Arkisto kategorialle Liikennesuunnittelu

Rajakadun ja Sepänkadun risteys pyöräilijän kannalta

Polkupyörän ja auton välinen kolari Sepänkadun ja Rajakadun risteyksessä nostatti keskustelua väistämissäännöistä sanomalehti Keskisuomalaisen palstoilla. Jostain syystä moni keskustelija luuli, että kääntyvän auton väistämisvelvollisuus suoraan ajavaa pyöräilijää kohtaan lakkaa, jos auton eturenkaat ehtii kääntää suoraan ennen pyörätien jatketta.

Jyväskylä: 05.06.2012 klo 13.20 Rajakadun ja Sepäkadun risteyksessä henkilöauto törmäsi polkupyöräilijään. Autoa kuljettanut -48 syntynyt paikkakuntalainen kääntyi Rajakadulta oikealle Sepänkadulle ja pyöräilijä -87 syntynyt nainen ajoi pyörätietä suoraan Nisulankadun suunnasta. Ajoneuvon ja polkupyöräilijän ajolinjat kohtasivat suojatiellä ja pyöräilijä osui auton vasemman etupyörän kohdalle ja lensi konepellin ja tuulilasin kautta auton oikealle puolelle. Henkilöautolle ja pyöräilijälle oli vihreä liikennevalo. Autoilijan mukaan pyöräilijä oli tullut niin kovaa vauhtia, että ei ollut mahdollisuutta väistää. Auto ja pyörä vaurioituivat kolarissa. Asiaa tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

– Keski-Suomen poliisilaitoksen tiedote onnettomuudesta 5.6.2012 klo 17.

Onnettomuuspaikka. Auto kääntyi Sepänkadulle kuvan Nissanin tapaan. Pyöräilijä puolestaan ajoi risteykseen kuvaajan selän takaa, Nisulankatua pitkin.

Myöhemmin liikkuva poliisi varmisti, että kääntyvä autoilija on tässäkin tapauksessa väistämisvelvollinen. Syntyisikin varsin erikoinen tilanne, jos väistämisvelvollisuus olisi pyöräilijällä. Silloin vihreä valolla ei olisi merkitystä, koska pyöräilijän olisi aina väistettävä  ajoradan liikennettä.

Kysymykseksi nousi myös miten kaukana oleva pyörätien jatke kuuluu vielä risteykseen. Vastausta absoluuttisen metrimäärän muodossa tälle ei ole lainsäädännössä olemassa. Maalaisjärjellä ajateltuna risteysalueeksi muodostuu liikennevalojen rajaama alue.

Onnettomuus nosti esiin hyvin Sepänkadun ja Rajakadun risteyksen puutteet pyöräilijän kannalta. Alikulun vuoksi pyörätie on rakennettu kaartamaan ”irti” ajoradasta.  Autoilija ehtii kiihdyttää vauhtiaan huomattavasti ennen pyörätien jatketta, mikä heikentää pyöräilijän turvallisuutta. Järjestelyn hyvä puoli on, että pyöräilijällä on pienempi jäädä kuolleeseen kulmaan, koska autoilija ylittää pyörätien jatkeen kohtisuoraan.

Ylämäkeen ajava pyöräilijä jää piiloon pensaan taakse. Tämä lienee yksi osatekijä onnettomuuden synnyssä.

Näkymä Rajakadulta onnettomuuspaikalle. Pihlajat ja pienemmät pensaat peittävät näkyvyyttä pyörätielle ja jalkakäytävälle.

Tämä punainen valo ei aina osu autoilijan silmään. Pitkäksi ajanut autoilija ei enää näe valoja, koska risteyksen toisella puolella ei ole toisto-opastinta. Pysäytysviiva voisi auttaa oikean pysähtymispaikan havaitsemisessa.


Murheenkryyni on myös mainittu alikulku, jota reunustavat tiheät pensaat. Näkemät ovat lyhyitä ja mäet jyrkkiä. Toiselle puolelle alikulkua on jopa tehty saareke, jonka keskellä kasvaa puu. Aivan kuin risteys ei olisi muutenkin jo riittävän haastava. Tunnelissa ei ole kunnollista valaistusta. Nykyaikainen alikulku on valaistu myös päiväsaikaan, mutta tähän alikulkuun ei pääse päivänvalokaan kunnolla.

Vasemmanpuoleinen pensas estää näkemästä vastaantulevaa liikennettä…

…ja puska estää näkemästä myös oikealle.

Nisulankatua ajava ei näe, tuleeko alikulusta (vasemmalta) risteävää liikennettä.

Alikulun toinen suuaukko. Neljän väylän epäsymmetrinen risteys, jonka keskellä on huonokuntoinen saareke. Alikulku näyttää luolalta, koska pensaat on päästetty rehottamaan. Näkymät tälläkin puolella nollassa.

Pimeää on päivälläkin! Ja illalla vasta onkin, koska valaisimet ovat kohdanneet loppunsa ilkivallantekijöiden käsien kautta.

Joskus kirjoittelin, kuinka joillain pyöräilijöillä on tapana soittaa kelloa, kun näkymät sivuille ovat huonot. Kuvia ottaessani huomasin, että noin joka toinen alikulkua käyttävä pyöräilijä rimputti kelloa. Se kertonee jotain siitä, miten vaaralliselta pyöräily tällaisessa paikassa tuntuu. Kaupungin olisi ryhdyttävä toimiin. Ensiksi voisi tarttua vesuriin ja siistiä puskat pois niin alikulun ympäriltä kuin risteysalueeltakin. Myös alikulun valaistus kaipaisi kohennusta.

Mainokset

, , , , , , , ,

2 kommenttia

Pyöräilijänä Lutakon työmaalla

Siinäpä haastetta kerrakseen, kun aloitetaan suuria rakennusurakoita ja liikenne pitäisi saada jotenkin toimimaan niiden yhteydessä. Valitettavan usen käy niin, että autoliikenne saa suunnittelussa etusijan ja pyöräilijät ja jalankulkijat laitetaan sitten kulkemaan jotain reunaa pitkin. Lisähaastetta luo kulkureittien väliaikaisuus, sillä reitit saattavat muuttua viikoittain työmaan etenemisen mukana. Pysyykö opastuksen taso silloin riittävän hyvänä vai eksyykö fillaristi tai jalankulkija väärille reiteille?

Kävin katsomassa Jyväskylän Lutakossa millaisiin ratkaisuihin siellä on päädytty pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden opastamisessa. Paikalla sijaitsee useita rakennuskohteita, kuten Satamakadun siirto tunneliin sekä Innova 2:n ja Sokos Hotel Paviljongin rakennustyömaat. Katselin paikkoja ja mietin, ovatko reitit, joille pyörät ja jalankulkijat ohjataan turvallisia ja selkeitä. Ohessa kuvaraportti paikan päältä.

(Klikkaamalla avaat kuvaesityksen.)

Huomioita

Aivan parasta mahdollista opastaminen ja reittien turvallisuus ei Lutakossa pyöräilyn ja jalankulun kannalta siis ollut. Eniten pistivät silmään liikennemerkit, joita käytetään vähän miten sattuu. Jos väylä merkitään yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, eivät sitä silloin käytä ketkään muut kuin pyöräilijät ja jalankulkijat. Nyt lähes aina ”kevytväylille” oli ohjattu muutakin liikennettä. Toinen kummallisuus oli suojatie-merkin huoleton käyttö. Jos merkkejä oli uskominen, suojateitä on alueella siellä täällä. Olisiko liikaa pyydetty, jos suojatie-merkit peitettäisiin jätesäkillä silloin kun paikalla ei ole suojatietä?

Koin myös vaaralliseksi Uno Savolan kadun ja Messuaukion välisen ”kevytväylän”. Se kulki kapeassa tunnelissa, jossa kahdella pyöräilijällä on suuria vaikeuksia kohdattaessa. Messuaukion puoleiselle suuaukolle oli puolestaan tehty jyrkkä mutka, jollaista pyöräilyreitillä ei missään nimessä saisi olla. Jos tilaa ei ole, on ainoa oikea tapa merkitä tällaiset väylät jalkakäytäviksi. Pyöräilyä ei niillä pidä sallia.

Hyvää sen sijaan oli se, että oikeita suuntia oli pyritty merkitsemään aitoihin kiinnitetyillä kylteillä. Aidat puolestaan oli aseteltu niin, ettei varsinaiselle työmaa-alueelle ollut vaaraa eksyä.

On turha mennä etsimään osaa tähän juttuun kuvatuista paikoista, sillä nopeasti etenevä työmaa on vaatinut jo uusia järjestelyjä. Toivon silti, että joku rakennustyömaiden väyliä suunnitteleva sattuisi lukijoiden joukossa olemaan. Haasteet tuntuvat olevan samanlaisia useissa paikoissa.

, , , , , , , ,

Jätä kommentti

Kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilvestä

Kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilpi. Tuo silloin tällöin nähty kilpi, jossa kaksi pyöräilijää näyttää ajavan pian nokkakolarin. Tulkinta tämäkin, mutta on kilvellä ihan tarkoituskin. Sitä käytetään kertomaan väistämisvelvollisesta suunnasta tulevalle, että risteyksessä on runsaasti (vaikeasti havaittavaa) pyöräliikennettä. Liikenneministeriö on antanut lisäkilven käytölle seuraavat ohjeet:

Lisäkilpi 863. Kaksisuuntainen pyörätie

Lisäkilpeä voidaan käyttää merkin 231 tai 232 yhteydessä. Lisäkilpeä on syytä käyttää erityisesti tilanteissa, joissa on lyhyet näkemät tai joissa on muuten vaikea havaita risteävää pyöräliikennettä.

Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista (24 §)

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta lisäkilpi on monelle suunnittelijalle luultua suurempi haaste. Aina sitä ei käytetä, vaikka ehdot täyttyisivät, ja toisinaan sitä käytetään kuin itsenäistä liikennemerkkiä. Joskus lisäkilpi on asetettu jonkun muun kuin väistämisvelvollisuutta osoittavan merkin yhteyteen. Poikkeavat käytännöt aiheuttavat päänvaivaa.

Yksi esimerkki epäselvyyksistä on kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilven yhdistäminen suojatie-liikennemerkkiin. Suojatie-merkki ei ole väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki, joten liikenneministeriön päätöstä noudattamalla tällaista yhdistelmää ei voisi luoda. Tarkkasilmäinen huomaa asian tutkimalla värejä: keltainen lisäkilpi ei koskaan kuulu sinipohjaisen liikennemerkin alle. Siitä huolimatta yhdistelmää käytetään useammassa kaupungissa. Jyväskylässä tällaisia paikkoja on ainakin Synergia-areenan lähellä Hippoksenraitilla sekä liikennepuiston kulmalla Eeronkadulla.

Eeronkatu.

Hippoksenraitti.

Miten suojatie ja kaksisuuntainen pyörätie -merkkiyhdistelmää pitäisi tulkita? Vastaus on, että täsmälleen samoin kuin pelkkää suojatie-merkkiä. Lisäkilpi ei näissä tilanteissa tuo siis mitään muutosta liikennesääntöihin, mutta läheskään kaikki eivät tätä tiedosta. Hippoksenraitilla olen pyöräilijänä joutunut usein tilanteeseen, jossa autoilija luulee lisäkilven vuoksi olevansa väistämisvelvollinen, vaikka pyöräilijä on se, joka on tulossa ajoradalle. Siinä sitten arvotaan, kumpi menee ensin. Eeronkadun tapauksessa pyöräilijä tulee kolmion takaa, joten ristiriita on melkoinen.

Jyväskylän kaupunki kommentoi

Kysyin kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilven käytännöistä Jyväskylän kaupungilta palautepalvelun kautta. Saamassani vastauksessa todetaan, että lisäkilvellä halutaan varoittaa autoilijoita pyöräliikenteestä. Lisäksi kerrotaan, ettei lisäkilpi velvoita ketään väistämään ja ”taluttavaa polkupyöräilijää [sic!] on väistettävä suojatiellä kuten jalankulkijaa”. Vastauksessa jätetään ottamatta kantaa merkkiyhdistelmän laillisuuteen tai siitä mahdollisesti aiheutuviin väärinkäsityksiin.

On erikoista, että kaupunki toimii tietoisesti kansallisen ohjeistuksen vastaisesti. Alkuperäinen tarkoitus on tietysti hyväntahtoinen – varoittaa autoilijoita pyöräliikenteestä – mutta tällainen toteutus toimii tarkoitusta vastaan.

Sääntö, jonka mukaan ajoradalle tuleva pyöräilijä on väistämisvelvollinen, tunnetaan Suomessa valitettavan huonosti edelleen. Siksi ei olisi syytä sekoittaa pakkaa lisää liikennemerkeillä, joiden tulkinnasta voi syntyä epäselvyyttä. Väärinkäsitykseen voi syyllistyä niin pyöräilijä kuin autoilijakin. Voidaanko luottaa siihen, että jokainen tienkäyttäjä on lukenut yllä olevan päätöstekstin ja tietää varmasti, että lisäkilpi yksinään ei muuta väistämissääntöjä? Itse en laskisi tämän varaan.

Kaupungin käytäntö aiheuttaa vielä yhden kysymyksen: miksi kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilpeä ei sitten ole jokaisella runsasliikenteisellä pyörätien jatkeella? Pahamaineisia paikkoja kaupungissa riittäisi. On kai selvää, että samaa linjaa noudatetaan kaikkialla kaupungin alueella?

, , , , , , ,

1 kommentti

Puhtaalta pyörätieltä ajoradan umpihankeen

Jyväskylässä pyörätiet ja jalkakäytävät on jaettu kiireellisyysluokkiin talvikunnossapidon osalta. Tämä on hyvä asia, sillä tehokas talvikunnossapito on elinehto talvipyöräilylle. Joissain paikoissa pyöräilijän sujuva eteneminen saattaa katketa ikävästi, sillä paikoittain pyöräilijän on määrä käyttää ajorataa. Sille johtava pyörätie voi olla priimakunnossa, mutta ajoradalla vallitseekin aivan erilainen keli, vaikka paperilla väylän pitäisi olla talvipyöräilyyn sopiva. Yksi tällainen paikka on Ilmarisenkatu, jonka kautta kulkee suosittu pyöräilyreitti keskustan ja kaupungin pohjoispuolen välillä.

Jalkakäytävän auraus on suoritettu näin mallikkaasti.

Pyöräilijän paikka on ajoradalla, mutta puuroutunut lumi hankaloittaa etenemistä. Mustat nuolet osoittavat pyöräilijän ajolinjaa.

Ajoradan kunnossapitoa Yrjönkadulta. Kadun kummatkin sivut ovat jalkakäytäviä.

Ilmarisenkadun jalkakäytävät kuuluvat kiireellisimpään AA-luokkaan, mikä näkyykin niiden hyvänä kuntona. Tourulan läpi kulkeva pyörätie kuuluu puolestaan A-luokkaan. Ilmarisenkadun ajoradan kunnossapidossa noudatetaan kiireellisyysluokkaa III. Vertailu osoittaa kevytväylän ja ajoradan luokitusten eroavaisuuden:

Ilmarisenkadun talvikunnossapidon kiireellisyysluokat:

» Kevytväylä, kiireellisyysluokka AA:

”AA-luokan kevyen liikenteen väylillä saa olla päivällä sateen jälkeen korkeintaan 20 mm lunta. Auraus kestää noin 4 tuntia ja tavoitteena on, että kadut on aurattu 4 h kuluessa lumisateen päättymisestä.”

(A-luokassa raja on niin ikään 20 mm, mutta tavoiteaika on lumisateen päättymistä seuraava aamu klo 7.)

» Ajorata, kiireellisyysluokka III:

”III-luokan ajoratojen auraustyöt aloitetaan, kun kadulla on sateen päätyttyä lunta 80 mm. Auraustyöt suoritetaan seuraavan päivän aikana klo 16 mennessä. Kadun pintaan tamppautunut lumipolanne poistetaan, kun sitä on kertynyt yli 80 mm.”

Lähde: Jyväskylän kaupunki.

Koska ajoradan laatuluokitus on huomattavasti kehnompi kuin sille vievien kevytväylien, päädytään tilanteeseen, jossa pyöräilijän sujuva eteneminen katkeaa. Kuvissa lunta ja polannetta on ajoradalla melko paljon, muttei riittävästi kunnossapidon aloittamiseksi. Kokemus kertoo, että 80 mm lunta vaikeuttaa pyöräilyä melkoisesti. 80 mm:n polannevaatimus voi puolestaan tarkoittaa sitä, että kadulle syntyy pyöräilijän kannalta erittäin vaarallisia ajouria, joille ei tehdä mitään ennen seuraavaa lumisadetta. Tämän vuoksi katu voi olla heikossa kunnossa useita viikkoja. Kun näihin lähtökohtiin yhdistetään vilkas autoliikenne ja kadunvarsipysäköinti, huomataan, että kadulla pyöräily on pahimmillaan vaarallista ja vähintäänkin epämukavaa.

Autoliikenteen muovatessa lumesta ”puuroa” ja syviä uria, tarvitsee pyöräilijä voimaa polkemiseen ja leveät nastarenkaat. Näihin vaatimuksiin pystyvät vastaamaan lähinnä pyöräilyn harrastajat, joita väylän käyttäjistä on vain pieni osa. Talvikunnossapidon lähtökohtana pitäisikin olla väylän heikoimman käyttäjän tarpeet. On myös syytä muistaa, että arkinen talvipyöräily ei saa olla urheilu- tai voimalaji.

Jos suosittu pyöräilyreitti kulkee osan matkaa ajorataa pitkin, pitäisi ajoradan kunnon olla silloin samaa tasoa kuin ajoradalle johtavilla pyöräteillä. Sen sijaan, että päätettäisiin pelkästään karttaa katsomalla tietyn alueen kuuluvan tiettyyn luokkaan, luokiteltaisiinkin väyliä niiden käyttäjien mukaan. Ne ajoradat, joilla on paljon pyöräilijöitä voisivat kuulua silloin korkeampaan luokitukseen.

Ilmarisenkadun tarkastelu osoittaa, että ajoratojen kolmas kunnossapitoluokka on liian heikko turvallisen pyöräilyn kannalta. On totta, että Ilmarisenkadun voi kiertää ajamalla Puistotorin ja Yliopistonkadun kautta. Tämä reitti on liikennevaloineen kuitenkin hankalampi ja siksi pyöräilijät suosivat Ilmarisenkatua. Kunnossapidon suunnittelussa olisikin painotettava niitä väyliä, joita oikeasti käytetään.

Talvipyöräilyn helpottumisesta hyötyvät myös jalankulkijat ja autoilijat.

Tällä pienellä ajoradan talvikunnossapidon parannuksella edistettäisiin talvipyöräilyä ja parannettaisiin pyöräilyreittien jatkuvuutta. Se olisi myös palvelus jalankulkijoiden turvallisuudelle. Ilmarisenkadun tapaisella väylällä pyöräilijä ryhtyy helposti lainsuojattomaksi ja polkee jalkakäytävällä, koska se tuntuu turvallisemmalta kuin huonokuntoisella ajoradalla pyöräily. Aurattu väylä on myös autoliikenteen etu. Pyöräilijästä ei tule silloin tientukkoa, koska hän voi edetä ripeämmin ja mutkittelematta.

, , , , , , , ,

9 kommenttia

%d bloggers like this: