d bloggers like this: