Avainsanat: rattijuopumus

Promillerajan lasku saa kannatusta

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) kertoi ensimmäisessä lehdistötapaamisessaan, että tieliikenteen promillerajan laskemisella on laaja kannatus, ainakin virkamiestasolla. Kysymys promillerajan laskemisesta ei ole mitenkään uusi, mutta nyt tuoreella liikenneministerillä näyttää olevan tahtoa asian läpiviemiseen. Tärkeimmät ministeriöt ja poliisijohto on jo ehditty kysellä läpi ja päät ovat nyökkyneet ehdotukselle.

Mielestäni 0,2 promillen raja tieliikenteeseen olisi sopiva ja nykyaikainen tapa viestiä, etteivät alkoholi ja ajaminen kuulu yhteen. Samalla ruorijuopumuksen rajaa voitaisiin yhtä lailla alentaa, sillä on jokseenkin kummallista, että veneily kännissä on lainsäätäjän mielestä jotenkin vähemmän vaarallista. ”Maan tavan” on jo aika muuttua. Kännissä ajaminen ei ole perusoikeus.

Kännissä ajaminen ei ole perusoikeus.

Tavallisin vastaväite ehdotukselle on tukeutunut tilastoihin: miksi nysvätään 0,2:n ja puolen promillen välillä, kun ”oikeat” rattijuoppo-onnettomuudet tapahtuvat niille, jotka ajavan törkeän rattijuopumuksen rajamailla, yli yhdessä promillessa? Kysymys on aiheellinen, mutta mielestäni kyseessä on kaksi eri asiaa, joihin vaikutetaan eri keinoin. Alle puolen promillen lukemia puhaltaviin voidaan vaikuttaa valvonnalla ja vaatimalla ”nollalinjaa”, mutta toistuvien törkeiden rattijuopumuksien karsimiseen tarvitaan erilaisia otteita. Ne eivät enää olekaan liikenneministeriön tai poliisin alaa, vaan enemmänkin sosiaali- ja terveysalan heiniä. Törkeisiin rattijuopumuksiin syyllistyvien toimintaan promillerajan alentaminen tuskin vaikuttaa, sillä rattijuopoista yli 60 prosenttia on alkoholin suurkuluttajia ja kolmanneksella on sairaudeksi luokiteltu päihdeongelma (lähde). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö rajan laskemisesta saataisi etua muissa ryhmissä.

Asenne rattijuopumusta kohtaan on tiukentunut. Kännissä ajamista pidetään yleisesti yhtenä vakavimmista rikoksista. Entä tulevaisuudessa? Poliisilta tulleen arkikokemuksen mukaan sekä pienessä maistissa että kovemmassa humalassa ajaminen on yleistynyt etenkin nuorten mopoilijoiden kohdalla. Tällainen kehitys ei lupaa hyvää, kun nyt mopoiässä olevat siirtyvät suurempien ajoneuvojen ohjaimiin. Siksi onkin syytä miettiä, miksi opetamme nykyisellä lainsäädännöllä, että alle puolen promillen humalassa ajaminen on periaatteessa hyväksyttävää.

Jokainen meistä osaa laskea, millä nopeudella alkoholi poistuu elimistöstämme. Sen yhden ruokajuoman voi edelleen nauttia, eikä tapojaan tarvitse merkittävästi muuttaa, vaikka raja muuttuisikin. Miksi yleensä pitää kiirehtiä heti ruokajuoman jälkeen rattiin?

Liikenneministerin mukaan poliisi myös pystyisi valvomaan uutta promillerajaa. Valvonnan tehostamiseen tarvitaankin partioautoihin sijoitettavia tarkkuusalkometrejä. Arvailujen varaan jää, onko jatkossa riittävästi poliisimiehiä niitä käyttämään – tai valvomaan liikennettä ylipäätään.


Ps.

Liikenneministerin mukaan auton turvalaitteiden verotusta pitäisi keventää tai poistaa laitteet jopa kokonaan autoverotuksen piiristä. Tätä voin kannattaa lämpimästi. Samalla ajatusta voisi hiukan laajentaa. Miten olisi verovapaat pyöräilykypärät?

Mainokset

, , , , , , , , , , ,

Jätä kommentti

Rallipölyn laskeuduttua

Noin! Ralliviikonlopusta selvittiin ehjin nahoin. Tämä olikin elämäni ensimmäinen kerta, kun rallia tuli seurattua livenä. Suurimpana motiivina osallistumiselle minulla oli jälleen kerran valokuvaus, ja kyllähän joitain hyviä otoksia muistikortille tarttuikin.

Jyväskylän ralli on aika erikoislaatuinen tapahtuma. Yhtäältä se tuo Keski-Suomeen paljon matkailijoita, mutta toisaalta lieveilmiötkin ovat voimakkaita. Voisi sanoa, että se on myös liioitelluin tapahtuma: rallin puolustajat liioittelevat sen taloudellisia vaikutuksia ja vastustajat liioittelevat ympäristölle ja asukkaille koituvaa haittaa.

Itse onnistuin välttämään aika hyvin ralliviikonlopun nurjat puolet. Liikuin oikeastaan vain Paviljongin alueella, jossa järjestysmiehet pitivät huolta asiallisesta käytöksestä. Aivan ydinkeskustassa en käynyt ollenkaan, joten pahemmat örvellykset jäivät minulta onneksi näkemättä. Omassa naapurustossani häiriöitä ei ollut, mitä nyt yksi mies oli eräänä iltana helpottamassa itseään taloyhtiön pensaikkoon. Varmasti tilanne olisi ikävämpi, jos asuisi aivan keskustassa tai joutuisi työskentelemään rallikansan parissa.

Lauantaina MM-rallin ja yksityisautoilun vastustajat valtasivat pätkän Puistokatua katubileitä varten. Eihän siinä mitään, onhan se ihan hyvä, että ”vastavoimiakin” näkyy katukuvassa. Vähän vain huvitti se, että meno näytti olevan hyvin pitkälti samanlaista kuin rallifaneillakin, joiden junttimaista käytöstä niin kovin sanoin kritisoidaan. Kärähtipä kaksi kadunvaltaajaa kannabiksen hallussapidostakin.

Tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa tarjolla linja-autokuljetuksia erikoiskokeille. Koska en omista autoa ja kyytiäkään ei ollut tarjolla, päätin lähteä perjantaina tällaisella kyydillä Mökkiperän erikoiskoetta katsomaan. Matkakeskukselta startannut kuljetus yllätti suosiollaan myös järjestäjät. Aluksi linja-autoja oli varattu kolme, jolloin pitkän jonon viimeiset olisivat jääneet ilman kyytiä. Kuitenkin neljäs auto saatiin paikalle ja kaikki halukkaat pääsivät mukaan. Linja-autot täyttyivät lähinnä jonkin verran humaltuneista miesporukoista, joten kokemus muistutti jotenkin ruotsinlaivan meininkiä. Perille kuitenkin päästiin ja päriseviä autojakin nähtiin, joten matka täytti odotukset.

Loeb Mökkiperän ek:lla

Sébastien Loeb Mökkiperän erikoiskokeella.

Rallin vaikutus liikenteeseen on selvä. Keskustassa autojonot olivat melkoiset, vaikka erikoiskokeille vievät tiet eivät tänä vuonna ruuhkautuneetkaan viime vuosien tapaan. Yhtenä syynä tähän pidetään erikoiskoereittien suunnittelua. Monet pätkät ajettiin kahteen kertaan, jolloin rallifanit saattoivat viettää koko päivän samassa paikassa. Poliisin tilastoja on perinteisesti käytetty kuvaamaan viikonlopun tapahtumia.

Ralliviikonlopun 2009 luvut:

  • Rattijuopumukset: 25 kpl 1 700 puhallutuksesta.
  • Vesiliikennejuopumukset: 1 kpl.
  • Ylinopeudet: rangaistusvaatimuksia 390 kpl ja 90 kuljettajaa menetti ajokorttinsa.
  • Rikesakot: 78 kpl.

Yleinen olettamus on, että rattijuopumusten määrä kasvaa rallin aikana. Edellä mainittujen lukujen valossa puhallutetuista noin 1,5 % puhalsi yli puoli promillea. Vertailun vuoksi kevään tehovalvontaviikolla tavattiin 278 rattijuoppoa 18 000 tarkastetusta autosta, jolloin juoppoprosentiksi tuli niin ikään 1,5. Vuosittain poliisi puhalluttaa noin 1,5 miljoonaa autoilijaa, joista rattijuoppoja on 20 000-25 000, eli rattijuoppojen määrä vaihtelisi 1,3 – 1,6 prosentin välillä. Näin ollen näyttäisi siltä, ettei ralliviikonloppu poikennut normaalista. Kovin tieteellinenhän tällainen kevyt vertailu ei ole, mutta ehkä se antaa hieman suuntaa. Poliisi myös huomautti, että yhä useampi autoilija ajoi pienessä maistissa eli alle puolen promillen humalassa.

Mökkiperälle matkatessani ehdin miettiä, että jos linja-autokuljetuksia järjestettäisiin enemmän, niin vähentäisikö se rattijuoppojen määrää liikenteessä. Kuinka moni rallifani ottaa tietoisen riskin ja lähtee auton rattiin humalassa vain sen vuoksi, että oma auto on ainoa tapa päästä seuraamaan erikoiskoetta? Ensi vuonna kuljetuksia varmasti järjestetään enemmän, joten on jännä nähdä, vaikuttaako se tilastoihin.

Rallikuviani voi katsella täältä.

, , , , , , ,

2 kommenttia

%d bloggers like this: