Avainsanat: liikenneympyrä

Pikareissu etelään

Tulipa pitkästä aikaa ajeltua autolla pitempää matkaa, kun piipahdin yhden yön ”syyslomareissulla” pääkaupunkiseudulla. Kokosin tähän artikkeliin lyhyitä ajatuksia ratin takaa.

Syksystä

Seurasin lähtöaamuna lämpömittaria varsin tiiviisti, sillä syksyn kylmimmät yöt sattuivat juuri noille lokakuisille päiville. Kesärenkailla varustettu auto sai miettimään tarkemmin, mihin aikaan matkaan lähtee. Päätinkin, että ajomatka on syytä aloittaa vasta aamupäivällä, jotta sää ehtii hieman lämmetä. Näin kävikin, eikä liukkautta esiintynyt. Välillä auto vilkutteli tosin lumihiutaleen kuvaa näytössä, kun lämpötila laski hetkellisesti kolmen plusasteen tietämille. Liukkausvaroitus on varsin hyvä ominaisuus autossa, koska pitkällä matkalla lämpötilan muutoksia ei välttämättä muista seurata lämpömittarista.

Ohittamisesta

Virolaisilla kilvillä varustettuja autojakin näkee nykyään paljon liikenteessä, koska maatamme rakennetaan ahkerasti. Nelostiellä minut ohitti yksi tällainen auto. Ohitustapa muistutti minua niistä netissä näkemistäni videoista, joissa venäläiset autoilijat ohittelevat toisiaan ihan miten sattuu.

Viron rattimies ei juurikaan ohitettavaa kunnioittanut. Reipasta vauhtia aivan takapuskuriin kiinni. Kyttäämistä. Lopulta pieni rako tulee ja virolainen tunkee väkisin ohi. Sivupeilit melkein kopsuvat toisiinsa, sillä virolainen ajaa vain puoliksi vastaantulijan kaistalla. Ohitettava saa siis väistää pientareelle. Lopulta eestiauto palaa takaisin omalle kaistalle aivan minun keulani eteen. Tiputan vakkarin pois päältä painamalla jarrua. Tunnen, että henkilökohtaista koskemattomuuttani ja autoni ympärillä olevaa näkymätöntä reviiriäni on loukattu. Vähän sama tunne, jos joku tulee seisomaan liian lähelle kassajonossa. Epämiellyttävää ja liikenteessä vaarallistakin. Huvittavinta oli kuitenkin se, että ohituksen jälkeen virolaisella ei ollutkaan enää kiire vaan etenimme samaa vauhtia monta kilometriä. Pitiköhän vain näyttää? Jotain hän totta tosiaan onnistui näyttämään…

Taukopaikoista

Olen aiemmin kertonutkin, että pyrin yleensä välttämään ABC-ketjun sieluttomia sulattamoja (nk. liikenneasemia) ja suuntaamaan kulkuni pienemmälle taukopaikalle. Nyt pidin taukoni Tuuliharjan Nesteellä Orimattilassa. Piti ihan tarkistaa aseman nimi netistä, koska saman tien varressa on myös Tuuliruusun asema ja vieläpä samaa ketjuakin ovat. Ei ihme, jos nimet meinaavat sekoittua.

Noh, kahvi oli ”harjassa” huonoa, mutta tauko oli paikallaan. Tunnelmaa ei piristänyt lainkaan se, että sukulainen soitti Roomasta ja kertoi päivän tapahtumista saapasmaassa. Vatikaanissa oli kuulemma tepasteltu hellerajan tuntumassa. Roomasta varmasti sai kunnon kahviakin… Kävelin tihkusateessa kärrylleni ja jatkoin nyrpeänä matkaani.

Vatsanpohjan kutinasta

Vaikka pidänkin itseäni melko kaikkeen tottuneena kuljettajana, pääkaupunkiseudun lähestyminen ja oikeiden liittymien bongaaminen toivat vatsanpohjaan pientä myllerrystä. Sen verran erilainen ja automäärältään suurempi liikenneympäristö on kuitenkin kyseessä. Mutta yksin ajellessa vailla aikatauluja ja suuria suorituspaineita tyydyinkin kruisailemaan kaikessa rauhassa. Monenkohan taksi- ja jakeluautokuskin päivän onnistuinkaan pilaamaan nopeusrajoitusten mukaan ajamalla…

Minikiertoliittymistä

Helsingissä reitin varrelle osui monta minikiertoliittymää, eli sellaista liikenneympyrää, jossa keskisaareke on lähes olemattoman pieni. Osa näistä oli tietöiden vuoksi rakennettuja väliaikaisia, mutta osa ihan ”kiinteitä”. En aivan ymmärtänyt näiden tarkoitusta, sillä tietyistä suunnista ajettaessa miniympyrässä ei tarvitse hidastaa vauhtiaan eikä kääntää rattia. Siis aivan kuin ympyrää ei olisi lainkaan. Näinköhän ympyrän väistämissäännöt toteutuvat noissa pienissä rinkuloissa? Vilkkua niissä ei ainakaan kukaan näyttänyt käyttävän.

(Psst! Kiertoliittymäfanin kannattaa lukaista Tekniikan Maailman numeroa 19/2011. Siellä on lisää juttua ympyröiden ihmeellisyyksistä.)

Peräkärryistä

Moottoritiellä silmään osuivat myös peräkärryt. Kuinkahan moni peräkärryä vetävä tietää, että yhdistelmän suurin sallittu nopeus on 80 kilometriä tunnissa? Yhden kuormajuhdan poliisimoottoripyörä olikin ohjannut sivuun ja arvatenkin ylimääräisen varikkokäynnin syynä oli juuri ylinopeus. Peräkärryllisten nopeudet tuntuivat olevan motarilla 90:n ja 115:n välissä.

Matkaseurasta

Paluumatkalla ei sentään tarvinnut matkustaa aivan yksin. Autossa takamatkustajana oli jotain pientä tuliaista espoolaisesta Sellon Pyörästä. Mutta nyt tuntuu siltä, että tuo ansaitsee ihan oman juttunsa…

Mainokset

, , , , , , , , , , , , , ,

5 kommenttia

Taidetta tämäkin…

Jos liikennemerkeistä voi löytää varsinaisia taideteoksia, niin taiteellinen sielu osaa kyllä muokata väliaikaisen suojatien ajoratamerkinnöistäkin hieman erilaisia…

Merkinnät on bongattu elokuun lopussa Vasarakadun ja Miilukadun risteyksestä, johon rakennetaan parhaillaan liikenneympyrää.

, , , , , ,

1 kommentti

Ohjeita ympyrään

Kirjoitin edellisen kerran Vaajakosken uudistetusta liikeenneympyrästä 3.1.2009. Olin huomannut, etteivät autoilijat oikein tienneet, kuinka ympyrässä pitäisi ajaa. Tätä käsitystä on vahvistanut myös se, että blogiini on tultu yllättävän usein hakusanoilla, joilla on etsitty esim. ajo-ohjeita kyseiseen ympyrään. Syynä tähän lienee se, että harvemmin liikennesfäärissämme tavattu henkilöautokaista yhdistyy vielä harvinaisempaan kaksikaistaiseen liikenneympyrään.

Lahden suunnasta tultaessa liikenneympyrään siis tullaan kahta kaistaa pitkin. Oikeanpuoleista kaistaa pääsee kääntymään kaikkiin suuntiin, mutta vasemmanpuoleiselta kaistalta voi ajaa vain moottoritielle. Kakkoskaistaa saavat käyttää vain henkilöautot. Henkilöautokaistan olemus on jäänyt ilmeisen monelle epäselväksi, kuten myös minullekin. Milloin sitä saa käyttää? Onko se tarkoitettu vain ruuhka-aikoina käytettäväksi? Mitä laki sanoo henkilöautokaistasta vai tunteeko se sitä lainkaan? Katsoin parhaaksi kysyä asiaa Keski-Suomen tiepiiriltä, eli taholta, joka on ympyrän suunnitellut. Kokosin saamistani vastauksista tällaisen pikaoppaan Vaajakosken ympyrän saloja pohtiville.

Ensiksi on muistettava moottoritien ja ajosuuntaansa kaksikaistaisen valtatien ero. Moottoritiellä on ajettava pääasiassa oikeanpuoleista kaistaa. Ajosuuntaansa kaksikaistaisella valtatiellä (esim. Jyväskylän Rantaväylä) voi ajoneuvoa kuljettaa vasemmalla kaistalla silloinkin, kun oikea kaista on tyhjä. Vaajakoskella moottoritie alkaa vasta liikenneympyrän jälkeen moottoritie -liikennemerkin osoittamassa paikassa, jossa astuu voimaan myös moottoritien kaista-ajosäännöt.

Ajoradan yläpuolisilla opasteilla voidaan kumota oikeanpuoleisella kaistalla ajamisen pakko moottoriteillä. Lahden suunnasta saavuttaessa on vasemman kaistan yläpuolella vihreäpohjainen ”Jyväskylä” -viitta. Täten moottoritielle liittyminen on sallittua myös vasempaa kaistaa käyttäen. Kaistan yläpuolinen viitta antaa tähän lakiperusteisen luvan. Moottoritiellä on sitten hakeuduttava oikealle kaistalle, jos siellä on tilaa, mutta ehdottomasti vasta sitten, kun kaistan vaihto ei aiheuta vaaraa.

Liikenneympyrään tultaessa Lahden suunnasta henkilöautot saavat käyttää kumpaa kaistaa tahansa, mutta raskas liikenne vain oikeanpuoleista kaistaa. Syy tähän on se, että pitkät ajoneuvot eivät mahdu vasemmanpuoleiselta kaistalta ympyrän jyrkkiin käännöksiin. Henkilöautokaistaa saa käyttää milloin tahansa; käyttö ei ole millään tavalla riippuvaista esimerkiksi kellonajasta, autojen määrästä tai liikenteen koostumuksesta. Eli vasemmanpuoleiselle henkilöautokaistalle voi ryhmittyä, vaikka muuta liikennettä ei olisi. Lahdesta päin tuleva autoilija ei voi ennakkoon tietää, kuinka paljon liikennettä on aikeissa tulla muista suunnista ympyrään. Tulkitsen tämän niin, että liikenteen sujuvuuden kannalta moottoritielle menevän henkilöautoilijan olisi parempi siirtyä suoraan vasemmanpuoleiselle kaistalle, jotta toisista suunnista tulevat autoilijat pääsisivät helpommin ympyrään.

Tiepiirin mukaan toisistaan poikkeavien laintulkintojen mahdollisuus on aina olemassa kun luodaan uutta liikenneympäristöä. Keski-Suomen tiepiiri on selvittänyt eri puolilta Suomea tulleiden asiantuntijoiden avulla Vaajakosken ympyrän ja sen kaistajärjestelyiden lainmukaisuuden. Tiehallinnon ensisijaisena laintulkitsijana toimii liikkuva poliisi, jonka kanssa kohteesta on myös keskusteltu.

Vaajakoski

Kaistan yläpuolinen viitta antaa luvan käyttää vasemmanpuoleista kaistaa moottoritielle ryhmittymiseen.

Lopuksi vielä suuri kiitos Keski-Suomen tiepiirille, jonka edustaja kertoi minulle perusteellisesti Vaajakosken ympyrän toiminnasta. Tiepiirin toiminnasta jäi näin itselleni positiivinen kuva, kun sen kuuluisan ”pienen ihmisenkin” tiedusteluihin jaksettiin vastata. Olisin toivonut, että ympyrän valmistumisen aikaan henkilöautokaistasta ja sen käyttötavoista olisi puhuttu enemmän  myös mediassa, jolloin autoilijat uskaltaisivat käyttää kaistaa enemmän. Toivotaan kuitenkin, että tieto vähitellen leviää tehden liikenteestä sujuvampaa.

Aiheesta muualla:

– Tiepiiri: Ajo-ohjeet Vaajakosken liikenneympyrään (pdf).

– Tiepiiri: Liikenteen ohjaussuunnitelma (pdf).

– Liikenteessä 17.12.2008: Turbokiertoliittymä pelastaa?

, , , , , , , , , , , , ,

3 kommenttia

Kuurankukkia tuulilasissa

Hyvää uuttavuotta! Toivottavasti raketit ovat lennelleet taivaalle eivätkä silmiin. On se vaan niin kummallinen tämä ihmisen ajatuskulku: meidän ei tarvitse sotia maamme puolesta ja vaarantaa terveyttämme rintamalla, jossa esimerkiksi sirpalekranaatit voisivat aiheuttaa näkökyvyn menetyksen. Sen sijaan ostamme vapaaehtoisesti kaupoista räjähteitä ja annamme niitä lapsillemme. ”Huolehtivaisimmat” pistävät vielä ”pienen aikuisen” reppuun pari pulloa olutta tai siideriä matkaevääksi – ettei trokarilta tarvitsisi kalliilla ostaa – ja lähettävät penskat pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Jos joku sattui katselemaan torstain kymppiuutisia, niin sitten hän tietää, millaisiin tuloksiin tällä toiminnalla päästään (uutisissa näytettiin, kuinka nuoret ampuivat raketteja käsistään ja heittelivät toistensa päälle papatteja tms.). Raketit ovat ok, mutta auta armias, jos Tukes saa teddykarhun silmän irtoamaan vetopenkissä! Kyllä lapset ovat silloin vaarassa ja lehdissä isot otsikot! Yhteiskunnastamme tulee joka vuosi turvallisempi, mutta ilotulitevammojen määrä ei laske. Kaupan päälle pari rakennustakin paloi. Hyvä me!

Ilotulitus

Sitten paatoksesta vähän mukavampiin asioihin. Pyhät päättyivät ja ajelin perjantaiaamuna Varkaudesta takaisin Jyväskylään. Yön aikana pakkanen oli taiteillut auton lasit täyteen kuurankukkia, joita ei olisi millään tehnyt mieli skraapata pois. Konepeltiin ja katolle sentään jäi pari ”tatuointia”. Oli todella ilo ajella aamuhämärässä, kipakassa 15 asteen pakkasessa. Aamu alkoi valjeta, tummansininen taivas vaaleni vähitellen. Tienreunan pensaissa ja puiden oksilla jääkiteet kimaltelivat kuin pienenpienet heijastimet auton valojen osuessa niihin. Järvetkin olivat vihdoin jäätyneet ja saaneet lumipeiton. Pieksämäen jälkeen Valtatie 23:n ongelmat himmensivät elämystä. Tuo tieverkoston sekasikiö ansaitsisi saada alennuksen kantatieksi. Lisää kakskolmosantipatiaa sitä kaipaaville on tässä vanhassa jutussa. Kuudenkympin rajoitusalueilla olin muiden mielestä liian hidas (=ohituksia). Väli Pieksämäeltä Ysitielle näytti taas kakskolmosen luonteen. Kaistojen välissä oli noin metrin levyinen, korkeareunainen jääpolanne, kuten myös tien reunoilla. Tietä käyttäneet autot olivat kaivertaneet kapeat ajourat, joissa parhaani mukaan minäkin pysyttelin. Eipä tekisi mieli esimerkiksi väistää hirveä siten, että joutuisi ajamaan polanteen päälle. Tietenkin jokaisen pitää sovittaa nopeutensa tienpinnan mukaan, eikä tilanne itsessään ollut mitenkään poikkeuksellinen. Mainitsin asian vain sen vuoksi, että kyseessä on valtatie, jonka kunnon pitäisi vastata tiettyjä kriteerejä. Jari-Pekan huoltamon nurkalta Ysitielle käännyttäessä eron huomasi heti. Ysitiellä ei polanteita ollut ja lumi pöllysi iloisesti, mitä on merkki onnistuneesta suolauksesta. Vaihtuvat nopeusrajoitukset antoivat luvan ajaa satasta; keskellä talvea 10 asteen pakkasessa! Se oli jännä tunne. Aivan kuin olisi saanut luvan tehdä jotain kiellettyä talvirajoitusten selän takana.

Lopulta sain vielä testattua Vaajakosken liikenneympyränkin, enkä ollut kovin vakuuttunut. Ajoin ympyrään tultaessa vasemmalle kaistalle, kuten moottoritielle meneviä henkilöautoja kehoitetaan tekemään. Toinen (ja ainoa samaan suuntaan menevä) auto ajoi edelläni ympyrään oikeanpuoleista kaistaa. Näin sain hiljaisesta liikenteestä huolimatta vähän tuntumaa ympyrän toimivuuteen tilanteessa, jossa kaksi autoa on rinnakkain ympyrässä. Huomioin, että ympyrään tultaessa vasemmanpuoleisen kaistan ”sisäänkäynti” on hyvin jyrkkä, eli ensin pitää kääntää voimakkaasti oikealle ja sitten alkaa ohjata ympyrän ympäri. Tämä saattaa yllättää, jos ympyrään ajaa vanhasta tottumuksesta reilumpaa nopeutta. Kaistoja ei oltu tietenkään talvesta johtuen maalattu, joten eiköhän tässä saada lukea uutinen jos toinenkin ympyrässä tapahtuneista kylkikosketuksista.

Lopuksi mainittakoon vielä kaksi mielenkiintoista blogia. Jyväskyläläinen Antti-Juhani Kaijanaho ajaa parhaillaan ajokorttia ja kirjoittaa kokemuksistaan. Nimimerkki Päivystäjä puolestaan työskentelee hätäkeskuksessa ja joutuu kohtaamaan työssään jos vaikka millaisia hiihtäjiä. Lue etenkin Päivystäjän kirjoitus ”Langan päässä kuolemasta”. Koskettavan artikkelin kaksi viimeistä kappaletta kannattaa sisäistää hyvin, sillä varsinkin tien päällä ensiaputaitoja joutuu suurella todennäköisyydellä joskus tarvitsemaan.

, , , , , , , , , , , , ,

7 kommenttia

%d bloggers like this: