Avainsanat: Liikennesuunnittelu

Rajakadun ja Sepänkadun risteys pyöräilijän kannalta

Polkupyörän ja auton välinen kolari Sepänkadun ja Rajakadun risteyksessä nostatti keskustelua väistämissäännöistä sanomalehti Keskisuomalaisen palstoilla. Jostain syystä moni keskustelija luuli, että kääntyvän auton väistämisvelvollisuus suoraan ajavaa pyöräilijää kohtaan lakkaa, jos auton eturenkaat ehtii kääntää suoraan ennen pyörätien jatketta.

Jyväskylä: 05.06.2012 klo 13.20 Rajakadun ja Sepäkadun risteyksessä henkilöauto törmäsi polkupyöräilijään. Autoa kuljettanut -48 syntynyt paikkakuntalainen kääntyi Rajakadulta oikealle Sepänkadulle ja pyöräilijä -87 syntynyt nainen ajoi pyörätietä suoraan Nisulankadun suunnasta. Ajoneuvon ja polkupyöräilijän ajolinjat kohtasivat suojatiellä ja pyöräilijä osui auton vasemman etupyörän kohdalle ja lensi konepellin ja tuulilasin kautta auton oikealle puolelle. Henkilöautolle ja pyöräilijälle oli vihreä liikennevalo. Autoilijan mukaan pyöräilijä oli tullut niin kovaa vauhtia, että ei ollut mahdollisuutta väistää. Auto ja pyörä vaurioituivat kolarissa. Asiaa tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

– Keski-Suomen poliisilaitoksen tiedote onnettomuudesta 5.6.2012 klo 17.

Onnettomuuspaikka. Auto kääntyi Sepänkadulle kuvan Nissanin tapaan. Pyöräilijä puolestaan ajoi risteykseen kuvaajan selän takaa, Nisulankatua pitkin.

Myöhemmin liikkuva poliisi varmisti, että kääntyvä autoilija on tässäkin tapauksessa väistämisvelvollinen. Syntyisikin varsin erikoinen tilanne, jos väistämisvelvollisuus olisi pyöräilijällä. Silloin vihreä valolla ei olisi merkitystä, koska pyöräilijän olisi aina väistettävä  ajoradan liikennettä.

Kysymykseksi nousi myös miten kaukana oleva pyörätien jatke kuuluu vielä risteykseen. Vastausta absoluuttisen metrimäärän muodossa tälle ei ole lainsäädännössä olemassa. Maalaisjärjellä ajateltuna risteysalueeksi muodostuu liikennevalojen rajaama alue.

Onnettomuus nosti esiin hyvin Sepänkadun ja Rajakadun risteyksen puutteet pyöräilijän kannalta. Alikulun vuoksi pyörätie on rakennettu kaartamaan ”irti” ajoradasta.  Autoilija ehtii kiihdyttää vauhtiaan huomattavasti ennen pyörätien jatketta, mikä heikentää pyöräilijän turvallisuutta. Järjestelyn hyvä puoli on, että pyöräilijällä on pienempi jäädä kuolleeseen kulmaan, koska autoilija ylittää pyörätien jatkeen kohtisuoraan.

Ylämäkeen ajava pyöräilijä jää piiloon pensaan taakse. Tämä lienee yksi osatekijä onnettomuuden synnyssä.

Näkymä Rajakadulta onnettomuuspaikalle. Pihlajat ja pienemmät pensaat peittävät näkyvyyttä pyörätielle ja jalkakäytävälle.

Tämä punainen valo ei aina osu autoilijan silmään. Pitkäksi ajanut autoilija ei enää näe valoja, koska risteyksen toisella puolella ei ole toisto-opastinta. Pysäytysviiva voisi auttaa oikean pysähtymispaikan havaitsemisessa.


Murheenkryyni on myös mainittu alikulku, jota reunustavat tiheät pensaat. Näkemät ovat lyhyitä ja mäet jyrkkiä. Toiselle puolelle alikulkua on jopa tehty saareke, jonka keskellä kasvaa puu. Aivan kuin risteys ei olisi muutenkin jo riittävän haastava. Tunnelissa ei ole kunnollista valaistusta. Nykyaikainen alikulku on valaistu myös päiväsaikaan, mutta tähän alikulkuun ei pääse päivänvalokaan kunnolla.

Vasemmanpuoleinen pensas estää näkemästä vastaantulevaa liikennettä…

…ja puska estää näkemästä myös oikealle.

Nisulankatua ajava ei näe, tuleeko alikulusta (vasemmalta) risteävää liikennettä.

Alikulun toinen suuaukko. Neljän väylän epäsymmetrinen risteys, jonka keskellä on huonokuntoinen saareke. Alikulku näyttää luolalta, koska pensaat on päästetty rehottamaan. Näkymät tälläkin puolella nollassa.

Pimeää on päivälläkin! Ja illalla vasta onkin, koska valaisimet ovat kohdanneet loppunsa ilkivallantekijöiden käsien kautta.

Joskus kirjoittelin, kuinka joillain pyöräilijöillä on tapana soittaa kelloa, kun näkymät sivuille ovat huonot. Kuvia ottaessani huomasin, että noin joka toinen alikulkua käyttävä pyöräilijä rimputti kelloa. Se kertonee jotain siitä, miten vaaralliselta pyöräily tällaisessa paikassa tuntuu. Kaupungin olisi ryhdyttävä toimiin. Ensiksi voisi tarttua vesuriin ja siistiä puskat pois niin alikulun ympäriltä kuin risteysalueeltakin. Myös alikulun valaistus kaipaisi kohennusta.

Mainokset

, , , , , , , ,

2 kommenttia

Pyöräilyä Varkaudessa

Syyslomavierailu synnyinkaupunkiini Varkauteen poiki muutakin kuin reilut sata kilometriä maastopyörän mittariin. Olimme nimittäin suunnitelleet jo keväällä Warkauden Lehden toimittajan kanssa pientä pyörälenkkiä ja juttua koskien Varkauden pyöräilyolosuhteita. Ainoa este tälle tuntui vain kesän aikana olleen se, etten vieraillut Varkaudessa kuin satunnaisesti viikonloppuisin ja silloinkin ilman omaa pyörää.

Nyt mies ja konkeli olivat kumpikin kaupungissa, joten mikäpäs sen mukavampaa kuin nousta sateisena keskiviikkoaamuna satulaan ja katsella varkautelaisia liikennejärjestelyjä. Olin etukäteen miettinyt pari paikkaa, joista toinen edusti pyöräilijän vinkkelistä huonoa ja toinen hyvää. Ajattelin tämän olevan sopiva tapa, sillä pyöräilyasioista puhuessani pyrin löytämään myös hyviä puolia. Kuten elämässä yleensä, palaute menee paremmin perille, jos muistaa kiittääkin välillä. Lisäksi puheenaiheeksi nousi myös Kauppakatu, sillä olen tainnut joskus sanoa tuon ”köyhän miehen kävelykadun” toimivuudesta pari sanaa.

Warkauden Lehti sunnuntaina 23.10.2011.

Hyvät ja huonot

Huonona paikkana mainitsin Relanderinkadun kevytväylän Kuoppakankaankadun risteyksen lähellä, aivan Lidlin myymälän edustalla. Tällä paikalla kevytväylä muuttuu järjettömästi jalkakäytäväksi ilman mitään syytä. Tilanne näyttää tältä:

Pyörätie päättyy tähän merkkiin. Miksi?

Googlen katunäkymässä parin vuoden takaa paikalla on vielä yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän merkki:

Vastakkaisesta suunnasta tultaessa väylä on merkitty yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi. Miksi siis tällainen yksisuuntainen pyörätie? En keksinyt muuta syytä kuin sen, että jossain vaiheessa on tapahtunut virhe liikennemerkin suhteen. Pieni moka, mutta entäs jos sattuu pyörän ja jalankulkijan välinen onnettomuus? Kävisikö niin, että pyöräilijä todettaisiin syylliseksi jalkakäytävällä ajamiseen? Nähtäväksi jää, tapahtuuko merkille mitään lehtijutun jälkeen.

Pyöräilyn kannalta hyvää suunnittelua mielestäni edustaa Taipaleentien ja Laivalinnankadun risteyksessä oleva pyörätien jatke. Siinä on oikeastaan kolme hyvää asiaa. Ensinnäkin reunatuki on korvattu asfalttiliuskalla, mikä tekee ajamisesta sujuvampaa. Toiseksi jatke on maalattu kahdella katkoviivalla yhtenäisen suojatieviivan sijaan. Näin pyöräilijä näkee jo kaukaa kyseessä olevan pyörätien jatkeen, mikä selkeyttää liikenneympäristöä. Kolmas hyvä puoli on se, että valoissa odottavat autot pysäytetään riittävän kauaksi pysäytysviivan avulla. Tämä järjestely on olemassa tosin sen vuoksi, että Laivalinnankadulle kääntyville busseille jää riittävästi tilaa. Joka tapauksessa myös fillaristi hyötyy tästä, koska auton nokka ei vahingossakaan työnny pyörätien jatkeelle. On muuten jonkinasteinen tapa Varkaudessa, että auton keula työnnetään suojatien tai pyörätien jatkeen päälle punaisissa valoissa odotettaessa.

Googlen katunäkymässä näkyvät vielä vanhat järjestelyt. Nykyään reunatukea ei enää ole ja maalaus on uusittu. Googlen kameraan osunut harmaan auton kuljettaja ei ole huomioinut pysäytysviivaa, joka pilkistää sinisen pakun edessä.

Kauppakadusta

Kauppakadusta esitin jälleen kerran ihmetykseni, miksi katu ei voisi olla kevyelle liikenteelle pyhitetty kävelykatu. Alun perin kauppiaiden vastustamaa kävelykatua ei ole saatu kokeiltua edes kesäisin, mikä on ällistyttävää. En käsitä lainkaan, miksi peltilehmiä pitää marssittaa kadun läpi. Tästähän on juuri kyse, läpiajoliikenteestä. Eivät autoilijat pysähdy noin vain asioimaan, ellei heillä ole varta vasten asiaa liikkeeseen. Ja mitä hyödyttää, jos liikkeen edessä on yksi parkkiruutu? Mahtuvatko siihen kaikki asiakkaat? Joku joutuu aina pysäköimään kauemmaksi. Parkkipaikkoja lyhyen kävelymatkan päässä on, mutta se ei näytä riittävän. Pitää yrittää päästä oven eteen, vaikka onkin tiedossa, että lopulta joutuu kuitenkin ajamaan kauemmaksi parkkiin. Ja on hyvä muistaa, että ”kauemmaksi pysäköiminen” tarkoittaa Kauppakadun tilanteessa vain joidenkin satojen metrien kävelymatkaa.

Pyöräilijän kannalta Kauppakatu on moniongelmatapaus. Katua reunustavat kevytväylät, joita pyöräilijän on lainsäädännön mukaan pakko käyttää, vaikka ajoradalla ajaminen olisi helpompaa ja turvallisempaa. Onhan kadun nopeusrajoitus vain 20 km/h. Jalankulkijoiden välissä ei tee mieli ajaa ja yksisuuntaisella ajoradalla ei saa ajaa.

Huomattavaa on sekin, ettei Kauppakadulla ole juurikaan pysäköintipaikkoja pyörille. Pyörät siis jätetään talojen seinustoille tai puita vasten. Lisääkö tämä huoliteltua kaupunkikuvaa?

”Yksittäinen kansalainen voi vaikuttaa”

Lopuksi muistutin myös siitä, että palautetta liikenneolosuhteista kannattaa antaa. Kun vuosia sitten lähetin palautetta Varkauden kaupungille, sähköpostiin ei vastattu, mutta ongelmapaikka kuitenkin korjattiin. Kun asiansa esittää napakasti ja perustellen, mahdollisuudet muutokselle ovat hyvät. Virkamiehistön puolestaan on syytä muistaa, että heidän tehtävänsä on palvella kaupunkilaisia. Hyvään hallintotapaan kuuluu esimerkiksi sähköposteihin vastaaminen.

Syyspyöräily Varkaudessa poiki siis varsin mainion jutun, jolla saatiin varmasti suunnattua huomiota fillarointiin ja pyöräilijän arjen haasteisiin. Ilahduttavaa oli, että juttu tuli lehteen näinkin myöhään syksyllä. Yleensähän pyöräilystä puhutaan mediassa enemmän keväällä ja kesällä. Näinhän se on, pyöräilyn edistäminen on ympärivuotista toimintaa.

, , , , , , , , , , ,

Jätä kommentti

Pariisissa on vapaus pyöräillä

Jos ette ole vielä päässeet tutustumaan Pariisin Vélib’-kaupunkipyöräjärjestelmään, niin nyt se käy kätevästi Yle Areenassa olevan dokumentin avulla. Dokkari on nähtävissä vielä parin päivän ajan, joten kannattaa kiirehtiä. Dokumentti kuuluu kuusiosaiseen Ekoliikenne-sarjaan (e² transport), jossa pohditaan, kuinka liikenteen haasteista selvitään tulevaisuudessa. Yhtenä keskeisenä ongelmana pidetään sitä, kuinka liikennettä voidaan kehittää siten, että elintasomme säilyy, mutta ympäristökuormitus vähenee.

Sarjan toinen osa Paris: Vélo Libérte esittelee Pariisin kaupunkipyöräjärjestelmän keskeiset piirteet. Mistä kaikki sai alkunsa, miten järjestelmä toteutettiin sekä millaisia vaikutuksia sillä on ollut.

Viime vuonna yritin päästä ajamaan Helsingin kaupunkipyörillä, mutta sehän jäi todellakin yritykseksi. Dokumenttia katsoessa on helppoa ymmärtää, miksi Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmä ei ole toiminut.

, , , , , , , , , , , , , ,

2 kommenttia

Mopot poistumassa kevytväyliltä

Linjaus, jota on jo kauan odotettu: useat kaupungit ovat vähentämässä mopoille sallittujen kevytväylien määrää.

Oulun kaupungin tekninen keskus on yhteistyössä Oulun Ely-keskuksen kanssa tehnyt suunnitelman, joka on jo pantu täytäntöönkin. Oulussa ja sen ympäryskunnissa mopojen siirtäminen kevytväyliltä ajoradalle on edennyt niin pitkälle, että suurin osa sallittu mopoille -lisäkilvistä on ehditty jo poistaa. Toimenpide noudattaa vuonna 2008 mopoilun turvallisuusriskejä kartoittaneeseen selvitykseen kirjattua periaatetta, jonka mukaan mopoilu sallitaan kevytväylillä vain taajaman ulkopuolella ja nopeusrajoituksen ollessa yli 50 km/h.

Lue lisää…>

, , , , , ,

Jätä kommentti

%d bloggers like this: