Avainsanat: Helsinki

Pikareissu etelään

Tulipa pitkästä aikaa ajeltua autolla pitempää matkaa, kun piipahdin yhden yön ”syyslomareissulla” pääkaupunkiseudulla. Kokosin tähän artikkeliin lyhyitä ajatuksia ratin takaa.

Syksystä

Seurasin lähtöaamuna lämpömittaria varsin tiiviisti, sillä syksyn kylmimmät yöt sattuivat juuri noille lokakuisille päiville. Kesärenkailla varustettu auto sai miettimään tarkemmin, mihin aikaan matkaan lähtee. Päätinkin, että ajomatka on syytä aloittaa vasta aamupäivällä, jotta sää ehtii hieman lämmetä. Näin kävikin, eikä liukkautta esiintynyt. Välillä auto vilkutteli tosin lumihiutaleen kuvaa näytössä, kun lämpötila laski hetkellisesti kolmen plusasteen tietämille. Liukkausvaroitus on varsin hyvä ominaisuus autossa, koska pitkällä matkalla lämpötilan muutoksia ei välttämättä muista seurata lämpömittarista.

Ohittamisesta

Virolaisilla kilvillä varustettuja autojakin näkee nykyään paljon liikenteessä, koska maatamme rakennetaan ahkerasti. Nelostiellä minut ohitti yksi tällainen auto. Ohitustapa muistutti minua niistä netissä näkemistäni videoista, joissa venäläiset autoilijat ohittelevat toisiaan ihan miten sattuu.

Viron rattimies ei juurikaan ohitettavaa kunnioittanut. Reipasta vauhtia aivan takapuskuriin kiinni. Kyttäämistä. Lopulta pieni rako tulee ja virolainen tunkee väkisin ohi. Sivupeilit melkein kopsuvat toisiinsa, sillä virolainen ajaa vain puoliksi vastaantulijan kaistalla. Ohitettava saa siis väistää pientareelle. Lopulta eestiauto palaa takaisin omalle kaistalle aivan minun keulani eteen. Tiputan vakkarin pois päältä painamalla jarrua. Tunnen, että henkilökohtaista koskemattomuuttani ja autoni ympärillä olevaa näkymätöntä reviiriäni on loukattu. Vähän sama tunne, jos joku tulee seisomaan liian lähelle kassajonossa. Epämiellyttävää ja liikenteessä vaarallistakin. Huvittavinta oli kuitenkin se, että ohituksen jälkeen virolaisella ei ollutkaan enää kiire vaan etenimme samaa vauhtia monta kilometriä. Pitiköhän vain näyttää? Jotain hän totta tosiaan onnistui näyttämään…

Taukopaikoista

Olen aiemmin kertonutkin, että pyrin yleensä välttämään ABC-ketjun sieluttomia sulattamoja (nk. liikenneasemia) ja suuntaamaan kulkuni pienemmälle taukopaikalle. Nyt pidin taukoni Tuuliharjan Nesteellä Orimattilassa. Piti ihan tarkistaa aseman nimi netistä, koska saman tien varressa on myös Tuuliruusun asema ja vieläpä samaa ketjuakin ovat. Ei ihme, jos nimet meinaavat sekoittua.

Noh, kahvi oli ”harjassa” huonoa, mutta tauko oli paikallaan. Tunnelmaa ei piristänyt lainkaan se, että sukulainen soitti Roomasta ja kertoi päivän tapahtumista saapasmaassa. Vatikaanissa oli kuulemma tepasteltu hellerajan tuntumassa. Roomasta varmasti sai kunnon kahviakin… Kävelin tihkusateessa kärrylleni ja jatkoin nyrpeänä matkaani.

Vatsanpohjan kutinasta

Vaikka pidänkin itseäni melko kaikkeen tottuneena kuljettajana, pääkaupunkiseudun lähestyminen ja oikeiden liittymien bongaaminen toivat vatsanpohjaan pientä myllerrystä. Sen verran erilainen ja automäärältään suurempi liikenneympäristö on kuitenkin kyseessä. Mutta yksin ajellessa vailla aikatauluja ja suuria suorituspaineita tyydyinkin kruisailemaan kaikessa rauhassa. Monenkohan taksi- ja jakeluautokuskin päivän onnistuinkaan pilaamaan nopeusrajoitusten mukaan ajamalla…

Minikiertoliittymistä

Helsingissä reitin varrelle osui monta minikiertoliittymää, eli sellaista liikenneympyrää, jossa keskisaareke on lähes olemattoman pieni. Osa näistä oli tietöiden vuoksi rakennettuja väliaikaisia, mutta osa ihan ”kiinteitä”. En aivan ymmärtänyt näiden tarkoitusta, sillä tietyistä suunnista ajettaessa miniympyrässä ei tarvitse hidastaa vauhtiaan eikä kääntää rattia. Siis aivan kuin ympyrää ei olisi lainkaan. Näinköhän ympyrän väistämissäännöt toteutuvat noissa pienissä rinkuloissa? Vilkkua niissä ei ainakaan kukaan näyttänyt käyttävän.

(Psst! Kiertoliittymäfanin kannattaa lukaista Tekniikan Maailman numeroa 19/2011. Siellä on lisää juttua ympyröiden ihmeellisyyksistä.)

Peräkärryistä

Moottoritiellä silmään osuivat myös peräkärryt. Kuinkahan moni peräkärryä vetävä tietää, että yhdistelmän suurin sallittu nopeus on 80 kilometriä tunnissa? Yhden kuormajuhdan poliisimoottoripyörä olikin ohjannut sivuun ja arvatenkin ylimääräisen varikkokäynnin syynä oli juuri ylinopeus. Peräkärryllisten nopeudet tuntuivat olevan motarilla 90:n ja 115:n välissä.

Matkaseurasta

Paluumatkalla ei sentään tarvinnut matkustaa aivan yksin. Autossa takamatkustajana oli jotain pientä tuliaista espoolaisesta Sellon Pyörästä. Mutta nyt tuntuu siltä, että tuo ansaitsee ihan oman juttunsa…

Mainokset

, , , , , , , , , , , , , ,

5 kommenttia

Parasta talvessa

Tuulilasin Lauri Larmela kirjoitti uusimman numeron pääkirjoituksessa kuinka talvi on autoilijalle kuin valkoinen vankila. Jo kahtena vuotena peräkkäin pääkaupunkiseutukin on saanut kunnollisen lumipeitteen ja liikenne on takkuillut tällaisten täysin ennalta-arvaamattomien poikkeusolojen vuoksi. Vaikka ulkomaiset toimittajat ovat haltioituneita Helsingin kyvystä poistaa lunta, eivät paikalliset ole olleet tyytyväisiä. Näin maakunnasta käsin katsottuna helsinkiläinen autoilija onkin vaativa yksilö. Välillä vaikuttaa jopa siltä, että auton päälle satanut lumi on sekin osoitus kaupungin virkamiesten epäpätevyydestä.

Viikonloppuinen vierailuni Savossa näytti oivallisesti talviautoilun toisen puolen. Puolen, jota ahkerasti esitellään matkailumainoksissa ja brändityöryhmien ynnä muiden esitteissä. Jos Laurille talvi on valkoinen vankila, niin minulle se oli viikonloppuna valkoinen vapaus.

Vapaus koitti autoilemalla sopivan mutkaisilla pikkuteillä lumisten maisemien keskellä. Eipä juuri parempaa tunnetta voisi olla, kun lumi pöllyää taustapeilissä ja tuulilasin takaa avautuu sininen taivas ja vaaleat hanget. Vielä kun aurinkolasitkin sai laittaa päähän ensimmäistä kertaa tänä vuonna, niin eipä paljoa parempaa voinut kuvitella.

Maaseudun maisemista taajamaan tultaessa talven huonoja puolia tuli esiin. Katujen varsille kerääntyneet lumivallit olivat päässeet paikoittain jo vaarallisen korkeiksi. Risteysajo muuttui todella epävarmaksi, kun risteävälle kadulle ei vain nähnyt. Autoa pitikin valuttaa sentti sentiltä eteenpäin, ettei vain olisi työntänyt keulaansa kenenkään eteen. Saattaa olla jossain määrin hyväkin, että ajonopeudet laskevat ja autoilijoiden on ”pakko” olla varovaisempia, mutta ainakin itseäni tilanne stressasi. Etenkin tapauksissa, joissa suojatielle tulevat jalankulkijat jäivät kokonaan kinosten taakse piiloon. Ajaminen oli selvästi tavallista raskaampaa.

Talvi onkin kaksijakoista aikaa autoilijalle. Ehkä menestyksen reseptiksi voisi sanoa, että pitää vain yrittää nauttia parhaista puolista, mutta samalla havaita talven mukanaan tuomat vaarat.

, , , , , , , ,

1 kommentti

Omenahotellissa halpuus on suhteellista

Helsingin Midnight Run -reissun yhteydessä päätin kokeilla ensimmäistä kertaa, millaista olisi yöpyä Omenahotellissa. Hotellikseni valikoitui Eerikinkadulla sijaitseva Omenahotelli. Seuraavassa hieman ajatuksia tämän kohtuuhintaisen majapaikan maineella kulkevan hotellin ominaisuuksista. Lue lisää…

, , , , , , ,

5 kommenttia

Yöjuoksulla Helsingissä

Aikaisemmin tuli ihmeteltyä, kuinka tänä kesänä ei ole ehtinyt edes lomamatkailemaan. Tilanteeseen tuli kuitenkin pientä korjausta, kun vietin syyskuun ensimmäisen viikonlopun Helsingissä. Matkallani oli tällä kertaa ihan oikea tarkoituskin, kun päätin asettaa itselleni pienen haasteen ja lähteä juoksemaan Helsingin katuja Midnight Run -tapahtumassa.

Retkestä ei tullut road trip, vaan paremminkin railway trip. Junassa olikin tällä kertaa mukava matkustaa. Ajattelin ottaa ensin pyöränkin mukaan, mutta sittemmin luovuin ajatuksesta. Fillarin kuljettaminen ei ole Intercity-junassa niin kovin helppoa, ja junan vaihto Tampereella olisi hankaloittanut hommaa entisestään. Lisäksi paluumatkalla junana oli Pendolino, joka ei fillareita edes kuljeta. Tokihan matkan olisi voinut tehdä Intercityllä ilman vaihtoja, mutta nyt näiden junien aikataulut eivät oikein sopineet kuvioihini.

Oli menomatkassa kuitenkin hieman VR:n taikaa. Juna oli kymmenisen minuuttia myöhässä. Konduktööri kuulutteli asemilla, että muut junat odottavat myöhästelijää. Kunnes Tampereella kuulutus vaihtui: se ja se juna ei odota… Trevlig resa vaan!

Lue lisää…>

, , , , , , , , , ,

2 kommenttia

%d bloggers like this: