Avainsanat: Pyöräily

Rajakadun ja Sepänkadun risteys pyöräilijän kannalta

Polkupyörän ja auton välinen kolari Sepänkadun ja Rajakadun risteyksessä nostatti keskustelua väistämissäännöistä sanomalehti Keskisuomalaisen palstoilla. Jostain syystä moni keskustelija luuli, että kääntyvän auton väistämisvelvollisuus suoraan ajavaa pyöräilijää kohtaan lakkaa, jos auton eturenkaat ehtii kääntää suoraan ennen pyörätien jatketta.

Jyväskylä: 05.06.2012 klo 13.20 Rajakadun ja Sepäkadun risteyksessä henkilöauto törmäsi polkupyöräilijään. Autoa kuljettanut -48 syntynyt paikkakuntalainen kääntyi Rajakadulta oikealle Sepänkadulle ja pyöräilijä -87 syntynyt nainen ajoi pyörätietä suoraan Nisulankadun suunnasta. Ajoneuvon ja polkupyöräilijän ajolinjat kohtasivat suojatiellä ja pyöräilijä osui auton vasemman etupyörän kohdalle ja lensi konepellin ja tuulilasin kautta auton oikealle puolelle. Henkilöautolle ja pyöräilijälle oli vihreä liikennevalo. Autoilijan mukaan pyöräilijä oli tullut niin kovaa vauhtia, että ei ollut mahdollisuutta väistää. Auto ja pyörä vaurioituivat kolarissa. Asiaa tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

– Keski-Suomen poliisilaitoksen tiedote onnettomuudesta 5.6.2012 klo 17.

Onnettomuuspaikka. Auto kääntyi Sepänkadulle kuvan Nissanin tapaan. Pyöräilijä puolestaan ajoi risteykseen kuvaajan selän takaa, Nisulankatua pitkin.

Myöhemmin liikkuva poliisi varmisti, että kääntyvä autoilija on tässäkin tapauksessa väistämisvelvollinen. Syntyisikin varsin erikoinen tilanne, jos väistämisvelvollisuus olisi pyöräilijällä. Silloin vihreä valolla ei olisi merkitystä, koska pyöräilijän olisi aina väistettävä  ajoradan liikennettä.

Kysymykseksi nousi myös miten kaukana oleva pyörätien jatke kuuluu vielä risteykseen. Vastausta absoluuttisen metrimäärän muodossa tälle ei ole lainsäädännössä olemassa. Maalaisjärjellä ajateltuna risteysalueeksi muodostuu liikennevalojen rajaama alue.

Onnettomuus nosti esiin hyvin Sepänkadun ja Rajakadun risteyksen puutteet pyöräilijän kannalta. Alikulun vuoksi pyörätie on rakennettu kaartamaan ”irti” ajoradasta.  Autoilija ehtii kiihdyttää vauhtiaan huomattavasti ennen pyörätien jatketta, mikä heikentää pyöräilijän turvallisuutta. Järjestelyn hyvä puoli on, että pyöräilijällä on pienempi jäädä kuolleeseen kulmaan, koska autoilija ylittää pyörätien jatkeen kohtisuoraan.

Ylämäkeen ajava pyöräilijä jää piiloon pensaan taakse. Tämä lienee yksi osatekijä onnettomuuden synnyssä.

Näkymä Rajakadulta onnettomuuspaikalle. Pihlajat ja pienemmät pensaat peittävät näkyvyyttä pyörätielle ja jalkakäytävälle.

Tämä punainen valo ei aina osu autoilijan silmään. Pitkäksi ajanut autoilija ei enää näe valoja, koska risteyksen toisella puolella ei ole toisto-opastinta. Pysäytysviiva voisi auttaa oikean pysähtymispaikan havaitsemisessa.


Murheenkryyni on myös mainittu alikulku, jota reunustavat tiheät pensaat. Näkemät ovat lyhyitä ja mäet jyrkkiä. Toiselle puolelle alikulkua on jopa tehty saareke, jonka keskellä kasvaa puu. Aivan kuin risteys ei olisi muutenkin jo riittävän haastava. Tunnelissa ei ole kunnollista valaistusta. Nykyaikainen alikulku on valaistu myös päiväsaikaan, mutta tähän alikulkuun ei pääse päivänvalokaan kunnolla.

Vasemmanpuoleinen pensas estää näkemästä vastaantulevaa liikennettä…

…ja puska estää näkemästä myös oikealle.

Nisulankatua ajava ei näe, tuleeko alikulusta (vasemmalta) risteävää liikennettä.

Alikulun toinen suuaukko. Neljän väylän epäsymmetrinen risteys, jonka keskellä on huonokuntoinen saareke. Alikulku näyttää luolalta, koska pensaat on päästetty rehottamaan. Näkymät tälläkin puolella nollassa.

Pimeää on päivälläkin! Ja illalla vasta onkin, koska valaisimet ovat kohdanneet loppunsa ilkivallantekijöiden käsien kautta.

Joskus kirjoittelin, kuinka joillain pyöräilijöillä on tapana soittaa kelloa, kun näkymät sivuille ovat huonot. Kuvia ottaessani huomasin, että noin joka toinen alikulkua käyttävä pyöräilijä rimputti kelloa. Se kertonee jotain siitä, miten vaaralliselta pyöräily tällaisessa paikassa tuntuu. Kaupungin olisi ryhdyttävä toimiin. Ensiksi voisi tarttua vesuriin ja siistiä puskat pois niin alikulun ympäriltä kuin risteysalueeltakin. Myös alikulun valaistus kaipaisi kohennusta.

Mainokset

, , , , , , , ,

2 kommenttia

Kuvia pyöräilyviikon avajaisista

Pyöräilyviikon valtakunnallista päätapahtumaa vietettiin lauantaina Jyväskylän kävelykadulla kylmässä ja sateisessa säässä, mutta siltikin hyvässä tunnelmassa. Tässä joitain kuvia avajaisista.

Pyöräilyviikon monipuolisen ohjelman voi tarkastaa täältä. Viikkoa voi seurata myös Facebookin välityksellä.

, , , , , ,

2 kommenttia

Opas pyöräilykypärän käyttöön

En voi olla kuin tyytyväinen, kun katselen keväisiä väyliä. Pyörät on kaivettu varastoista ja junioreitakin on liikkeellä kiitettävästi. Yhtä asiaa olen vain harmitellut: monikaan ei osaa säätää ja pukea pyöräilykypärää päähänsä oikein. Olen nähnyt jopa useita väärinpäin päässä olevia kypäriä! Tavallisempaa kuitenkin on, että remmit on säädetty väärin tai kypärä on valahtanut niskaan. On siis ehkä aika kerrata perusjuttuja.

Vaikka kypärä on yksinkertainen väline, ei se ole käyttövalmis suoraan myyntipakkauksesta. Kypärän kanssa on mentävä peilin eteen ja säädettävä remmit omien mittojen mukaan. Kypärän ”tehdasasetukset” eivät sovi kenellekään suoraan.

Ennen säätöjen tekemistä on muistettava, että kypärän pitää olla sopivan kokoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että on otettava mittanauha ja mitattava oman pallon ympärys noin sentti kulmakarvojen ja korvien yläpuolelta. Oikea koko on ehdottoman tärkeä, koska sillä on suuri merkitys sekä turvallisuuden että käyttömukavuuden kannalta. On olemassa myös kypäriä, joissa yksi koko sopii kaikille. Näiden kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana, koska istuvuus ei välttämättä osu niin hyvin omaan päähän kuin kypärässä, josta valmistetaan eri kokoja. Yhden koon kypärissä sovittaminen kannattaa tehdä erityisen huolella. Konsultoi tarvittaessa asiantuntijaa eli pyöräliikettä. Samalla voi pyytää säätämään remmit oikein, mutta taito kannattaa opetella itsekin, koska hienosäätöä täytyy tehdä toisinaan.

Seuraavassa videossa opastetaan mielestäni hyvin kypärän säätäminen. Alla on vielä suomenkieliset selostukset eri vaiheista ja muutama oma vinkkini kaupan päälle.

1. Nykyään monissa kypärissä on säädettävä pantaosa, joka pitää kypärän paremmin paikallaan päässä. Mielestäni kannattaakin valita tällainen kypärä, koska sen istuvuus on yleensä parempi. Säädä kiristyspanta sopivalle kireydelle siten, että kypärä istuu napakasti, muttei purista. Tämä on kovin henkilökohtaista: jotkut saavat pääkipua todella helposti. Itse pidän melko kireästä asetuksesta ja kypäräni pysyy päässä ilman remmejä, vaikka käännän pääni alaspäin.

2. Kypärä ei saa olla niskassa eikä myöskään silmillä, vaan vaakatasossa. Kulmakarvat näkyvät, mutta otsa on piilossa. Tämä vaihe on tärkeä, jotta remmit tulevat säädetyksi seuraavassa vaiheessa oikein.

3. Nyt kylpyhuoneen peilikaapista on hyötyä. Mene sen eteen ja säädä peilit niin, että näet oman sivuprofiilisi. Näin pystyt tekemään remmien säädön juuri nappiin. Huomaa, että solki tulee tarkalleen korvanlehden alapuolelle, eikä koskaan korvan päälle. Remmikään ei saa osua korvaan, vaan korva jätetään kolmion sisään. Kumpaankaan remmiin ei jää löysää.

4. Seuraavaksi säädetään oikea pituus leukahihnalle. Kuten videolla tehdään, suuta voi availla tai kokeilla käsin, saako remmin nousemaan leuan yli. Jos saa, pitää kiristää lisää. Mielestäni kireys on sopiva silloin, kun leuan ja remmin väliin mahtuu pari sormea ongelmitta. Lopuksi voi leikata soljen ulkopuolelle jäävät ylimääräiset remmit pois häiritsemästä, mutta varo vahingoittamasta kypärää saksilla sohiessasi! Muista jättää vähän säätövaraa, jos käytät kypärän alla kylmällä säällä päähinettä.

5. Aja ja nauti!

Miksi siis kaikki tämä vaiva? Se ei ole vaivaa, vaan viisautta. Hyvin istuvaa kypärää on mukava käyttää ja kynnys kypärän käyttämiselle alenee. Tätä voi pohtia etenkin lasten kohdalla.


Aiemmin blogissa: Kypäräjuttu, jossa pari vinkkiä kypärän ostoon.

, , , , ,

Jätä kommentti

Pyöräilijänä Lutakon työmaalla

Siinäpä haastetta kerrakseen, kun aloitetaan suuria rakennusurakoita ja liikenne pitäisi saada jotenkin toimimaan niiden yhteydessä. Valitettavan usen käy niin, että autoliikenne saa suunnittelussa etusijan ja pyöräilijät ja jalankulkijat laitetaan sitten kulkemaan jotain reunaa pitkin. Lisähaastetta luo kulkureittien väliaikaisuus, sillä reitit saattavat muuttua viikoittain työmaan etenemisen mukana. Pysyykö opastuksen taso silloin riittävän hyvänä vai eksyykö fillaristi tai jalankulkija väärille reiteille?

Kävin katsomassa Jyväskylän Lutakossa millaisiin ratkaisuihin siellä on päädytty pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden opastamisessa. Paikalla sijaitsee useita rakennuskohteita, kuten Satamakadun siirto tunneliin sekä Innova 2:n ja Sokos Hotel Paviljongin rakennustyömaat. Katselin paikkoja ja mietin, ovatko reitit, joille pyörät ja jalankulkijat ohjataan turvallisia ja selkeitä. Ohessa kuvaraportti paikan päältä.

(Klikkaamalla avaat kuvaesityksen.)

Huomioita

Aivan parasta mahdollista opastaminen ja reittien turvallisuus ei Lutakossa pyöräilyn ja jalankulun kannalta siis ollut. Eniten pistivät silmään liikennemerkit, joita käytetään vähän miten sattuu. Jos väylä merkitään yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, eivät sitä silloin käytä ketkään muut kuin pyöräilijät ja jalankulkijat. Nyt lähes aina ”kevytväylille” oli ohjattu muutakin liikennettä. Toinen kummallisuus oli suojatie-merkin huoleton käyttö. Jos merkkejä oli uskominen, suojateitä on alueella siellä täällä. Olisiko liikaa pyydetty, jos suojatie-merkit peitettäisiin jätesäkillä silloin kun paikalla ei ole suojatietä?

Koin myös vaaralliseksi Uno Savolan kadun ja Messuaukion välisen ”kevytväylän”. Se kulki kapeassa tunnelissa, jossa kahdella pyöräilijällä on suuria vaikeuksia kohdattaessa. Messuaukion puoleiselle suuaukolle oli puolestaan tehty jyrkkä mutka, jollaista pyöräilyreitillä ei missään nimessä saisi olla. Jos tilaa ei ole, on ainoa oikea tapa merkitä tällaiset väylät jalkakäytäviksi. Pyöräilyä ei niillä pidä sallia.

Hyvää sen sijaan oli se, että oikeita suuntia oli pyritty merkitsemään aitoihin kiinnitetyillä kylteillä. Aidat puolestaan oli aseteltu niin, ettei varsinaiselle työmaa-alueelle ollut vaaraa eksyä.

On turha mennä etsimään osaa tähän juttuun kuvatuista paikoista, sillä nopeasti etenevä työmaa on vaatinut jo uusia järjestelyjä. Toivon silti, että joku rakennustyömaiden väyliä suunnitteleva sattuisi lukijoiden joukossa olemaan. Haasteet tuntuvat olevan samanlaisia useissa paikoissa.

, , , , , , , ,

Jätä kommentti

%d bloggers like this: