Vaatimuksia ja vastuunottoa

Ah, Tuulilasin vielä lukematon numero pilkottaa sanomalehtien alla. Karkkipussi auki, nyt on vihdoin aikaa katsoa, mitä keltaisesta Ferrari 458 Italiasta kirjoitetaan.

Ennen urheiluautojuttua luettavaksi tulee päätoimittaja Lauri Larmelan palsta. Eikä vain siksi, että se sijaitsee lehden alkusivuilla. Kun Larmela kirjoittaa liikenneasioista, hän on sovittelija. Pääasia ei ole se, kuka toimii väärin. Tärkeää on saada kokonaisuus toimimaan paremmin. Siksipä tämä kestotilaaja myhäilee usein tyytyväisyyttään päätoimittajan palstaa lukiessaan: noin minäkin olisin kirjoittanut. Toki Larmela muistaa vetää kotiin päin ja puolustaa autoilijaa. Muutoinhan hän olisikin surkea autolehden päätoimittaja.

Välillä Laurin kynä tekee merkintöjä myös meistä pyöräilijöistä. Keväämmällä pyöräilyn tilannetta käsiteltiin ihan omassa jutussaan ja numerossa 8/2011 pyöräilijät mainitaan jälleen pääkirjoituksessa. Hyvä vain, että pyöräily tunkeutuu autolehtienkin sivuille.

Nyt Larmela kirjoittaa terävämmin. ”Pyöräilijöiden mielestä auton pitää aina väistää” on lause, joka jää pyörimään mieleeni. Hieno kärjistys, mutta mitä me pyöräilijät oikeastaan vaadimme?

Omasta mielestäni olen ollut vaatimassa vain sitä, mikä pyöräilijälle lain mukaan kuuluu. Olisi kiva, jos päälleni ei ajettaisi liikenneympyrässä, jos kärkikolmion takaa tuleva autoilija havainnoisi myös kevytväylän liikenteen ja jos minut ohitettaisiin maantiellä niin kaukaa, etteivät käsivarteni karvat irtoaisi. Tämän pyöräilijän mielestä autoilijan pitää väistää silloin, kun hänen kuuluu väistää. Onko se liikaa vaadittu?

Se vastavuoroisuus ja sovitteleva asenne. Unohdammeko joskus, että pyöräilyn edistämiseen kuuluu myös pyöräilijän vastuun tunnistaminen? Puhumme mielellämme autoilijoiden törttöilyistä ja huonosti suunnitelluista väylistä, joista molemmat ovatkin todellisia ongelmia. Tosiasia vain on, että ratin takaa saa aivan liian usein bongata törttöileviä pyöräilijöitä.

Oman pesän puhdistuksen voi aloittaa vaikka Larmelan mainitsemasta asiasta: yritetään ajaa johdonmukaisesti, jotta autoilijoilla olisi paremmat mahdollisuudet ennakoida. Ei siis poukkoilla ajoradan kaikilla pinnoilla, kuten Larmela asian mukavasti muotoilee. Tiedän, pyörätiellä on joskus vaikeaa pysytellä, kun pizzaa hakeva autoilija on pysäköinyt väylälle. Mutta kuitenkin.

Medialta toivoisin tarkkuutta, jotta väärät tiedot eivät pääsisi leviämään. Tänäkin vuonna olemme nähneet pari kauhistuttavaa esimerkkiä, kun lehdistö on kirjoittanut puutaheinää pyöräilijää koskevista liikennesäännöistä. Vaikka oikaisuja julkaistaisiin, ne harvemmin tavoittavat lukijat samalla teholla kuin virheellinen juttu. Tuulilasin pääkirjoituksessakaan ei ilmeisesti osattu tehdä eroa suojatielle ja pyörätien jatkeelle. Ero kuulostaa pieneltä, mutta käytännön liikennetilanteissa se on merkittävä.

Pyöräilijöiden ja autoilijoiden suhteen ei tarvitse olla traumaattinen. Trauma lievenee, kun autoilija muistaa polkupyörän olevan ajoneuvo ja pyöräilijä muistaa käyttäytyä kuin ajoneuvon kuljettaja.

, , , , , , , , ,

  1. #1 by Antti Poikola on 2.7.2011 - 10:40

    Hyvä kirjoitus, sovittelevuus on minunkin sanani. Myöskään pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden suhteen ei tarvitsisi olla traumaattinen.

    Välillä laitan itseni tehokuurille ja yritän ajaa pyörällä kaikkien sääntöjen mukaan. Autoja ajelen harvemmin, mutta joskus kuitenkin ja silloin en kyllä tietoisesti riko sääntöjä.

    Edellisiin kahteen lauseeseen kiteytyy asian ongelmallisuus: autoilijan liikenneympäristö on pääosin sellainen, ettei sääntöjen noudattaminen autokoulun käyneiltä vaadi jatkuvaa erityispanostusta, vaan voi keskittyä siihen olennaiseen, eli ajamiseen. Pyörällä sen sijaan sääntöjen tiukka noudattaminen on monin paikoin vaikeaa, epäturvallista ja joskun niin järjen vastaisesti matkan sujuvuutta sabotoivaa, että pyöräilijänä pitää erityisesti patistella itseään sääntöjen (tiukkaan) noudattamiseen.

    Siinä olen erittäin samaa mieltä pääkirjoittajan kanssa, että johdonmukaisuus on valttia. Erityisen paljon minua ottaa pannuun pyöräilijät, jotka aavat ajoradalla, mutta eivät jaksa liikennevaloissa odottaa ajoradalla ajavien valojen vaihtumista, vaan livahtavat suojatievihreillä. Samoin aikuiset ihmiset, jotka pyöräilevät surutta jalkakäytävillä. Nämä kaksi käyttäytymistapaa ovat sellaisia, että niillä saadaan mahdollisimman tehokkaasti sekä autoilijat, että jalankulkijat vihaamaan pyöräilijöitä.

  2. #2 by Aron Viestitin on 2.7.2011 - 10:44

    Antaa kummasti perspektiiviä liikenteeseen kun ajaa välillä pyörällä, välillä autolla. Kolaritilanteessa ei auta vaikka olisi oikeassa, pyöräilijä jää aina auton kanssa kakkoseksi.

%d bloggers like this: