Avainsanat: talvi

Kolme kuvaa talvipyöräilystä

Tässä postauksessa aion rohkeasti todistaa vain kolmella kuvalla, miksi talvipyöräilyä parempaa ei ole.

Olkaa hyvä, ja klikkaamalla isommaksi.

Mainokset

, , , , ,

1 kommentti

Parasta talvessa

Tuulilasin Lauri Larmela kirjoitti uusimman numeron pääkirjoituksessa kuinka talvi on autoilijalle kuin valkoinen vankila. Jo kahtena vuotena peräkkäin pääkaupunkiseutukin on saanut kunnollisen lumipeitteen ja liikenne on takkuillut tällaisten täysin ennalta-arvaamattomien poikkeusolojen vuoksi. Vaikka ulkomaiset toimittajat ovat haltioituneita Helsingin kyvystä poistaa lunta, eivät paikalliset ole olleet tyytyväisiä. Näin maakunnasta käsin katsottuna helsinkiläinen autoilija onkin vaativa yksilö. Välillä vaikuttaa jopa siltä, että auton päälle satanut lumi on sekin osoitus kaupungin virkamiesten epäpätevyydestä.

Viikonloppuinen vierailuni Savossa näytti oivallisesti talviautoilun toisen puolen. Puolen, jota ahkerasti esitellään matkailumainoksissa ja brändityöryhmien ynnä muiden esitteissä. Jos Laurille talvi on valkoinen vankila, niin minulle se oli viikonloppuna valkoinen vapaus.

Vapaus koitti autoilemalla sopivan mutkaisilla pikkuteillä lumisten maisemien keskellä. Eipä juuri parempaa tunnetta voisi olla, kun lumi pöllyää taustapeilissä ja tuulilasin takaa avautuu sininen taivas ja vaaleat hanget. Vielä kun aurinkolasitkin sai laittaa päähän ensimmäistä kertaa tänä vuonna, niin eipä paljoa parempaa voinut kuvitella.

Maaseudun maisemista taajamaan tultaessa talven huonoja puolia tuli esiin. Katujen varsille kerääntyneet lumivallit olivat päässeet paikoittain jo vaarallisen korkeiksi. Risteysajo muuttui todella epävarmaksi, kun risteävälle kadulle ei vain nähnyt. Autoa pitikin valuttaa sentti sentiltä eteenpäin, ettei vain olisi työntänyt keulaansa kenenkään eteen. Saattaa olla jossain määrin hyväkin, että ajonopeudet laskevat ja autoilijoiden on ”pakko” olla varovaisempia, mutta ainakin itseäni tilanne stressasi. Etenkin tapauksissa, joissa suojatielle tulevat jalankulkijat jäivät kokonaan kinosten taakse piiloon. Ajaminen oli selvästi tavallista raskaampaa.

Talvi onkin kaksijakoista aikaa autoilijalle. Ehkä menestyksen reseptiksi voisi sanoa, että pitää vain yrittää nauttia parhaista puolista, mutta samalla havaita talven mukanaan tuomat vaarat.

, , , , , , , ,

1 kommentti

Testissä Enduran talvitakki pyöräilijöille

Talven ankaria ajokelejä silmälläpitäen on taas aika tarkastaa vaatteiden pakkaskestävyys. Tänä syksynä ostoslistallani oli uusi talvitakki. Sen pitäisi mielellään olla lämmin, jokseenkin vedenpitävä ja tietenkin liikenteessä hyvin näkyvä.

Päätin ratkaista takkikysymyksen tilaamalla Endura Luminite -talvitakin Chain Reaction Cycles -putiikista kohtuulliseen 90 euron hintaan. Teknisyydestään tunnettuja pyöräilyvaatteita Skotlannissa valmistavan Enduran tarina alkoi 1990-luvun alussa, kun yrityksen perustaja pettyi silloiseen vaatetarjontaan ja päätti luoda oman malliston toimivuuden, kestävyyden ja laadukkaiden materiaalien pohjalta. Siitäpä firman kestävyyteen ja sietokykyyn viittaava nimikin.

Tämä ajattelutapa näkyy selvästi myös nyt testissä olevassa Luminite-takissa. Hardshell-tyyppinen kangas ja etenkin saumat tuntuvat sormenpäissä ensiluokkaisilta. Takin istuvuus on hyvä, muttei pyöräilyvaatteille tyypillisen tiukka. Ilma pääsee siis kiertämään takin sisällä, joten eristys pakkaselta on kunnossa. Mitoitukseltaan Endura edustaa oikeantyyppistä pyöräilytakkia: hihat ovat riittävän pitkät ja helman pitkä leikkaus suojelee takapuolta kylmältä myös matalassa ajoasennossa. Ainoa heikkous on löysältä tuntuva vyötärön mitoitus. Nyt vatsan päälle muodostuu ”pussi” ja takkia saa olla kiskomassa alaspäin. Kiristysnauha vyötärölle olisi paikallaan.

Taskuja on riittävästi ja ne ovat tarpeeksi isoja sekä sisältä pehmeällä kankaalla vuorattuja. Kainaloissa on vetoketjuilla toimivat ”tuuletusluukut”, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan kannattaa pitää auki plussakeleillä ajettaessa. Optimaalinen käyttölämpötila Luminitelle lienee kymmenen astetta nollan molemmin puolin. Muut vaatekerrokset, käyttötarkoitus (työmatka vai lenkkeily?) ja henkilökohtaiset tuntemukset kylmästä määräävät lopulta, millaisessa lämpötilassa takkia on mukavaa käyttää. Hyvä vedenkestävyys vähentää takin hengittävyyttä, mutta mikään jätesäkki Luminite ei hengittävyydeltään onneksi ole. Helma ja kaulus kiristetään nauhoilla ja hihat tarranauhan avulla. Rintataskussa on läpivienti musiikkisoittimen johdolle.

Takin suurin idea on kuitenkin näkyvyys. Kaikkiin saumoihin ja rintataskun ympärille on ommeltu heijastavaa nauhaa. Lisäksi heijastimia on hihoissa, niskassa ja selässä. Oman takkini väri on kirkkaankeltainen, mikä lisää havaittavuutta entisestään. Liikenteessä olen huomannut, että huomioväri on hyvä valinta. Tuntuma on se, että esimerkiksi kärkikolmion takaa tullaan harvemmin pyöräilijän eteen silloin kun päällä on erottuva vaate. Toki myös pyörän valolla on merkitystä. Onkin muistettava, että heijastinliivi tai -takki ei korvaa koskaan fillarin valoja.

Luminite-takin erikoisuus on alaselkään laitettu punainen led-valo, jonka luvataan vilkkuvan yhdellä nappiparistolla 50 tuntia. Fiksu keksintö, vaikka vilkkuvalo ei perinteistä takavaloa korvaakaan. Varavalo on aina hyvä olla mukana ja tähän tarkoitukseen takin valo riittää. Valoa käytetään jäykästä painonapista, mikä tekee käytöstä hieman epävarmaa. Käytännössä valo onkin jäänyt vähälle käytölle. Valaisinosa pitää myös muistaa irrottaa pesun ajaksi.

Enduran Luminite -talvitakkia voi ensimmäisten satojen kilometrien perusteella suositella lämpimästi. Epäilisin takin olevan etenkin työmatkaa polkevien mieleen keveytensä ja vedenpitävyytensä vuoksi. Jos keltainen huomioväri ei kiinnosta, voi takkinsa väriksi valita oliivinvihreän tai jopa mustan, jota tosin suosittelen vain varauksin. Tummemmat värit eivät ole myöskään niin arkoja lialle kuin keltainen.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

, , , , , , , , , , , , , , ,

Jätä kommentti

Talvi tuli ajallaan

Kiirettä pitää kotiverstaalla. Renkaita ja kiekkoja notkuu nurkissa, työkaluja on siellä täällä ja fillareita kannetaan sisään ja ulos. Rengasraudat ovat aluksi kadoksissa ja kotimekaanikon sormia pakottaa. Puhdistusaine tuoksuu. Joka kerta vähintään yksi rengas tulee asennettua pyörimissuunnaltaan väärinpäin. Uusiksi menee. Miksi tätäkään ei koskaan opi? Välillä pitää ottaa mehutauko ja naputtaa pari sanaa blogijuttuun.

On taas se alkutalven päivä, jona pyöriin on vaihdettava nastarenkaat, jos aikoo ajaa turvallisesti läpi talven. Tai noh, yksi niistä päivistä, sillä renkaita on vaihdettava todennäköisesti myös viikonloppuna vanhempien pyöriin.

Sitten merkitään kaupunkipyörän huoltokirjaan, että kuluvan vuoden vaihtopäivä on marraskuun 10. Samalla nähdään, että talvi tuli tänäkin vuonna ajallaan. Edellisvuosien merkinnät kertovat, että talvi saapuu joka vuosi melko säntillisesti samoihin aikoihin. Viime vuonna nastarenkailla ajelut aloitettiin vain yhtä päivää aiemmin!

Renkaiden vaihdon yhteydessä on hyvä silmäillä pyörän yleiskuntoa. Varsinkin tuota kaupunkiajokkia, jota ei tule huollettua yhtä usein kuin lenkkeilyssä käytettävää pyörää. Ketju pitää puhdistaa, napavaihteiden sujuva toiminta varmistaa ja etujarru säätää. Eikä lukkoa saa unohtaa! Puhdistus ja vähän öljyä päälle, niin pakkaspäivänä ei tarvitse kantaa pyörää kotiin lukon jäädyttyä.

Hyvällä tuurilla rengasoperaation jälkeen aikaa riittää vielä pienelle lumilenkille. On se vaan oma ilonsa ajaa vaaleassa maisemassa, vaikka talven tulo aina vähän masentaakin. Etenkin viime kesän lämpimiä pyörälenkkejä muistellessa.

Jos mieli alkaa liiaksi synkentyä päivän lyhentyessä, voi huoltokirjaa käyttää myös kevään ennustamiseen. Sanoisin, että nastarenkaat voi nakata taas varastoon tuossa huhtikuun kolmannen päivän tienoilla. Sitä päivää odotellessa pitää nauttia täysillä talviajosta.

, , , , ,

Jätä kommentti

%d bloggers like this: