Avainsanat: alkoholi

Promillerajan lasku saa kannatusta

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) kertoi ensimmäisessä lehdistötapaamisessaan, että tieliikenteen promillerajan laskemisella on laaja kannatus, ainakin virkamiestasolla. Kysymys promillerajan laskemisesta ei ole mitenkään uusi, mutta nyt tuoreella liikenneministerillä näyttää olevan tahtoa asian läpiviemiseen. Tärkeimmät ministeriöt ja poliisijohto on jo ehditty kysellä läpi ja päät ovat nyökkyneet ehdotukselle.

Mielestäni 0,2 promillen raja tieliikenteeseen olisi sopiva ja nykyaikainen tapa viestiä, etteivät alkoholi ja ajaminen kuulu yhteen. Samalla ruorijuopumuksen rajaa voitaisiin yhtä lailla alentaa, sillä on jokseenkin kummallista, että veneily kännissä on lainsäätäjän mielestä jotenkin vähemmän vaarallista. ”Maan tavan” on jo aika muuttua. Kännissä ajaminen ei ole perusoikeus.

Kännissä ajaminen ei ole perusoikeus.

Tavallisin vastaväite ehdotukselle on tukeutunut tilastoihin: miksi nysvätään 0,2:n ja puolen promillen välillä, kun ”oikeat” rattijuoppo-onnettomuudet tapahtuvat niille, jotka ajavan törkeän rattijuopumuksen rajamailla, yli yhdessä promillessa? Kysymys on aiheellinen, mutta mielestäni kyseessä on kaksi eri asiaa, joihin vaikutetaan eri keinoin. Alle puolen promillen lukemia puhaltaviin voidaan vaikuttaa valvonnalla ja vaatimalla ”nollalinjaa”, mutta toistuvien törkeiden rattijuopumuksien karsimiseen tarvitaan erilaisia otteita. Ne eivät enää olekaan liikenneministeriön tai poliisin alaa, vaan enemmänkin sosiaali- ja terveysalan heiniä. Törkeisiin rattijuopumuksiin syyllistyvien toimintaan promillerajan alentaminen tuskin vaikuttaa, sillä rattijuopoista yli 60 prosenttia on alkoholin suurkuluttajia ja kolmanneksella on sairaudeksi luokiteltu päihdeongelma (lähde). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö rajan laskemisesta saataisi etua muissa ryhmissä.

Asenne rattijuopumusta kohtaan on tiukentunut. Kännissä ajamista pidetään yleisesti yhtenä vakavimmista rikoksista. Entä tulevaisuudessa? Poliisilta tulleen arkikokemuksen mukaan sekä pienessä maistissa että kovemmassa humalassa ajaminen on yleistynyt etenkin nuorten mopoilijoiden kohdalla. Tällainen kehitys ei lupaa hyvää, kun nyt mopoiässä olevat siirtyvät suurempien ajoneuvojen ohjaimiin. Siksi onkin syytä miettiä, miksi opetamme nykyisellä lainsäädännöllä, että alle puolen promillen humalassa ajaminen on periaatteessa hyväksyttävää.

Jokainen meistä osaa laskea, millä nopeudella alkoholi poistuu elimistöstämme. Sen yhden ruokajuoman voi edelleen nauttia, eikä tapojaan tarvitse merkittävästi muuttaa, vaikka raja muuttuisikin. Miksi yleensä pitää kiirehtiä heti ruokajuoman jälkeen rattiin?

Liikenneministerin mukaan poliisi myös pystyisi valvomaan uutta promillerajaa. Valvonnan tehostamiseen tarvitaankin partioautoihin sijoitettavia tarkkuusalkometrejä. Arvailujen varaan jää, onko jatkossa riittävästi poliisimiehiä niitä käyttämään – tai valvomaan liikennettä ylipäätään.


Ps.

Liikenneministerin mukaan auton turvalaitteiden verotusta pitäisi keventää tai poistaa laitteet jopa kokonaan autoverotuksen piiristä. Tätä voin kannattaa lämpimästi. Samalla ajatusta voisi hiukan laajentaa. Miten olisi verovapaat pyöräilykypärät?

Mainokset

, , , , , , , , , , ,

Jätä kommentti

Kuurankukkia tuulilasissa

Hyvää uuttavuotta! Toivottavasti raketit ovat lennelleet taivaalle eivätkä silmiin. On se vaan niin kummallinen tämä ihmisen ajatuskulku: meidän ei tarvitse sotia maamme puolesta ja vaarantaa terveyttämme rintamalla, jossa esimerkiksi sirpalekranaatit voisivat aiheuttaa näkökyvyn menetyksen. Sen sijaan ostamme vapaaehtoisesti kaupoista räjähteitä ja annamme niitä lapsillemme. ”Huolehtivaisimmat” pistävät vielä ”pienen aikuisen” reppuun pari pulloa olutta tai siideriä matkaevääksi – ettei trokarilta tarvitsisi kalliilla ostaa – ja lähettävät penskat pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Jos joku sattui katselemaan torstain kymppiuutisia, niin sitten hän tietää, millaisiin tuloksiin tällä toiminnalla päästään (uutisissa näytettiin, kuinka nuoret ampuivat raketteja käsistään ja heittelivät toistensa päälle papatteja tms.). Raketit ovat ok, mutta auta armias, jos Tukes saa teddykarhun silmän irtoamaan vetopenkissä! Kyllä lapset ovat silloin vaarassa ja lehdissä isot otsikot! Yhteiskunnastamme tulee joka vuosi turvallisempi, mutta ilotulitevammojen määrä ei laske. Kaupan päälle pari rakennustakin paloi. Hyvä me!

Ilotulitus

Sitten paatoksesta vähän mukavampiin asioihin. Pyhät päättyivät ja ajelin perjantaiaamuna Varkaudesta takaisin Jyväskylään. Yön aikana pakkanen oli taiteillut auton lasit täyteen kuurankukkia, joita ei olisi millään tehnyt mieli skraapata pois. Konepeltiin ja katolle sentään jäi pari ”tatuointia”. Oli todella ilo ajella aamuhämärässä, kipakassa 15 asteen pakkasessa. Aamu alkoi valjeta, tummansininen taivas vaaleni vähitellen. Tienreunan pensaissa ja puiden oksilla jääkiteet kimaltelivat kuin pienenpienet heijastimet auton valojen osuessa niihin. Järvetkin olivat vihdoin jäätyneet ja saaneet lumipeiton. Pieksämäen jälkeen Valtatie 23:n ongelmat himmensivät elämystä. Tuo tieverkoston sekasikiö ansaitsisi saada alennuksen kantatieksi. Lisää kakskolmosantipatiaa sitä kaipaaville on tässä vanhassa jutussa. Kuudenkympin rajoitusalueilla olin muiden mielestä liian hidas (=ohituksia). Väli Pieksämäeltä Ysitielle näytti taas kakskolmosen luonteen. Kaistojen välissä oli noin metrin levyinen, korkeareunainen jääpolanne, kuten myös tien reunoilla. Tietä käyttäneet autot olivat kaivertaneet kapeat ajourat, joissa parhaani mukaan minäkin pysyttelin. Eipä tekisi mieli esimerkiksi väistää hirveä siten, että joutuisi ajamaan polanteen päälle. Tietenkin jokaisen pitää sovittaa nopeutensa tienpinnan mukaan, eikä tilanne itsessään ollut mitenkään poikkeuksellinen. Mainitsin asian vain sen vuoksi, että kyseessä on valtatie, jonka kunnon pitäisi vastata tiettyjä kriteerejä. Jari-Pekan huoltamon nurkalta Ysitielle käännyttäessä eron huomasi heti. Ysitiellä ei polanteita ollut ja lumi pöllysi iloisesti, mitä on merkki onnistuneesta suolauksesta. Vaihtuvat nopeusrajoitukset antoivat luvan ajaa satasta; keskellä talvea 10 asteen pakkasessa! Se oli jännä tunne. Aivan kuin olisi saanut luvan tehdä jotain kiellettyä talvirajoitusten selän takana.

Lopulta sain vielä testattua Vaajakosken liikenneympyränkin, enkä ollut kovin vakuuttunut. Ajoin ympyrään tultaessa vasemmalle kaistalle, kuten moottoritielle meneviä henkilöautoja kehoitetaan tekemään. Toinen (ja ainoa samaan suuntaan menevä) auto ajoi edelläni ympyrään oikeanpuoleista kaistaa. Näin sain hiljaisesta liikenteestä huolimatta vähän tuntumaa ympyrän toimivuuteen tilanteessa, jossa kaksi autoa on rinnakkain ympyrässä. Huomioin, että ympyrään tultaessa vasemmanpuoleisen kaistan ”sisäänkäynti” on hyvin jyrkkä, eli ensin pitää kääntää voimakkaasti oikealle ja sitten alkaa ohjata ympyrän ympäri. Tämä saattaa yllättää, jos ympyrään ajaa vanhasta tottumuksesta reilumpaa nopeutta. Kaistoja ei oltu tietenkään talvesta johtuen maalattu, joten eiköhän tässä saada lukea uutinen jos toinenkin ympyrässä tapahtuneista kylkikosketuksista.

Lopuksi mainittakoon vielä kaksi mielenkiintoista blogia. Jyväskyläläinen Antti-Juhani Kaijanaho ajaa parhaillaan ajokorttia ja kirjoittaa kokemuksistaan. Nimimerkki Päivystäjä puolestaan työskentelee hätäkeskuksessa ja joutuu kohtaamaan työssään jos vaikka millaisia hiihtäjiä. Lue etenkin Päivystäjän kirjoitus ”Langan päässä kuolemasta”. Koskettavan artikkelin kaksi viimeistä kappaletta kannattaa sisäistää hyvin, sillä varsinkin tien päällä ensiaputaitoja joutuu suurella todennäköisyydellä joskus tarvitsemaan.

, , , , , , , , , , , , ,

7 kommenttia

%d bloggers like this: