Arkisto kohteelle syyskuu 2011

Kadunvarsipysäköinti vaarana pyöräilijälle

Helsingissä keskiviikkona sattunut pyöräilijän menehtymiseen johtanut onnettomuus on nostattanut keskustelua pysäköityjen autojen ohittamisesta pyörällä. Kyseinen onnettomuushan tapahtui, kun pyöräilijän ajolinjalle avattiin auton ovi sillä seurauksella, että pyöräilijä törmäsi oveen ja jäi vielä takaa tulleen linja-auton alle. Tapauksen tutkintaa suorittaa poliisi ja aikanaan ratkaisut syyllisyyskysymyksiin saadaan, joten en näe tarvetta spekuloida tapausta sen enempää. Todennäköisesti kyse oli pysäköidyn auton kuljettajan huolimattomuudesta, jolla tällä kertaa oli pahin mahdollinen seuraus.

Tapaus antaa mahdollisuuden pohtia, kuinka pyöräilijä ja autoilija selviävät tästä tavallisesta liikennetilanteesta pienimmällä riskillä.

Neuvoja pyöräilijälle

Pyöräilijänä katson usein auton takavaloja. Seisontavalojen palaminen kertoo lähinnä sen, että autoon liittyy jotain toimintaa. Jarruvalot ilmaisevat usein, että auto saattaa pian liikkua. Hälyttävin merkki on jarruvalojen sammuminen, silloinhan auto lähtee joko liikkeelle tai se pysäköidään. Tuolloin riski on suurimmillaan, koska auto voi työntyä pyörän eteen tai joku voi pyrkiä ulos autosta. Toki suuntavilkkuakin kannatta pyöräilijänä seurata, mutta se ei Suomessa takaa mitään auton liikkeistä. Moni autoilija tuntuu luulevan, että jos ei käytä vilkkua, ei pyöräilijää tarvitse väistää.

Pitäisikö sitten ajaa aivan ajoradan oikeassa reunassa vain vähän keskemmällä tietä? Mielestäni parempi paikka on lähempänä oikeaa reunaa, koska silloin autoilija voi havaita takaa lähestyvän pyöräilijän paremmin sivupeilistään. Jos ajaa keskemmällä tietä, saattaa jäädä helpommin kuolleeseen kulmaan. On hyvä muistaa, että pimeällä pyörässä pitää olla valo, jotta fillari voidaan edes havaita pienen sivupeilin kautta. Keskemmällä ajaminen saattaa myös provosoida osaa autoilijoista ohittamaan vaarallisesti. Ryhmittymisä varten oma tila pitää kuitekin uskaltaa ottaa.

Kadunvarsipysäköinti on aina pyöräilijän kannalta erikoistilanne, joka vaatii tarkkaa havainnointia. Vaikkei kukaan avaisikaan ovia tai pyrkisi eteen, saattaa autojen välistä kurkistaa tietä ylittävä jalankulkija. Sekin voi säikäyttää pyöräilijää pahemman kerran.

Pohdittavaa autoilijalle

Ajoneuvon ovea ei saa avata eikä ajoneuvoon nousta, siitä poistua taikka sitä kuormata tai sen kuormaa purkaa siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai tarpeetonta haittaa muulle liikenteelle tai ympäristölle.

– Tieliikennelaki 29 §

Ajoneuvon kuljettajan on kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan, polkupyöräilijän tai mopoilijan annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä.

– Tieliikennelaki 30 §

Autoilijan pitää muistaa katsoa peilejä ja myös kääntää päätään, sillä pyörä voi olla auton sivulla. Mielestäni etenkin pyöräilijöiden kohdalla vilkku kannattaa laittaa päälle vasta sitten kun on oikeasti aikeissa liikuttaa autoa ajoradalle. Usein näkee tilanteita, joissa autoilija laittaa vilkun päälle, vaikka hänen tarkoituksensa olisikin odottaa ja väistää takaa tulevaa liikennettä. Näissä tapauksissa varovaisimmat (ajoradalla ajamisen pelottavana kokevat) pyöräilijät yleensä hiljentävät tai jopa pysähtyvät, mikä saattaa aiheuttaa päänvaivaa muille kulkijoille.

Autoilijan kannattaa opetella selkäytimeen tietty tapa, jolla aukaisee oven joka kerta. Omana tapanani on raottaa ovea aluksi hieman ja kurkata vielä ajoradalle. Mielestäni tämä on hyvä tapa, sillä raottaminen antaa muulle liikenteelle mahdollisuuden valmistautua, jos minulta olisi jäänyt havaitsematta jotain. Ovea ei tietenkään pidä ”potkaista” selälleen, vaan avata sitä vain sen verran, mitä autosta nouseminen vaatii. Koska takamatkustajalla ei ole sivupeiliä, on kuljettajan tehtävä sanoa tai omalla esimerkillä kertoa milloin autosta voi nousta. Herrasmieskuski avaa tietysti takamatkustajan oven itse! Lasten kohdalla on selvää, että aikuinen hoitaa ovien avaamisen.

Hollannissa muuten opetetaan, että kuljettajan noustessa autosta ovi pitäisi avata oikealla kädellä. Näin syntyy itsestään liike, jossa pää kääntyy ajoradan suuntaan ja havainnointi on helpompaa. Kannattaa kokeilla, tämä toimii meillä Suomessakin.

Fiksu autoilija myös miettii, milloin on oikeasti tarvetta ohittaa ajoradan reunaa pysäköityjen autojen vieressä ajava pyöräilijä. Kaupungissa pyöräilijä on yhtä nopea kuin autokin, koska liikennevalot ja risteykset tasaavat nopeuseroja. Suurta etua ohittamisesta ei saa, eikä aikaa menetä, vaikka ajaisikin hetken pyöräilijän perässä.

Mainokset

, , , , ,

1 kommentti

Taidetta tämäkin…

Jos liikennemerkeistä voi löytää varsinaisia taideteoksia, niin taiteellinen sielu osaa kyllä muokata väliaikaisen suojatien ajoratamerkinnöistäkin hieman erilaisia…

Merkinnät on bongattu elokuun lopussa Vasarakadun ja Miilukadun risteyksestä, johon rakennetaan parhaillaan liikenneympyrää.

, , , , , ,

1 kommentti

Parempaa palvelua pyöräparkkeihin

Jyväskylä on tiettävästi ainoa kaupunki, joka työllistää kesäisin nuoria kävelykadun polkupyöräparkkeja valvomaan. Ideahan on periaatteessa hyvä. Taskurahaa nuorille ja samalla vältetään fillarikaaos. Kaupunki kuvaa duunia ylväin lausein: vahdit auttavat pyöräilijöitä, siirtelevät pelastusajoneuvojen reiteille jääneitä fillareita ja kielitaitoisina opastavat turisteja.

Heinäkuussa totuus oli hiukan toisenlainen. Kävelykadulle tuodussa kankaisessa lepotuolissa istuva miehenalku näyttää juuri niin tylsistyneeltä kuin varmasti onkin. Pyöräparkin päättymisestä kertovan merkin kohdalle pyöräänsä jättävä kuulee jotain muminaa: ”No ei enää siihen hei!”. Fillaristi katsoo äimistyneenä kaveria, joka lauseen tuotettuaan on taas palannut tylsyytensä syleilyyn. Ei kovin vakuuttavaa toimintaa, miettii satunnainen bloginpitäjä kuuloetäisyyden päässä.

Tätäkin duunia voisi hieman tehostaa. Miksi kävelykadulle ei voisi laittaa pientä vahtien ylläpitämää pömpeliä, josta pyöräilijät voisivat lainata esimerkiksi jalkapumppua ja tyypillisimpiä pyöränhuoltoon käytettyjä työkaluja? Asiakaspalveluakin voisi vähän parantaa. Ei äyskimistä, vaan tietoa siitä, missä voisi olla lähin pyöräparkki, jossa on edelleen vapaita paikkoja. ”Moi, siihen ei voi valitettavasti pyörää jättää, mutta tuossa Asemakadulla on vielä tilaa…” kuulostaa paremmalta kuin ylempi esimerkki. Ehkäpä toimenkuvaan voisi kuulua pidemmälle vietyä turistiopastustakin, joka toisi työhön mielenkiintoa ja näyttäisi hyvältä nuoren CV:ssä.

Pienellä viilauksella paremmaksi. Ehkäpä jo ensi kesäksi.

, , , , , ,

Jätä kommentti

%d bloggers like this: