Avainsanat: kiertoliittymä

Pikareissu etelään

Tulipa pitkästä aikaa ajeltua autolla pitempää matkaa, kun piipahdin yhden yön ”syyslomareissulla” pääkaupunkiseudulla. Kokosin tähän artikkeliin lyhyitä ajatuksia ratin takaa.

Syksystä

Seurasin lähtöaamuna lämpömittaria varsin tiiviisti, sillä syksyn kylmimmät yöt sattuivat juuri noille lokakuisille päiville. Kesärenkailla varustettu auto sai miettimään tarkemmin, mihin aikaan matkaan lähtee. Päätinkin, että ajomatka on syytä aloittaa vasta aamupäivällä, jotta sää ehtii hieman lämmetä. Näin kävikin, eikä liukkautta esiintynyt. Välillä auto vilkutteli tosin lumihiutaleen kuvaa näytössä, kun lämpötila laski hetkellisesti kolmen plusasteen tietämille. Liukkausvaroitus on varsin hyvä ominaisuus autossa, koska pitkällä matkalla lämpötilan muutoksia ei välttämättä muista seurata lämpömittarista.

Ohittamisesta

Virolaisilla kilvillä varustettuja autojakin näkee nykyään paljon liikenteessä, koska maatamme rakennetaan ahkerasti. Nelostiellä minut ohitti yksi tällainen auto. Ohitustapa muistutti minua niistä netissä näkemistäni videoista, joissa venäläiset autoilijat ohittelevat toisiaan ihan miten sattuu.

Viron rattimies ei juurikaan ohitettavaa kunnioittanut. Reipasta vauhtia aivan takapuskuriin kiinni. Kyttäämistä. Lopulta pieni rako tulee ja virolainen tunkee väkisin ohi. Sivupeilit melkein kopsuvat toisiinsa, sillä virolainen ajaa vain puoliksi vastaantulijan kaistalla. Ohitettava saa siis väistää pientareelle. Lopulta eestiauto palaa takaisin omalle kaistalle aivan minun keulani eteen. Tiputan vakkarin pois päältä painamalla jarrua. Tunnen, että henkilökohtaista koskemattomuuttani ja autoni ympärillä olevaa näkymätöntä reviiriäni on loukattu. Vähän sama tunne, jos joku tulee seisomaan liian lähelle kassajonossa. Epämiellyttävää ja liikenteessä vaarallistakin. Huvittavinta oli kuitenkin se, että ohituksen jälkeen virolaisella ei ollutkaan enää kiire vaan etenimme samaa vauhtia monta kilometriä. Pitiköhän vain näyttää? Jotain hän totta tosiaan onnistui näyttämään…

Taukopaikoista

Olen aiemmin kertonutkin, että pyrin yleensä välttämään ABC-ketjun sieluttomia sulattamoja (nk. liikenneasemia) ja suuntaamaan kulkuni pienemmälle taukopaikalle. Nyt pidin taukoni Tuuliharjan Nesteellä Orimattilassa. Piti ihan tarkistaa aseman nimi netistä, koska saman tien varressa on myös Tuuliruusun asema ja vieläpä samaa ketjuakin ovat. Ei ihme, jos nimet meinaavat sekoittua.

Noh, kahvi oli ”harjassa” huonoa, mutta tauko oli paikallaan. Tunnelmaa ei piristänyt lainkaan se, että sukulainen soitti Roomasta ja kertoi päivän tapahtumista saapasmaassa. Vatikaanissa oli kuulemma tepasteltu hellerajan tuntumassa. Roomasta varmasti sai kunnon kahviakin… Kävelin tihkusateessa kärrylleni ja jatkoin nyrpeänä matkaani.

Vatsanpohjan kutinasta

Vaikka pidänkin itseäni melko kaikkeen tottuneena kuljettajana, pääkaupunkiseudun lähestyminen ja oikeiden liittymien bongaaminen toivat vatsanpohjaan pientä myllerrystä. Sen verran erilainen ja automäärältään suurempi liikenneympäristö on kuitenkin kyseessä. Mutta yksin ajellessa vailla aikatauluja ja suuria suorituspaineita tyydyinkin kruisailemaan kaikessa rauhassa. Monenkohan taksi- ja jakeluautokuskin päivän onnistuinkaan pilaamaan nopeusrajoitusten mukaan ajamalla…

Minikiertoliittymistä

Helsingissä reitin varrelle osui monta minikiertoliittymää, eli sellaista liikenneympyrää, jossa keskisaareke on lähes olemattoman pieni. Osa näistä oli tietöiden vuoksi rakennettuja väliaikaisia, mutta osa ihan ”kiinteitä”. En aivan ymmärtänyt näiden tarkoitusta, sillä tietyistä suunnista ajettaessa miniympyrässä ei tarvitse hidastaa vauhtiaan eikä kääntää rattia. Siis aivan kuin ympyrää ei olisi lainkaan. Näinköhän ympyrän väistämissäännöt toteutuvat noissa pienissä rinkuloissa? Vilkkua niissä ei ainakaan kukaan näyttänyt käyttävän.

(Psst! Kiertoliittymäfanin kannattaa lukaista Tekniikan Maailman numeroa 19/2011. Siellä on lisää juttua ympyröiden ihmeellisyyksistä.)

Peräkärryistä

Moottoritiellä silmään osuivat myös peräkärryt. Kuinkahan moni peräkärryä vetävä tietää, että yhdistelmän suurin sallittu nopeus on 80 kilometriä tunnissa? Yhden kuormajuhdan poliisimoottoripyörä olikin ohjannut sivuun ja arvatenkin ylimääräisen varikkokäynnin syynä oli juuri ylinopeus. Peräkärryllisten nopeudet tuntuivat olevan motarilla 90:n ja 115:n välissä.

Matkaseurasta

Paluumatkalla ei sentään tarvinnut matkustaa aivan yksin. Autossa takamatkustajana oli jotain pientä tuliaista espoolaisesta Sellon Pyörästä. Mutta nyt tuntuu siltä, että tuo ansaitsee ihan oman juttunsa…

Mainokset

, , , , , , , , , , , , , ,

5 kommenttia

Ohjeita ympyrään

Kirjoitin edellisen kerran Vaajakosken uudistetusta liikeenneympyrästä 3.1.2009. Olin huomannut, etteivät autoilijat oikein tienneet, kuinka ympyrässä pitäisi ajaa. Tätä käsitystä on vahvistanut myös se, että blogiini on tultu yllättävän usein hakusanoilla, joilla on etsitty esim. ajo-ohjeita kyseiseen ympyrään. Syynä tähän lienee se, että harvemmin liikennesfäärissämme tavattu henkilöautokaista yhdistyy vielä harvinaisempaan kaksikaistaiseen liikenneympyrään.

Lahden suunnasta tultaessa liikenneympyrään siis tullaan kahta kaistaa pitkin. Oikeanpuoleista kaistaa pääsee kääntymään kaikkiin suuntiin, mutta vasemmanpuoleiselta kaistalta voi ajaa vain moottoritielle. Kakkoskaistaa saavat käyttää vain henkilöautot. Henkilöautokaistan olemus on jäänyt ilmeisen monelle epäselväksi, kuten myös minullekin. Milloin sitä saa käyttää? Onko se tarkoitettu vain ruuhka-aikoina käytettäväksi? Mitä laki sanoo henkilöautokaistasta vai tunteeko se sitä lainkaan? Katsoin parhaaksi kysyä asiaa Keski-Suomen tiepiiriltä, eli taholta, joka on ympyrän suunnitellut. Kokosin saamistani vastauksista tällaisen pikaoppaan Vaajakosken ympyrän saloja pohtiville.

Ensiksi on muistettava moottoritien ja ajosuuntaansa kaksikaistaisen valtatien ero. Moottoritiellä on ajettava pääasiassa oikeanpuoleista kaistaa. Ajosuuntaansa kaksikaistaisella valtatiellä (esim. Jyväskylän Rantaväylä) voi ajoneuvoa kuljettaa vasemmalla kaistalla silloinkin, kun oikea kaista on tyhjä. Vaajakoskella moottoritie alkaa vasta liikenneympyrän jälkeen moottoritie -liikennemerkin osoittamassa paikassa, jossa astuu voimaan myös moottoritien kaista-ajosäännöt.

Ajoradan yläpuolisilla opasteilla voidaan kumota oikeanpuoleisella kaistalla ajamisen pakko moottoriteillä. Lahden suunnasta saavuttaessa on vasemman kaistan yläpuolella vihreäpohjainen ”Jyväskylä” -viitta. Täten moottoritielle liittyminen on sallittua myös vasempaa kaistaa käyttäen. Kaistan yläpuolinen viitta antaa tähän lakiperusteisen luvan. Moottoritiellä on sitten hakeuduttava oikealle kaistalle, jos siellä on tilaa, mutta ehdottomasti vasta sitten, kun kaistan vaihto ei aiheuta vaaraa.

Liikenneympyrään tultaessa Lahden suunnasta henkilöautot saavat käyttää kumpaa kaistaa tahansa, mutta raskas liikenne vain oikeanpuoleista kaistaa. Syy tähän on se, että pitkät ajoneuvot eivät mahdu vasemmanpuoleiselta kaistalta ympyrän jyrkkiin käännöksiin. Henkilöautokaistaa saa käyttää milloin tahansa; käyttö ei ole millään tavalla riippuvaista esimerkiksi kellonajasta, autojen määrästä tai liikenteen koostumuksesta. Eli vasemmanpuoleiselle henkilöautokaistalle voi ryhmittyä, vaikka muuta liikennettä ei olisi. Lahdesta päin tuleva autoilija ei voi ennakkoon tietää, kuinka paljon liikennettä on aikeissa tulla muista suunnista ympyrään. Tulkitsen tämän niin, että liikenteen sujuvuuden kannalta moottoritielle menevän henkilöautoilijan olisi parempi siirtyä suoraan vasemmanpuoleiselle kaistalle, jotta toisista suunnista tulevat autoilijat pääsisivät helpommin ympyrään.

Tiepiirin mukaan toisistaan poikkeavien laintulkintojen mahdollisuus on aina olemassa kun luodaan uutta liikenneympäristöä. Keski-Suomen tiepiiri on selvittänyt eri puolilta Suomea tulleiden asiantuntijoiden avulla Vaajakosken ympyrän ja sen kaistajärjestelyiden lainmukaisuuden. Tiehallinnon ensisijaisena laintulkitsijana toimii liikkuva poliisi, jonka kanssa kohteesta on myös keskusteltu.

Vaajakoski

Kaistan yläpuolinen viitta antaa luvan käyttää vasemmanpuoleista kaistaa moottoritielle ryhmittymiseen.

Lopuksi vielä suuri kiitos Keski-Suomen tiepiirille, jonka edustaja kertoi minulle perusteellisesti Vaajakosken ympyrän toiminnasta. Tiepiirin toiminnasta jäi näin itselleni positiivinen kuva, kun sen kuuluisan ”pienen ihmisenkin” tiedusteluihin jaksettiin vastata. Olisin toivonut, että ympyrän valmistumisen aikaan henkilöautokaistasta ja sen käyttötavoista olisi puhuttu enemmän  myös mediassa, jolloin autoilijat uskaltaisivat käyttää kaistaa enemmän. Toivotaan kuitenkin, että tieto vähitellen leviää tehden liikenteestä sujuvampaa.

Aiheesta muualla:

– Tiepiiri: Ajo-ohjeet Vaajakosken liikenneympyrään (pdf).

– Tiepiiri: Liikenteen ohjaussuunnitelma (pdf).

– Liikenteessä 17.12.2008: Turbokiertoliittymä pelastaa?

, , , , , , , , , , , , ,

3 kommenttia

Turbokiertoliittymä pelastaa?

Liikenneympyrät ovat yleensä hyviä ratkaisuja liikenteen sujuvoittamiseksi. Niiden valtti on tasapuolisuus kaikkia tulosuuntia kohtaan. Tämä edellyttää kuitenkin tasapainoinoista ”syöttöä”; kaikista suunnista olisi tultava suurin piirtein yhtä monta ajoneuvoa. Eli jos yksi suunta on dominoiva, silloin muista suunnista tulevilla on vaikeuksia päästä ympyrään sisään. Kun autoja tulee todella paljon samasta suunnasta, myös kyseinen suunta tukkeutuu, koska kiertoliittymän ”vetokyky” ei tosiasiassa ole koskaan kovin hyvä.  Tämä on huomattu käytännössä Vaajakosken kiertoliittymässä.

Muutostyöt Suomen huonoimmaksi kiertoliittymäksi tituleeratussa Vaajakosken ympyrässä aloitettiin syksyllä. Nyt remontti on valmistunut ja uuden turbokiertoliittymän pitäisi helpottaa ruuhkia ainakin seuraavat viisi vuotta. Monelle uusi termi ”turbokiertoliittymä” tarkoittaa siis sitä, että kaksikaistaisessa ympyrässä sopiva ajokaista valitaan jo ennen liittymää. Vaikka uutisoinnista saattoikin ymmärtää toisin, kiertoliittymän kaikki ajokaistat eivät ole vielä käytössä. Ainakin Lahden suunnasta tuleva henkilöautokaista on edelleen suljettu. Saa nähdä, ehtiikö ympyrä valmistua ennen jouluruuhkia.

vaajakoski1

Kuvassa ajo-ohje Lahdesta tulevalle liikenteelle. Uutuutena on lisätty punaisella merkitty henkilöautokaista, jota pitkin pääsee vain moottoritielle. (Kuva: Tiehallinto)

Vanhan liikenneympyrän aikaan suurimpien kärsijöiden asemassa olivat linja-autot. Niiden reitit kulkevat usein Vaajakosken keskustan kautta, jolloin ne joutuivat odottamaan ruuhka-aikoina pitkäänkin liikenneympyrään pääsyä. Isolle autolle sopivaa rakoa tulee harvoin. Omien kokemuksieni mukaan Vaajakoskelta ympyrään saapuva linja-auto saattoi joutua odottamaan kolmesta neljäänkin minuuttia. Usein vasta toisesta suunnasta tullut linja-auto tai rekka saattoi ymmärtää tilanteen ja päästää bussin liitttymään. Julkisen liikenteen tarpeita ei siis oltu otettu huomioon vanhassa ympyrässä.

Toinen ryhmä, jolla oli suuria vaikeuksia vanhan ympyrän aikaan oli hälytysajoneuvot. Kun ympyrä oli tukossa, se todellakin oli riippumatta sireenin kovaäänisyydestä tai sinisten vilkkujen tehosta. Paloautot ainakin joutuivat välillä oikomaan kevyen liikenteen väylien kautta, mikä ei ole kovin suotavaa.

Yksi peruskysymys kuitenkin jää: onko kaksikaistainen kiertoliittymä koskaan hyvä ja turvallinen vaihtoehto? Se vaatii autoilijalta parempaa havainnointia ja muuttuvan tilanteen hyvää hahmotuskykyä. Kylkikosketukset ovatkin aika yleisiä kaksikaistaisissa ympyröissä. Kaista-ajoa helpottamaan pitäisi tietenkin maalata kunnolliset ajoratamerkinnät, mutta niiden tekeminen saattaa hyvinkin venyä kevääseen. Toivotaan, että Vaajakosken ympyrän parannukset helpottavat ruuhkia, mutta kestävä ratkaisu paikalle tuskin on kiertoliittymä. Tämän tiedostaa Tiehallintokin, jonka mukaan näillä eväillä pitäisi pärjätä viidestä kahdeksaan vuotta. Olisikohan sitten vuorossa jonkinlainen eritasoliittymä, jollainen paikalle olisi pitänyt rakentaa alunperinkin?

Lisää luettavaa ja kaikkien suuntien ajo-ohjeet ovat luettavissa Tiehallinnon tiedotteessa (pdf).

, , , , , , , , ,

2 kommenttia

%d bloggers like this: