Kadunvarsipysäköinti vaarana pyöräilijälle

Helsingissä keskiviikkona sattunut pyöräilijän menehtymiseen johtanut onnettomuus on nostattanut keskustelua pysäköityjen autojen ohittamisesta pyörällä. Kyseinen onnettomuushan tapahtui, kun pyöräilijän ajolinjalle avattiin auton ovi sillä seurauksella, että pyöräilijä törmäsi oveen ja jäi vielä takaa tulleen linja-auton alle. Tapauksen tutkintaa suorittaa poliisi ja aikanaan ratkaisut syyllisyyskysymyksiin saadaan, joten en näe tarvetta spekuloida tapausta sen enempää. Todennäköisesti kyse oli pysäköidyn auton kuljettajan huolimattomuudesta, jolla tällä kertaa oli pahin mahdollinen seuraus.

Tapaus antaa mahdollisuuden pohtia, kuinka pyöräilijä ja autoilija selviävät tästä tavallisesta liikennetilanteesta pienimmällä riskillä.

Neuvoja pyöräilijälle

Pyöräilijänä katson usein auton takavaloja. Seisontavalojen palaminen kertoo lähinnä sen, että autoon liittyy jotain toimintaa. Jarruvalot ilmaisevat usein, että auto saattaa pian liikkua. Hälyttävin merkki on jarruvalojen sammuminen, silloinhan auto lähtee joko liikkeelle tai se pysäköidään. Tuolloin riski on suurimmillaan, koska auto voi työntyä pyörän eteen tai joku voi pyrkiä ulos autosta. Toki suuntavilkkuakin kannatta pyöräilijänä seurata, mutta se ei Suomessa takaa mitään auton liikkeistä. Moni autoilija tuntuu luulevan, että jos ei käytä vilkkua, ei pyöräilijää tarvitse väistää.

Pitäisikö sitten ajaa aivan ajoradan oikeassa reunassa vain vähän keskemmällä tietä? Mielestäni parempi paikka on lähempänä oikeaa reunaa, koska silloin autoilija voi havaita takaa lähestyvän pyöräilijän paremmin sivupeilistään. Jos ajaa keskemmällä tietä, saattaa jäädä helpommin kuolleeseen kulmaan. On hyvä muistaa, että pimeällä pyörässä pitää olla valo, jotta fillari voidaan edes havaita pienen sivupeilin kautta. Keskemmällä ajaminen saattaa myös provosoida osaa autoilijoista ohittamaan vaarallisesti. Ryhmittymisä varten oma tila pitää kuitekin uskaltaa ottaa.

Kadunvarsipysäköinti on aina pyöräilijän kannalta erikoistilanne, joka vaatii tarkkaa havainnointia. Vaikkei kukaan avaisikaan ovia tai pyrkisi eteen, saattaa autojen välistä kurkistaa tietä ylittävä jalankulkija. Sekin voi säikäyttää pyöräilijää pahemman kerran.

Pohdittavaa autoilijalle

Ajoneuvon ovea ei saa avata eikä ajoneuvoon nousta, siitä poistua taikka sitä kuormata tai sen kuormaa purkaa siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai tarpeetonta haittaa muulle liikenteelle tai ympäristölle.

– Tieliikennelaki 29 §

Ajoneuvon kuljettajan on kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan, polkupyöräilijän tai mopoilijan annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä.

– Tieliikennelaki 30 §

Autoilijan pitää muistaa katsoa peilejä ja myös kääntää päätään, sillä pyörä voi olla auton sivulla. Mielestäni etenkin pyöräilijöiden kohdalla vilkku kannattaa laittaa päälle vasta sitten kun on oikeasti aikeissa liikuttaa autoa ajoradalle. Usein näkee tilanteita, joissa autoilija laittaa vilkun päälle, vaikka hänen tarkoituksensa olisikin odottaa ja väistää takaa tulevaa liikennettä. Näissä tapauksissa varovaisimmat (ajoradalla ajamisen pelottavana kokevat) pyöräilijät yleensä hiljentävät tai jopa pysähtyvät, mikä saattaa aiheuttaa päänvaivaa muille kulkijoille.

Autoilijan kannattaa opetella selkäytimeen tietty tapa, jolla aukaisee oven joka kerta. Omana tapanani on raottaa ovea aluksi hieman ja kurkata vielä ajoradalle. Mielestäni tämä on hyvä tapa, sillä raottaminen antaa muulle liikenteelle mahdollisuuden valmistautua, jos minulta olisi jäänyt havaitsematta jotain. Ovea ei tietenkään pidä ”potkaista” selälleen, vaan avata sitä vain sen verran, mitä autosta nouseminen vaatii. Koska takamatkustajalla ei ole sivupeiliä, on kuljettajan tehtävä sanoa tai omalla esimerkillä kertoa milloin autosta voi nousta. Herrasmieskuski avaa tietysti takamatkustajan oven itse! Lasten kohdalla on selvää, että aikuinen hoitaa ovien avaamisen.

Hollannissa muuten opetetaan, että kuljettajan noustessa autosta ovi pitäisi avata oikealla kädellä. Näin syntyy itsestään liike, jossa pää kääntyy ajoradan suuntaan ja havainnointi on helpompaa. Kannattaa kokeilla, tämä toimii meillä Suomessakin.

Fiksu autoilija myös miettii, milloin on oikeasti tarvetta ohittaa ajoradan reunaa pysäköityjen autojen vieressä ajava pyöräilijä. Kaupungissa pyöräilijä on yhtä nopea kuin autokin, koska liikennevalot ja risteykset tasaavat nopeuseroja. Suurta etua ohittamisesta ei saa, eikä aikaa menetä, vaikka ajaisikin hetken pyöräilijän perässä.

, , , , ,

  1. #1 by Olli Pottonen on 1.10.2011 - 11:27

    Hyviä neuvoja autoilijalle, erityisesti tuo anekdootti Hollannista. Sen sijaan pyöräilijän paikasta tiellä olen vähän eri mieltä.

    Ainoa tapa olla turvassa äkillisesti aukeavilta ovilta on ajaa riittävän kaukana pysäköidyistä autoista. On toissijaista vältellä kuolleita kulmia tai yrittää ennakoida ovien avautumisia. Niiden ennakointi on hyvin vaikeaa, etenkin jos muutakin liikennettä pitää seurata. Ja on turhan optimistista luottaa autoista poistuvien varovaisuuteen.

    Rohkenen jopa väittää ovien vaaravyöhykkeellä ajamisen olevan lainvastaista, jos se vain on kohtuullisesti vältettävissä. Nimittäin Tieliikennelain 9 § kertoo, että

    Ajoneuvoa on ajoradalla kuljetettava muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista.

    Siis pyöräiltäköön niin lähellä oikeaa reunaa kuin on turvallista. Ei yhtään lähempänä!

    Rohkeasti keskellä kaistaa pyöräily antaa tarpeellista pelivaraa muissakin tilanteissa kuin ovien väistelyssä. Esimerkiksi jalankulkijan kurkkiessa pysäköityjen autojen välistä. Tai autoilijan ohittaessa vaarallisen läheltä. Tälläin mahdollisuus väistää oikealle törmäämättä kadun reunaan voi koitua pelastukseksi.

    Sitäpaitsi keskellä kaistaa ajaminen voi hyvinkin vähentää vaarallisten ohitusten määrää. Tällöin autoilija ei voi vaan kiitää ohi samaa kaistaa pitkin. Ennen viereisen kaistan kautta ohittamista autoilija yleensä edes pienen hetken harkitsee ja arvioi liikennetilannetta.

    Kohtelias pyöräilijä ei tietenkään turhaan häiritse autoilua, mutta ei myöskään turhaan nöyristele autoilijoiden provosoitumisen pelossa.

%d bloggers like this: