Avainsanat: pyöräilyn edistäminen

Pyöräilyä Varkaudessa

Syyslomavierailu synnyinkaupunkiini Varkauteen poiki muutakin kuin reilut sata kilometriä maastopyörän mittariin. Olimme nimittäin suunnitelleet jo keväällä Warkauden Lehden toimittajan kanssa pientä pyörälenkkiä ja juttua koskien Varkauden pyöräilyolosuhteita. Ainoa este tälle tuntui vain kesän aikana olleen se, etten vieraillut Varkaudessa kuin satunnaisesti viikonloppuisin ja silloinkin ilman omaa pyörää.

Nyt mies ja konkeli olivat kumpikin kaupungissa, joten mikäpäs sen mukavampaa kuin nousta sateisena keskiviikkoaamuna satulaan ja katsella varkautelaisia liikennejärjestelyjä. Olin etukäteen miettinyt pari paikkaa, joista toinen edusti pyöräilijän vinkkelistä huonoa ja toinen hyvää. Ajattelin tämän olevan sopiva tapa, sillä pyöräilyasioista puhuessani pyrin löytämään myös hyviä puolia. Kuten elämässä yleensä, palaute menee paremmin perille, jos muistaa kiittääkin välillä. Lisäksi puheenaiheeksi nousi myös Kauppakatu, sillä olen tainnut joskus sanoa tuon ”köyhän miehen kävelykadun” toimivuudesta pari sanaa.

Warkauden Lehti sunnuntaina 23.10.2011.

Hyvät ja huonot

Huonona paikkana mainitsin Relanderinkadun kevytväylän Kuoppakankaankadun risteyksen lähellä, aivan Lidlin myymälän edustalla. Tällä paikalla kevytväylä muuttuu järjettömästi jalkakäytäväksi ilman mitään syytä. Tilanne näyttää tältä:

Pyörätie päättyy tähän merkkiin. Miksi?

Googlen katunäkymässä parin vuoden takaa paikalla on vielä yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän merkki:

Vastakkaisesta suunnasta tultaessa väylä on merkitty yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi. Miksi siis tällainen yksisuuntainen pyörätie? En keksinyt muuta syytä kuin sen, että jossain vaiheessa on tapahtunut virhe liikennemerkin suhteen. Pieni moka, mutta entäs jos sattuu pyörän ja jalankulkijan välinen onnettomuus? Kävisikö niin, että pyöräilijä todettaisiin syylliseksi jalkakäytävällä ajamiseen? Nähtäväksi jää, tapahtuuko merkille mitään lehtijutun jälkeen.

Pyöräilyn kannalta hyvää suunnittelua mielestäni edustaa Taipaleentien ja Laivalinnankadun risteyksessä oleva pyörätien jatke. Siinä on oikeastaan kolme hyvää asiaa. Ensinnäkin reunatuki on korvattu asfalttiliuskalla, mikä tekee ajamisesta sujuvampaa. Toiseksi jatke on maalattu kahdella katkoviivalla yhtenäisen suojatieviivan sijaan. Näin pyöräilijä näkee jo kaukaa kyseessä olevan pyörätien jatkeen, mikä selkeyttää liikenneympäristöä. Kolmas hyvä puoli on se, että valoissa odottavat autot pysäytetään riittävän kauaksi pysäytysviivan avulla. Tämä järjestely on olemassa tosin sen vuoksi, että Laivalinnankadulle kääntyville busseille jää riittävästi tilaa. Joka tapauksessa myös fillaristi hyötyy tästä, koska auton nokka ei vahingossakaan työnny pyörätien jatkeelle. On muuten jonkinasteinen tapa Varkaudessa, että auton keula työnnetään suojatien tai pyörätien jatkeen päälle punaisissa valoissa odotettaessa.

Googlen katunäkymässä näkyvät vielä vanhat järjestelyt. Nykyään reunatukea ei enää ole ja maalaus on uusittu. Googlen kameraan osunut harmaan auton kuljettaja ei ole huomioinut pysäytysviivaa, joka pilkistää sinisen pakun edessä.

Kauppakadusta

Kauppakadusta esitin jälleen kerran ihmetykseni, miksi katu ei voisi olla kevyelle liikenteelle pyhitetty kävelykatu. Alun perin kauppiaiden vastustamaa kävelykatua ei ole saatu kokeiltua edes kesäisin, mikä on ällistyttävää. En käsitä lainkaan, miksi peltilehmiä pitää marssittaa kadun läpi. Tästähän on juuri kyse, läpiajoliikenteestä. Eivät autoilijat pysähdy noin vain asioimaan, ellei heillä ole varta vasten asiaa liikkeeseen. Ja mitä hyödyttää, jos liikkeen edessä on yksi parkkiruutu? Mahtuvatko siihen kaikki asiakkaat? Joku joutuu aina pysäköimään kauemmaksi. Parkkipaikkoja lyhyen kävelymatkan päässä on, mutta se ei näytä riittävän. Pitää yrittää päästä oven eteen, vaikka onkin tiedossa, että lopulta joutuu kuitenkin ajamaan kauemmaksi parkkiin. Ja on hyvä muistaa, että ”kauemmaksi pysäköiminen” tarkoittaa Kauppakadun tilanteessa vain joidenkin satojen metrien kävelymatkaa.

Pyöräilijän kannalta Kauppakatu on moniongelmatapaus. Katua reunustavat kevytväylät, joita pyöräilijän on lainsäädännön mukaan pakko käyttää, vaikka ajoradalla ajaminen olisi helpompaa ja turvallisempaa. Onhan kadun nopeusrajoitus vain 20 km/h. Jalankulkijoiden välissä ei tee mieli ajaa ja yksisuuntaisella ajoradalla ei saa ajaa.

Huomattavaa on sekin, ettei Kauppakadulla ole juurikaan pysäköintipaikkoja pyörille. Pyörät siis jätetään talojen seinustoille tai puita vasten. Lisääkö tämä huoliteltua kaupunkikuvaa?

”Yksittäinen kansalainen voi vaikuttaa”

Lopuksi muistutin myös siitä, että palautetta liikenneolosuhteista kannattaa antaa. Kun vuosia sitten lähetin palautetta Varkauden kaupungille, sähköpostiin ei vastattu, mutta ongelmapaikka kuitenkin korjattiin. Kun asiansa esittää napakasti ja perustellen, mahdollisuudet muutokselle ovat hyvät. Virkamiehistön puolestaan on syytä muistaa, että heidän tehtävänsä on palvella kaupunkilaisia. Hyvään hallintotapaan kuuluu esimerkiksi sähköposteihin vastaaminen.

Syyspyöräily Varkaudessa poiki siis varsin mainion jutun, jolla saatiin varmasti suunnattua huomiota fillarointiin ja pyöräilijän arjen haasteisiin. Ilahduttavaa oli, että juttu tuli lehteen näinkin myöhään syksyllä. Yleensähän pyöräilystä puhutaan mediassa enemmän keväällä ja kesällä. Näinhän se on, pyöräilyn edistäminen on ympärivuotista toimintaa.

Mainokset

, , , , , , , , , , ,

Jätä kommentti

Vaatimuksia ja vastuunottoa

Ah, Tuulilasin vielä lukematon numero pilkottaa sanomalehtien alla. Karkkipussi auki, nyt on vihdoin aikaa katsoa, mitä keltaisesta Ferrari 458 Italiasta kirjoitetaan.

Ennen urheiluautojuttua luettavaksi tulee päätoimittaja Lauri Larmelan palsta. Eikä vain siksi, että se sijaitsee lehden alkusivuilla. Kun Larmela kirjoittaa liikenneasioista, hän on sovittelija. Pääasia ei ole se, kuka toimii väärin. Tärkeää on saada kokonaisuus toimimaan paremmin. Siksipä tämä kestotilaaja myhäilee usein tyytyväisyyttään päätoimittajan palstaa lukiessaan: noin minäkin olisin kirjoittanut. Toki Larmela muistaa vetää kotiin päin ja puolustaa autoilijaa. Muutoinhan hän olisikin surkea autolehden päätoimittaja.

Välillä Laurin kynä tekee merkintöjä myös meistä pyöräilijöistä. Keväämmällä pyöräilyn tilannetta käsiteltiin ihan omassa jutussaan ja numerossa 8/2011 pyöräilijät mainitaan jälleen pääkirjoituksessa. Hyvä vain, että pyöräily tunkeutuu autolehtienkin sivuille.

Nyt Larmela kirjoittaa terävämmin. ”Pyöräilijöiden mielestä auton pitää aina väistää” on lause, joka jää pyörimään mieleeni. Hieno kärjistys, mutta mitä me pyöräilijät oikeastaan vaadimme?

Omasta mielestäni olen ollut vaatimassa vain sitä, mikä pyöräilijälle lain mukaan kuuluu. Olisi kiva, jos päälleni ei ajettaisi liikenneympyrässä, jos kärkikolmion takaa tuleva autoilija havainnoisi myös kevytväylän liikenteen ja jos minut ohitettaisiin maantiellä niin kaukaa, etteivät käsivarteni karvat irtoaisi. Tämän pyöräilijän mielestä autoilijan pitää väistää silloin, kun hänen kuuluu väistää. Onko se liikaa vaadittu?

Se vastavuoroisuus ja sovitteleva asenne. Unohdammeko joskus, että pyöräilyn edistämiseen kuuluu myös pyöräilijän vastuun tunnistaminen? Puhumme mielellämme autoilijoiden törttöilyistä ja huonosti suunnitelluista väylistä, joista molemmat ovatkin todellisia ongelmia. Tosiasia vain on, että ratin takaa saa aivan liian usein bongata törttöileviä pyöräilijöitä.

Oman pesän puhdistuksen voi aloittaa vaikka Larmelan mainitsemasta asiasta: yritetään ajaa johdonmukaisesti, jotta autoilijoilla olisi paremmat mahdollisuudet ennakoida. Ei siis poukkoilla ajoradan kaikilla pinnoilla, kuten Larmela asian mukavasti muotoilee. Tiedän, pyörätiellä on joskus vaikeaa pysytellä, kun pizzaa hakeva autoilija on pysäköinyt väylälle. Mutta kuitenkin.

Medialta toivoisin tarkkuutta, jotta väärät tiedot eivät pääsisi leviämään. Tänäkin vuonna olemme nähneet pari kauhistuttavaa esimerkkiä, kun lehdistö on kirjoittanut puutaheinää pyöräilijää koskevista liikennesäännöistä. Vaikka oikaisuja julkaistaisiin, ne harvemmin tavoittavat lukijat samalla teholla kuin virheellinen juttu. Tuulilasin pääkirjoituksessakaan ei ilmeisesti osattu tehdä eroa suojatielle ja pyörätien jatkeelle. Ero kuulostaa pieneltä, mutta käytännön liikennetilanteissa se on merkittävä.

Pyöräilijöiden ja autoilijoiden suhteen ei tarvitse olla traumaattinen. Trauma lievenee, kun autoilija muistaa polkupyörän olevan ajoneuvo ja pyöräilijä muistaa käyttäytyä kuin ajoneuvon kuljettaja.

, , , , , , , , ,

2 kommenttia

Munapää

Liikenneturva on onnistunut kaivautumaan taas pikkuisen syvemmälle omissa valistuskampanjoissaan. Tällä kertaa on varmasti tarvittu lapiota, sillä uudessa Munapää-kampanjassa on todellakin tehty työtä pohjalle pääsemiseksi. Pyöräilyn puolestapuhujaa ei yllätä tapa, jolla Liikenneturva taas pyöräilyä ”edistää”. Tietenkin kielteisyyden kautta. Käytä kypärää tai keltuaisesi leviää katuun! Aina ja joka kerta, kun pyörään kosket!

Tähän väliin on parasta kirjoittaa tämä itsestäänselvyys: Kypärän käyttö on oikein fiksua ja suositeltavaa. Käytän itsekin kypärää pyörälenkeilläni. Treenatessa kypärä on osa asukokonaisuutta eikä sitä ilman tulisi mieleenkään ajaa. Potta vähentää vammoja, jos jotain tapahtuu, mutta ei estä onnettomuuksia.

Ihmettelen suuresti munapää-teemaa. Mielestäni kampanjan nimi on pohjimmiltaan kielteinen. Kun kuulin kampanjasta ensimmäisen kerran, luulin munapään tarkoittavan kypärää käyttävää henkilöä. Ajattelin, että Liikenneturva kai yrittää kääntää perinteisen haukkumanimen myönteiseksi asiaksi. Mutta ei, munapää onkin kypärää käyttämätön henkilö. Tämä logiikka ei ainakaan minulle avaudu kovin helposti. Kypärää käyttämätöntä siis haukutaan. Miten tämä voi edistää kypärän käyttöä? Nettisivun kuvituksissa esiintyvät hahmot tekevät minut entistä surullisemmaksi. Negatiivinen asenne on siis onnistuttu lyömään koko kampanjan läpi.

Liikenneturvan mukaan kampanjan tarkoitus on kertoa, että jokaiselle löytyy sopiva kypärä. Näin onkin, pitää vain jaksaa käydä sovittamassa eri malleja asiantuntevassa pyöräliikkeessä. Minunkin palloon istuva kypärä on aina löytynyt. Tämän tajuamiseksi ei kovin suurta kampanjaa tarvittu.

Miksi muuten munapää-kampanjan valistusvideo on ekaluokkalaisten räpellystä vaikka muut kampanjat ovat ihan tyylikkäitä? Verrataan munapäätä vaikkapa takapenkin turvavyö -kampanjaan:

Ja vastakohdaksi tämä surkeus:

Videon perusteella voi perustellusti olettaa, että Liikenneturvan tarkoitus on vähentää pyöräilyä. Samaa kananmuna-ideaa voisi tosin käyttää myös turvavyövalistukseen: heitetään muna tuulilasin sisäpuolelle ja sanotaan, että tässä on pääsi, jos et käytä turvavyötä. Olisiko hyvä kampanja? Miksi ei? Kelpaahan sama munailu vuodesta toiseen pyöräilijöillekin!

Milloin Liikenneturva aloittaa kampanjoinnin pyöräilyonnettomuuksien vähentämiseksi? Joka vuosi toistuva ala-arvoinen kypäräpropaganda ei nimittäin ole estänyt tässä maassa vielä ensimmäistäkään onnettomuutta. Näkisimmekö jo ensi vuonna esimerkiksi liikenneympyrän väistämissäännöt -kampanjan, jossa autoilijoille teroitettaisiin, että pyöräilijä menee aina ensin?

, , , , , ,

3 kommenttia

Puheenvuoroja pyöräilyn edistämisestä Jyväskylässä

Autottomana päivänä 22.9.2010 Jyväskylän kaupunginkirjastolla pidetty pyöräilynedistämisseminaari tarjosi tiiviin nelituntisen pyöräilyasioiden parissa. Sain vihdoin kirjoitettua muistiinpanoni ”auki”, joten tässäpä yhteenvetoa mielestäni ajankohtaisimmista Jyväskylää koskettavista pyöräilyteemoista. Luennoitsijoita ja esitelmiä oli toki muitakin kuin tässä raportissa mainitut. Kaikkien esitysten materiaali on saatavilla Jyväskylän Pyöräilyseuran nettisivuilta.


Kaupunginjohtaja: ”Parempi kaupunkitila syntyy tahdolla, ennakkoluulottomuudella ja isojen linjojen hahmottamisella”

Seminaarin avaussanat lausunut Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson keskittyi puheessaan korostamaan tahdon ja ennakkoluulottomuuden tärkeyttä tulevaisuuden kaupunkitilaa suunniteltaessa. Pitkän aikavälin suunnitelmien tärkeyttä painottanut Andersson muistutti, ettei Jyväskylässä olisi nykyistä kävelypainotteista keskustaa, jos aikanaan kävelykadun vastustajille olisi annettu periksi. Asenteet ovat sittemmin muuttuneet, ja tuskin kukaan enää haikaile vanhan ”autokeskustan” perään, Andersson totesi.

Yhtenä Jyväskylän haasteista Andersson pitää joukkoliikenteen järjestämistä. Yleisöstä esitettiinkin kritiikkiä muun muassa bussiliikenteen kaluston kunnosta. Kaupunginjohtajan mielestä autotonta keskustaa pitää laajentaa entisestään. Yleisöstä esitettyyn kysymykseen kävelykadun jatkumisesta yläkaupungille ja jopa yliopistolle saakka Andersson vastasi kuitenkin toppuutellen. Kauppakadun alkupään muuttaminen kävelykaduksi vaatisi laajaa ja kallista remonttia sekä kadun pinnan että kunnallistekniikan osalta. Nyt kävelypainotteisen keskustan laajenemissuunta on Väinönkadulle, jonne muutokset on toteutettavissa helpommin.

Valon kaupungiksi nimetyn Jyväskylän pääpomo pitää valaistusta tärkeänä osana keskustan kehittämisessä. Valaistuksella luodaan turvallisuuden lisäksi viihtyisyyttä sekä esteettömyyttä. Nämä seikat vähentävät myös autoilun tarvetta keskustassa.

Pyöräilynedistämisseminaari kaupunginkirjaston Minnansalissa.


Millainen on toimiva pyöräparkki?

Jyväskylän Pyöräilyseuran Teemu Tenhunen toteaa, että laadukkaita pyöräparkkeja saa Jyväskylästä hakea. Jokseenkin toimivia parkkeja voi löytää esimerkiksi paikallisliikennekeskukselta, matkakeskukselta ja kävelykadun ympäristöstä. Toimivan pyöräparkin merkitys on suuri: se tekee pyöräilystä miellyttävää ja kannustaa ajamaan.

Hyvän pyöräparkin ominaisuuksia:

  • Pyöräparkkeja pitää olla riittävästi ja säännöllisin välimatkoin.
  • Sijainnin on oltava lähellä asioimiskohdetta.
  • Parkeissa pitää olla riittävästi paikkoja.
  • Parkki ei saa vahingoittaa pyörää.
  • Parkin on oltava helppokäyttöinen.
  • Parkin on oltava turvallinen (esim. mahdollisuus runkokiinnitykseen tai alueen vartiointi).
  • Parkin on suojattava pyörää säältä.

Polkupyöräparkki kaupunginkirjaston oven vieressä. Moni pyörä jää mottiin, kun telinepaikkoja ei ole tarpeeksi. Telineiden lisäksi kaivattaisiin myös käyttäjien maalaisjärkeä. Pyörää ei pidä jättää poikittain toisen fillarin taakse!

Puheenaiheeksi nousi myös Jyväskylän yliopiston paikoitellen kaaosmainen pyörien pysäköintikulttuuri. Viime aikoina sallittuja pysäköintipaikkoja on vähennetty mm. yliopiston kirjaston läheltä, mutta korvaavia parkkipaikkoja ei ole pyöräilijöille osoitettu. Tämä on johtanut siihen, että pyörät ovat siirtyneet rakennusten seinustoille ja nurmikoille. Yleisöstä esitetyn kommentin mukaan sinne tänne pysäköidyt pyörät pilaavat historiallista ja suojeltua kampusaluetta. Pyöräongelmaan odotetaan helpotusta, jos suunnitelmat autottomasta kampuksesta toteutuvat. Silloin autoilta vapautuneita paikkoja voitaisiin osoittaa pyörien parkkipaikoiksi.


Kaupungininsinööri: ”Lisää polkupyörien parkkipaikkoja tulossa”

Kaupungininsinööri Jorma Lipposen esitelmässä käytiin pintapuolisesti läpi lähinnä niitä tekoja, joita Jyväskylä on jo tehnyt pyöräilyn edistämiseksi. Tulevaisuuden näkemyksiä esitelmä ei juuri tarjonnut. Kuitenkin ainakin pyöräilyreittien viitoitusta yritetään parantaa sekä keskustan sulanapitojärjestelmää laajentaa.

Lipposen mukaan pyöräparkkien määrää aiotaan lisätä. Keskustassa on nykyään noin 1 600 kaupungin järjestämää pyöräpysäköintipaikkaa, ja telinepaikkojen käyttöaste on jopa 120 %. Vuoteen 2025 mennessä pyöräpaikkojen määrää on tarkoitus kasvattaa 1 400:lla, mikä tarkoittaa vuosittain noin 100 uutta pyöräparkkipaikkaa.

Kaupungin uusi reunatukia (ts. kanttikiviä) koskeva ohje on niin ikään pyöräilijöille suotuisa. Keskustan alueella perusperiaatteena on, että reunatukien sijasta käytetään asvalttiluiskia. Pahimpia paikkoja on myös purettu ja loivennettu, jotta pyöräily olisi sujuvampaa.

Ikävää oli huomata, että kaupungin edustajat pitävät edelleen tiheää pyörätieverkkoa ja pyöräteiden suurta kilometrimäärää jotenkin onnistuneen suunnittelun absoluuttisena mittarina: ”Meillä on yksi Suomen tiheimmistä pyörätieverkostoista, niin ja niin monta kilometriä”. Seminaarin aikana tulikin useaan kertaan esille, että pyöräteiden kohdalla laatu voittaa usein määrän. Aina ei edes tarvita  pyörätietä, vaan sekaliikenne voi olla sekä toimivampi että turvallisempi vaihtoehto, kuten Helsingin kaupungin pyöräliikennesuunnittelija Marek Salermo havainnollisesti esitti myöhemmin seminaarissa. Jyväskylässä yksi esimerkki pyörätien ”pahuudesta” on kaupunginteatterin kulma, jossa Kilpisenkatua alas ajava pyöräilijä pakotetaan käyttämään epätasaista kivettyä pyörätietä ajoradan sileän päällysteen sijaan.

Kaupungininsinöörin esitelmässä oli myös kohtia, jotka eivät pyöräilevää yleisöä varmastikaan miellyttäneet. Esimerkiksi Lipposen kommentit talvipyöräilyn epämiellyttävyydestä saivat kuulijan epäilemään, että kaupungin suunnitelmissa talvipyöräilyn edistämiseen tuskin paljoa panostetaan. Toisaalta uudet lämmitetyt katuosuudet helpottavat talvipyöräilyä. Lipponen esitteli myös kaupungin tekemää yhteistyötä eri tahojen kanssa muun muassa pyöräilyviikon aikana ja autottomana päivänä. Ilmeisesti kaupunki odottaisi vain enemmän osallistujia näihin tapahtumiin. Lipponen mainitsi rallin osallistujamäärät ikään kuin vertailuksi, mutta en ole aivan varma, mitä hän tällä tarkoitti. Vaikka ralliin liittyvän tapahtuman osallistujamäärä olisikin satakertainen johonkin pyöräilytapahtumaan verrattuna, ei se vähennä pyöräilytapahtuman arvoa millään tavalla.


Ely-keskuksen suunnittelupäällikkö: ”Perustienpitoa ja hankkeita kuntien kanssa”

Keski-Suomen ely-keskuksen suunnittelupäällikkö Jukka Lehtinen aloittaa arjen kovilla tosiasioilla. Tilasto näyttää, kuinka Suomessa liikennesuorite kasvaa joka vuosi, mutta tienpidon rahoitukseen varataan aina vain vähemmän rahaa. Näistä varoista suurin osa menee perustienpitoon kuten väylien kunnostamiseen. Tulevien vuosien arvioissa kehittämisinvestointien osuus näyttäisi kuitenkin kasvavan. Nykyään onkin niin, että useimmiten väylähankkeen toteuttaminen vaatii valtion ja kunnan yhteistyötä, jotta rahoitus saadaan järjestymään.

Miten sitten saisimme esimerkiksi uusia kevytväyliä haja-asutusalueelle, jos varaa väylien rakentamiseen ei vain ole? Ehkäpä pitäisi pohtia, onko aina tarvetta rakentaa tietynlaista standardiväylää vai riittäisikö vähempikin. Voisiko väylä olla esimerkiksi kapeampi tai valaisematon? Onko väylän päällystäminen aina tarpeellista? Voisiko väylä olla vain kesäkäyttöön tarkoitettu, jolloin talvikunnossapidosta ei aiheutuisi kustannuksia?

Hyviä kysymyksiä, joihin ei kuitenkaan ole helppoja vastauksia.


, , , , , , , , , , , , , , ,

1 kommentti

%d bloggers like this: