Pyöräilijänä Lutakon työmaalla

Siinäpä haastetta kerrakseen, kun aloitetaan suuria rakennusurakoita ja liikenne pitäisi saada jotenkin toimimaan niiden yhteydessä. Valitettavan usen käy niin, että autoliikenne saa suunnittelussa etusijan ja pyöräilijät ja jalankulkijat laitetaan sitten kulkemaan jotain reunaa pitkin. Lisähaastetta luo kulkureittien väliaikaisuus, sillä reitit saattavat muuttua viikoittain työmaan etenemisen mukana. Pysyykö opastuksen taso silloin riittävän hyvänä vai eksyykö fillaristi tai jalankulkija väärille reiteille?

Kävin katsomassa Jyväskylän Lutakossa millaisiin ratkaisuihin siellä on päädytty pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden opastamisessa. Paikalla sijaitsee useita rakennuskohteita, kuten Satamakadun siirto tunneliin sekä Innova 2:n ja Sokos Hotel Paviljongin rakennustyömaat. Katselin paikkoja ja mietin, ovatko reitit, joille pyörät ja jalankulkijat ohjataan turvallisia ja selkeitä. Ohessa kuvaraportti paikan päältä.

(Klikkaamalla avaat kuvaesityksen.)

Huomioita

Aivan parasta mahdollista opastaminen ja reittien turvallisuus ei Lutakossa pyöräilyn ja jalankulun kannalta siis ollut. Eniten pistivät silmään liikennemerkit, joita käytetään vähän miten sattuu. Jos väylä merkitään yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, eivät sitä silloin käytä ketkään muut kuin pyöräilijät ja jalankulkijat. Nyt lähes aina ”kevytväylille” oli ohjattu muutakin liikennettä. Toinen kummallisuus oli suojatie-merkin huoleton käyttö. Jos merkkejä oli uskominen, suojateitä on alueella siellä täällä. Olisiko liikaa pyydetty, jos suojatie-merkit peitettäisiin jätesäkillä silloin kun paikalla ei ole suojatietä?

Koin myös vaaralliseksi Uno Savolan kadun ja Messuaukion välisen ”kevytväylän”. Se kulki kapeassa tunnelissa, jossa kahdella pyöräilijällä on suuria vaikeuksia kohdattaessa. Messuaukion puoleiselle suuaukolle oli puolestaan tehty jyrkkä mutka, jollaista pyöräilyreitillä ei missään nimessä saisi olla. Jos tilaa ei ole, on ainoa oikea tapa merkitä tällaiset väylät jalkakäytäviksi. Pyöräilyä ei niillä pidä sallia.

Hyvää sen sijaan oli se, että oikeita suuntia oli pyritty merkitsemään aitoihin kiinnitetyillä kylteillä. Aidat puolestaan oli aseteltu niin, ettei varsinaiselle työmaa-alueelle ollut vaaraa eksyä.

On turha mennä etsimään osaa tähän juttuun kuvatuista paikoista, sillä nopeasti etenevä työmaa on vaatinut jo uusia järjestelyjä. Toivon silti, että joku rakennustyömaiden väyliä suunnitteleva sattuisi lukijoiden joukossa olemaan. Haasteet tuntuvat olevan samanlaisia useissa paikoissa.

Advertisements

, , , , , , , ,

%d bloggers like this: