Promillerajan lasku saa kannatusta

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) kertoi ensimmäisessä lehdistötapaamisessaan, että tieliikenteen promillerajan laskemisella on laaja kannatus, ainakin virkamiestasolla. Kysymys promillerajan laskemisesta ei ole mitenkään uusi, mutta nyt tuoreella liikenneministerillä näyttää olevan tahtoa asian läpiviemiseen. Tärkeimmät ministeriöt ja poliisijohto on jo ehditty kysellä läpi ja päät ovat nyökkyneet ehdotukselle.

Mielestäni 0,2 promillen raja tieliikenteeseen olisi sopiva ja nykyaikainen tapa viestiä, etteivät alkoholi ja ajaminen kuulu yhteen. Samalla ruorijuopumuksen rajaa voitaisiin yhtä lailla alentaa, sillä on jokseenkin kummallista, että veneily kännissä on lainsäätäjän mielestä jotenkin vähemmän vaarallista. ”Maan tavan” on jo aika muuttua. Kännissä ajaminen ei ole perusoikeus.

Kännissä ajaminen ei ole perusoikeus.

Tavallisin vastaväite ehdotukselle on tukeutunut tilastoihin: miksi nysvätään 0,2:n ja puolen promillen välillä, kun ”oikeat” rattijuoppo-onnettomuudet tapahtuvat niille, jotka ajavan törkeän rattijuopumuksen rajamailla, yli yhdessä promillessa? Kysymys on aiheellinen, mutta mielestäni kyseessä on kaksi eri asiaa, joihin vaikutetaan eri keinoin. Alle puolen promillen lukemia puhaltaviin voidaan vaikuttaa valvonnalla ja vaatimalla ”nollalinjaa”, mutta toistuvien törkeiden rattijuopumuksien karsimiseen tarvitaan erilaisia otteita. Ne eivät enää olekaan liikenneministeriön tai poliisin alaa, vaan enemmänkin sosiaali- ja terveysalan heiniä. Törkeisiin rattijuopumuksiin syyllistyvien toimintaan promillerajan alentaminen tuskin vaikuttaa, sillä rattijuopoista yli 60 prosenttia on alkoholin suurkuluttajia ja kolmanneksella on sairaudeksi luokiteltu päihdeongelma (lähde). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö rajan laskemisesta saataisi etua muissa ryhmissä.

Asenne rattijuopumusta kohtaan on tiukentunut. Kännissä ajamista pidetään yleisesti yhtenä vakavimmista rikoksista. Entä tulevaisuudessa? Poliisilta tulleen arkikokemuksen mukaan sekä pienessä maistissa että kovemmassa humalassa ajaminen on yleistynyt etenkin nuorten mopoilijoiden kohdalla. Tällainen kehitys ei lupaa hyvää, kun nyt mopoiässä olevat siirtyvät suurempien ajoneuvojen ohjaimiin. Siksi onkin syytä miettiä, miksi opetamme nykyisellä lainsäädännöllä, että alle puolen promillen humalassa ajaminen on periaatteessa hyväksyttävää.

Jokainen meistä osaa laskea, millä nopeudella alkoholi poistuu elimistöstämme. Sen yhden ruokajuoman voi edelleen nauttia, eikä tapojaan tarvitse merkittävästi muuttaa, vaikka raja muuttuisikin. Miksi yleensä pitää kiirehtiä heti ruokajuoman jälkeen rattiin?

Liikenneministerin mukaan poliisi myös pystyisi valvomaan uutta promillerajaa. Valvonnan tehostamiseen tarvitaankin partioautoihin sijoitettavia tarkkuusalkometrejä. Arvailujen varaan jää, onko jatkossa riittävästi poliisimiehiä niitä käyttämään – tai valvomaan liikennettä ylipäätään.


Ps.

Liikenneministerin mukaan auton turvalaitteiden verotusta pitäisi keventää tai poistaa laitteet jopa kokonaan autoverotuksen piiristä. Tätä voin kannattaa lämpimästi. Samalla ajatusta voisi hiukan laajentaa. Miten olisi verovapaat pyöräilykypärät?

, , , , , , , , , , ,

%d bloggers like this: