Arkisto kategorialle Joukkoliikenne

Kaupungin suurin pizzataksi

Saanko esitellä: Jyväskylän suurin pizzataksi!

Kyllä vain. Se on Jyväskylän Liikenteen bussi pysäköitynä kevytväylälle siksi aikaa kun kuljettaja on syömässä tai noutamassa pizzaa viereisestä pizzeriasta.

Ja jotta tämä jättikokoinen pizzankuljetin ei olisi päässyt jäähtymään kuljettajan tauon aikana, oli auto jätetty tyhjäkäynnille. Nerokasta!

Hauskaa tai ei, mutta nämä autoilun ”ammattilaisten” pelleilyt alkavat jo vähitellen ärsyttää. Etenkin siksi, että olen antanut tästä samasta asiasta palautetta Jyväskylän Liikenteelle aiemminkin, kun bussikuskit edellisen kerran alkoivat käyttää pyörätietä parkkipaikkanaan. Silloin huomautin asiasta myös paikalle saapuneelle kuljettajalle, joka hyvin epäkohteliaasti kyseli minulta, että ”ootsä jokú kyttä?”. Kummallista, että kuljettajien asiakaspalvelu ei ulotu ollenkaan auton ulkopuolelle.

Palautteen jälkeen liikennöitsijä lupasi teroittaa kuljettajille, ettei pyörätie ole parkkipaikka. Miksi tällaista edes pitää opettaa ajokortillisille ihmisille? Nyt oppi on unohtunut, vai onko liikennesääntöjä koskaan osattukaan? Eikä riitä, että ”ammattilainen” häiritsee piittaamattomuudellaan pyöräilyä ja jalankulkua, vaan hän myös kaasuttaa lähitalojen asukkaat.

Onneksi liikennerikollisen jäljittäminen ei ole näissä tapauksissa kovin vaikeaa, kun firman nimi lukee kissankokoisilla kirjaimilla auton kyljessä. Hyvää mainosta vai mitä? Ei ole kivaa valittaa tällaisesta, mutta miksi Jyväskylän Liikenteen kuljettajat antavat valittamiseen näin helposti aihetta eivätkä kunnioita lainkaan pyöräilijöitä ja jalankulkijoita?

Ammattikuljettajien koulutuksesta taitaa puuttua kaksi tärkeää kurssia: ammattiylpeys ja heikomman huomioiminen liikenteessä.

Mainokset

, , , , , , , ,

2 kommenttia

Päivä Fillari-messuilla

Lauantaipäivän vietteeksi kävin katselemassa Fillari-messujen tarjontaa. Tarkemmin sanoen kyseessä oli GoExpo-tapahtuma Helsingin Messukeskuksessa, jossa näytteillä oli pyörien lisäksi kaikkea muutakin harrastustoimintaa.

Matkasuunnitelmani oli yksinkertainen: aamujunalla Helsinkiin ja illalla takaisin Jyväskylään. Tietenkin vaarana oli, että yksinkertaisinkin suunnitelma olisi voinut mennä pieleen, vastasihan VR kuljetuksesta, mutta ilokseni mitään suurempia ongelmia ei tullut. Pendolinon väliovetkin toimivat ja junat olivat kutakuinkin aikataulussa.

Voisivat tosin alkaa vähitellen suunnitella Jämsän oikorataa, sillä kolmen tunnin pönötys junassa oli kyllä puuduttavaa. Huvittavia olivat sen sijaan Pendolinossa esitetyt VR:n propaganda-powerpoint-esitykset, joissa vakuuteltiin, kuinka vähän hiilidioksidia rautatieliikenne tuottaa muihin liikkumismuotoihin verrattuna. En ymmärtänyt, miksi niitä pitää esittää ihmisille, jotka ovat jo valinneet junan kulkuvälineekseen. Lisäksi monitorien nopeusnäytön mukaan Pendolino ei aivan saavuttanut 200 km:n tuntinopeutta, mihin olin hieman pettynyt.

Lue lisää>

, , , , , , , ,

Jätä kommentti

Bussissa kirjoitettua

Hyvää uutta vuosikymmentä blogin lukijoille.

Tulipa taas linja-automatkan aikana kirjoiteltua mietteitä ylös, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Tai tietysti välillä piti hämmästellä lumen kuorruttamia puita. Tässäpä kootut palat läppärin muistiin jääneistä ajatuksista.

Montaakaan kilometriä ei matka ollut edennyt, kun kirjoitettavaa jo löytyi. Aiemminkin olen kirjoitellut linja-autojen turvavöistä. Nyt vaikuttaisi siltä, että useampikin bussifirma on ohjeistanut kuljettajia kuuluttamaan turvavöiden käyttöpakosta, mikä onkin ainoa oikea käytäntö. Suurin osa matkustajista ei edelleenkään tiedä, että myös bussissa on käytettävä vöitä. Ihme, onhan asiasta puhuttu jo vuosia ja jokainen ymmärtää käyttää vyötä henkilöautossa.

Mutta nytpä oli aivan uudenlainen kuulutus Pohjolan Matkan kuljettajalla. Turvavöiden käyttö oli kuulemma ”pakollista, mutta henkilökohtaista”. Siis mitä? Tarkoitettiinko tällä nyt sitä, että turvavyön käyttö olisi muka jokaisen matkustajan oma valinta? Käsittämätöntä sössötystä ja asiakkaiden harhaanjohtamista. Miksi ei vain voi sanoa, että turvavöitä on pakko käyttää, ja sillä siisti?

***

Alkumatkasta radio oli säädetty Suomipopin taajuudelle. Eetterissä oli Tuulilasin Tapio Ketonen, joka vastaili lehden nettisivuille jätettyihin autoaiheisiin kysymyksiin. Kerrankin kyseiseltä kanavalta tulee jotain muutakin kuin Juha Tapion Kahta puuta viittä kertaa tunnissa (tosin soi se luikutus kerran kysymysten välissä!).

Otettiinpa ohjelmaan joku soittajakin, joka tietenkin kysyi varmaan sen pahimman (ja tavallisimman) kysymyksen, jonka autotoimittajalle voi esittää: ”Jos voitan huomenna lotossa, niin mitä autoa suosittelet?” Tilanne on samanlainen kuin irtokarkkihyllyn edessä tiedustelisi kaverin suosikkikarkkeja. Vaihtoehtoja siis on, eikä siltikään ole mitään takeita, että omia makunystyröitä miellyttävä karkki olisi myös kysyjän mieleen.

Ketonen tietenkin kierteli kysymystä parhaansa mukaan. Jos hän olisi maininnut jonkun auton, niin aivan varmasti seuraavan Tuulilasin lukijapostissa olisi ollut kirje, jonka mukaan lehti suosii kyseistä merkkiä. Varsinkin jos kyseessä olisi ollut Volkkari! Ketonen myös kertoi, ettei hän ole lotonnut sitten markka-ajan, joten hänellä moisia ongelmia ei ole. Lopullinen vastaus taisi olla, että eiköhän sieltä listasta Alfan ja Volvon väliltä joku kärry löydy.

Matkan kohokohta tuli aivan viime metreillä ja sen tarjosi Radio Novan lähetykseen soittanut kuuntelija. Juontaja otti puhelun vastaan ja langan toisesta päästä kuului naisen ääni:

”Me ollaan täällä valtatie sillä ja sillä, sen ja sen kaupungin lähellä. Meillä olisi liikennetiedote!”

”No, mitäpäs siellä on tapahtunut?” juontaja kyseli.

”Täällä on hirviä tiellä!”

”Ahaa, vai sillä tavalla.”

”Joo! Jouduttiin ihan väistämään ja jarruttelemaan!”

”Oliko siellä sitten paljonkin hirviä?”

”No yksi me nähtiin!”

Ei tietysti pitäisi nauraa, jos jollekin hirven näkeminen on niin poikkeuksellinen liikennekokemus, että siitä pitää radioon soitella. Mutta väkisinkin hymyilytti, kun bussista pois nousin.

, , , , , , , ,

2 kommenttia

Bussikuskin marathonpuhelu

Eräänä alkukesän iltana tuli jälleen istuttua linja-autossa matkalla Varkaudesta Jyväskylään. Kesäillan matka sujui mukavasti lueskellessa ja auton viileydestä nauttiessa. Pian kuitenkin matka sai mielenkiintoisen piirteen – ja minä blogiini taas lisää kirjoitettavaa.

Ei ole kovinkaan tavatonta, että linja-autojen kuljettajat puhuvat kännykkään ajon aikana ilman handsfree -laitetta. Usein puhelut ovat lyhyitä työpuheluita tai soitan sulle pian -tyylisiä vastauksia kavereille, mutta tällä kertaa näin ei ollut asian laita.

Jossain valtatie 23:lla Pieksämäen ja Jari-Pekan huoltamon välissä havahduin kirjani sivuilta siihen, että kuljettajalla oli meneillään tavallista pidempi puhelu. Kurkistelin penkkien välistä ja näin kännykän kuljettajan korvalla. Parin minuutin salakuuntelulla selvisi, että kyseessä oli selvästi yksityispuhelu, ellei bussifirma sitten rakennellut huvimajoja sivubisneksenään. Tässä vaiheessa huvitin itseäni katsomalla kellosta aikaa ja arvailemalla kuinka kauan puhelu lopulta kestääkään.Linja-autot

Kyllähän kymmenen minuuttia menee varmasti rikki, ajattelin puhelun jatkuessa. Ja niinhän se lopulta menikin – ja reilusti. Kellosta seuraamani ajankulun mukaan puhelu kesti lähes 25 minuuttia! Ja eikä siinä vielä kaikki, kuten ostos-tv:ssä sanotaan. Pian puhelin soi uudelleen, mutta toinen puhelu jäi varsin ”lyhyeksi”, alle viisiminuuttiseksi.

Kyseisen linja-autokuskin suoritus oli aika ilmiömäinen. Puhelimessa lörpöttelyn aikana hän ohitti kaksi henkilöautoa ja selviytyi myös valtatie 23:n ja Ysitien risteyksestä Jari-Pekan huoltsikan luona. Ohitukset olivat sentään turvallisia (siis turvallisia ja turvallisia, eihän ohittaminen ole koskaan kovin turvallista, varsinkaan linja-autolla), mutta risteysajoa ihmettelen suuresti. Kuljettaja ei katsonut tarpeelliseksi lopettaa puhelua, vaikka edessä oli liittyminen Ysitielle stop-merkin takaa. Kun vaihdetta piti vaihtaa kesken kääntymisen, autoa ohjattiin hetken aikaa kyynärpäällä, koska sormet pitelivät puhelinta. Jokainen voi arvailla, oliko siinä vaiheeesa enää turvallinen fiilis kyytiläisillä.

Sen verran ikävältä temppuilu tuntui, että päätin laittaa palautetta linjaa liikennöivälle Soisalon Liikenteelle. Kerroin kokemastani ja kysyin samalla, millaisia ohjeita yritys on antanut kuljettajilleen matkapuhelimen käytöstä ajon aikana.

Seuraavana päivänä vastaus oli tullut sähköpostiin. Soisalon Liikenteen edustajan mukaan jokaiselle kuljettajalle on hankittu hf-laite, jonka kautta lyhyet, muutaman lauseen työpuhelut tulisi hoitaa. Yleisohjeen mukaan kaikkia puheluita ajon aikana pitäisi siltikin välttää. Onkin todettava, että Soisalon Liikenteen puolesta asia on hoidettu mallikkaasti, sillä kuljettajille on annettu täysi mahdollisuus selviytyä työstään lain puitteissa.

Linja-auton kuljettaminen on yksi niistä ammateista, joihin sisältyvä suuri vastuu konkretisoituu vasta sitten, kun jokin menee pieleen. Ja liikenteessähän tunnetusti voi käydä köpelösti, vaikka itse olisikin toiminut varovaisesti ja sääntöjen mukaan. Siksipä riskiä ei pitäisi enää kasvattaa omalla välinpitämättömyydellä. Suomessa linja-autojen onnettomuudet ovat harvinaisia ja hyvä niin. Linja-autossa on turvallista matkustaa, mikä on suurimmaksi osaksi osaavien kuljettajien ansiota. Kuljettajien urat ovat usein kunnioitettavan pitkiä, mutta työhön ei saisi leipääntyä. Se, että koskaan ei ole mitään sattunut, ei riitä perusteluksi otteen lipsumiseen. Jos linja-auto joutuu onnettomuuteen, kuljettajan, liikennöitsijän ja mahdollisen vastapuolen lisäksi on aina muitakin kärsijöitä. Matkustajia.

, , , , , , , , , ,

4 kommenttia

%d bloggers like this: