Avainsanat: väistämisvelvollisuus

Rajakadun ja Sepänkadun risteys pyöräilijän kannalta

Polkupyörän ja auton välinen kolari Sepänkadun ja Rajakadun risteyksessä nostatti keskustelua väistämissäännöistä sanomalehti Keskisuomalaisen palstoilla. Jostain syystä moni keskustelija luuli, että kääntyvän auton väistämisvelvollisuus suoraan ajavaa pyöräilijää kohtaan lakkaa, jos auton eturenkaat ehtii kääntää suoraan ennen pyörätien jatketta.

Jyväskylä: 05.06.2012 klo 13.20 Rajakadun ja Sepäkadun risteyksessä henkilöauto törmäsi polkupyöräilijään. Autoa kuljettanut -48 syntynyt paikkakuntalainen kääntyi Rajakadulta oikealle Sepänkadulle ja pyöräilijä -87 syntynyt nainen ajoi pyörätietä suoraan Nisulankadun suunnasta. Ajoneuvon ja polkupyöräilijän ajolinjat kohtasivat suojatiellä ja pyöräilijä osui auton vasemman etupyörän kohdalle ja lensi konepellin ja tuulilasin kautta auton oikealle puolelle. Henkilöautolle ja pyöräilijälle oli vihreä liikennevalo. Autoilijan mukaan pyöräilijä oli tullut niin kovaa vauhtia, että ei ollut mahdollisuutta väistää. Auto ja pyörä vaurioituivat kolarissa. Asiaa tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

– Keski-Suomen poliisilaitoksen tiedote onnettomuudesta 5.6.2012 klo 17.

Onnettomuuspaikka. Auto kääntyi Sepänkadulle kuvan Nissanin tapaan. Pyöräilijä puolestaan ajoi risteykseen kuvaajan selän takaa, Nisulankatua pitkin.

Myöhemmin liikkuva poliisi varmisti, että kääntyvä autoilija on tässäkin tapauksessa väistämisvelvollinen. Syntyisikin varsin erikoinen tilanne, jos väistämisvelvollisuus olisi pyöräilijällä. Silloin vihreä valolla ei olisi merkitystä, koska pyöräilijän olisi aina väistettävä  ajoradan liikennettä.

Kysymykseksi nousi myös miten kaukana oleva pyörätien jatke kuuluu vielä risteykseen. Vastausta absoluuttisen metrimäärän muodossa tälle ei ole lainsäädännössä olemassa. Maalaisjärjellä ajateltuna risteysalueeksi muodostuu liikennevalojen rajaama alue.

Onnettomuus nosti esiin hyvin Sepänkadun ja Rajakadun risteyksen puutteet pyöräilijän kannalta. Alikulun vuoksi pyörätie on rakennettu kaartamaan ”irti” ajoradasta.  Autoilija ehtii kiihdyttää vauhtiaan huomattavasti ennen pyörätien jatketta, mikä heikentää pyöräilijän turvallisuutta. Järjestelyn hyvä puoli on, että pyöräilijällä on pienempi jäädä kuolleeseen kulmaan, koska autoilija ylittää pyörätien jatkeen kohtisuoraan.

Ylämäkeen ajava pyöräilijä jää piiloon pensaan taakse. Tämä lienee yksi osatekijä onnettomuuden synnyssä.

Näkymä Rajakadulta onnettomuuspaikalle. Pihlajat ja pienemmät pensaat peittävät näkyvyyttä pyörätielle ja jalkakäytävälle.

Tämä punainen valo ei aina osu autoilijan silmään. Pitkäksi ajanut autoilija ei enää näe valoja, koska risteyksen toisella puolella ei ole toisto-opastinta. Pysäytysviiva voisi auttaa oikean pysähtymispaikan havaitsemisessa.


Murheenkryyni on myös mainittu alikulku, jota reunustavat tiheät pensaat. Näkemät ovat lyhyitä ja mäet jyrkkiä. Toiselle puolelle alikulkua on jopa tehty saareke, jonka keskellä kasvaa puu. Aivan kuin risteys ei olisi muutenkin jo riittävän haastava. Tunnelissa ei ole kunnollista valaistusta. Nykyaikainen alikulku on valaistu myös päiväsaikaan, mutta tähän alikulkuun ei pääse päivänvalokaan kunnolla.

Vasemmanpuoleinen pensas estää näkemästä vastaantulevaa liikennettä…

…ja puska estää näkemästä myös oikealle.

Nisulankatua ajava ei näe, tuleeko alikulusta (vasemmalta) risteävää liikennettä.

Alikulun toinen suuaukko. Neljän väylän epäsymmetrinen risteys, jonka keskellä on huonokuntoinen saareke. Alikulku näyttää luolalta, koska pensaat on päästetty rehottamaan. Näkymät tälläkin puolella nollassa.

Pimeää on päivälläkin! Ja illalla vasta onkin, koska valaisimet ovat kohdanneet loppunsa ilkivallantekijöiden käsien kautta.

Joskus kirjoittelin, kuinka joillain pyöräilijöillä on tapana soittaa kelloa, kun näkymät sivuille ovat huonot. Kuvia ottaessani huomasin, että noin joka toinen alikulkua käyttävä pyöräilijä rimputti kelloa. Se kertonee jotain siitä, miten vaaralliselta pyöräily tällaisessa paikassa tuntuu. Kaupungin olisi ryhdyttävä toimiin. Ensiksi voisi tarttua vesuriin ja siistiä puskat pois niin alikulun ympäriltä kuin risteysalueeltakin. Myös alikulun valaistus kaipaisi kohennusta.

Mainokset

, , , , , , , ,

2 kommenttia

Kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilvestä

Kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilpi. Tuo silloin tällöin nähty kilpi, jossa kaksi pyöräilijää näyttää ajavan pian nokkakolarin. Tulkinta tämäkin, mutta on kilvellä ihan tarkoituskin. Sitä käytetään kertomaan väistämisvelvollisesta suunnasta tulevalle, että risteyksessä on runsaasti (vaikeasti havaittavaa) pyöräliikennettä. Liikenneministeriö on antanut lisäkilven käytölle seuraavat ohjeet:

Lisäkilpi 863. Kaksisuuntainen pyörätie

Lisäkilpeä voidaan käyttää merkin 231 tai 232 yhteydessä. Lisäkilpeä on syytä käyttää erityisesti tilanteissa, joissa on lyhyet näkemät tai joissa on muuten vaikea havaita risteävää pyöräliikennettä.

Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista (24 §)

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta lisäkilpi on monelle suunnittelijalle luultua suurempi haaste. Aina sitä ei käytetä, vaikka ehdot täyttyisivät, ja toisinaan sitä käytetään kuin itsenäistä liikennemerkkiä. Joskus lisäkilpi on asetettu jonkun muun kuin väistämisvelvollisuutta osoittavan merkin yhteyteen. Poikkeavat käytännöt aiheuttavat päänvaivaa.

Yksi esimerkki epäselvyyksistä on kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilven yhdistäminen suojatie-liikennemerkkiin. Suojatie-merkki ei ole väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki, joten liikenneministeriön päätöstä noudattamalla tällaista yhdistelmää ei voisi luoda. Tarkkasilmäinen huomaa asian tutkimalla värejä: keltainen lisäkilpi ei koskaan kuulu sinipohjaisen liikennemerkin alle. Siitä huolimatta yhdistelmää käytetään useammassa kaupungissa. Jyväskylässä tällaisia paikkoja on ainakin Synergia-areenan lähellä Hippoksenraitilla sekä liikennepuiston kulmalla Eeronkadulla.

Eeronkatu.

Hippoksenraitti.

Miten suojatie ja kaksisuuntainen pyörätie -merkkiyhdistelmää pitäisi tulkita? Vastaus on, että täsmälleen samoin kuin pelkkää suojatie-merkkiä. Lisäkilpi ei näissä tilanteissa tuo siis mitään muutosta liikennesääntöihin, mutta läheskään kaikki eivät tätä tiedosta. Hippoksenraitilla olen pyöräilijänä joutunut usein tilanteeseen, jossa autoilija luulee lisäkilven vuoksi olevansa väistämisvelvollinen, vaikka pyöräilijä on se, joka on tulossa ajoradalle. Siinä sitten arvotaan, kumpi menee ensin. Eeronkadun tapauksessa pyöräilijä tulee kolmion takaa, joten ristiriita on melkoinen.

Jyväskylän kaupunki kommentoi

Kysyin kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilven käytännöistä Jyväskylän kaupungilta palautepalvelun kautta. Saamassani vastauksessa todetaan, että lisäkilvellä halutaan varoittaa autoilijoita pyöräliikenteestä. Lisäksi kerrotaan, ettei lisäkilpi velvoita ketään väistämään ja ”taluttavaa polkupyöräilijää [sic!] on väistettävä suojatiellä kuten jalankulkijaa”. Vastauksessa jätetään ottamatta kantaa merkkiyhdistelmän laillisuuteen tai siitä mahdollisesti aiheutuviin väärinkäsityksiin.

On erikoista, että kaupunki toimii tietoisesti kansallisen ohjeistuksen vastaisesti. Alkuperäinen tarkoitus on tietysti hyväntahtoinen – varoittaa autoilijoita pyöräliikenteestä – mutta tällainen toteutus toimii tarkoitusta vastaan.

Sääntö, jonka mukaan ajoradalle tuleva pyöräilijä on väistämisvelvollinen, tunnetaan Suomessa valitettavan huonosti edelleen. Siksi ei olisi syytä sekoittaa pakkaa lisää liikennemerkeillä, joiden tulkinnasta voi syntyä epäselvyyttä. Väärinkäsitykseen voi syyllistyä niin pyöräilijä kuin autoilijakin. Voidaanko luottaa siihen, että jokainen tienkäyttäjä on lukenut yllä olevan päätöstekstin ja tietää varmasti, että lisäkilpi yksinään ei muuta väistämissääntöjä? Itse en laskisi tämän varaan.

Kaupungin käytäntö aiheuttaa vielä yhden kysymyksen: miksi kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilpeä ei sitten ole jokaisella runsasliikenteisellä pyörätien jatkeella? Pahamaineisia paikkoja kaupungissa riittäisi. On kai selvää, että samaa linjaa noudatetaan kaikkialla kaupungin alueella?

, , , , , , ,

1 kommentti

Sapiskaa pyöräilijöille

Viime aikoina uusia juttuja on tullut kirjoiteltua hieman harvakseltaan. Kirjoitustyötä ja tietokoneen edessä istumista on ollut opiskelurintamalla sen verran runsaasti, että blogi on väkisinkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Kukapa olisi arvannut, että tekstin tuottamisellekin on olemassa rajansa? No, nyt löysin ainakin omani, kun parissa kuukaudessa on tullut kirjoitettua kutakuinkin 50 sivua (enemmän tai vähemmän) tieteellistä tekstiä.

Nyt kuitenkin voisi ryhdistäytyä blogin puolella ja kirjoittaa pari sanaa aihepiiristä pyöräilijät ja suojatie. Vaikka olenkin taannoin kritisoinut Keskisuomalaista aika ala-arvoisesta liikennejournalismista, on nyt annettava vaihteeksi tunnustusta. Lehti on kirjoittanut kaksi onnistunutta juttua kaupungin suojateistä, joiden liikennesäännöistä pyöräilijät eivät tunnu tietävän mitään. Ensimmäisenä kohteena oli joitain viikkoja sitten Kramsunkadun ja Alvar Aallon kadun risteys, jossa monet pyöräilijät eivät kärkikolmioista huolimatta tiedä olevansa väistämisvelvollisia suojatien yli ajaessaan. Toinen samantapainen vaaranpaikka, Rusokinkadun ja Matarankadun suojatie, oli aiheena perjantain Autot ja liikenne -liitteessä. Jälkimmäisellä suojatiellä tapahtui syksyllä pyörän ja auton onnettomuuskin.

Lue lisää>

, , , , , , , , , , , ,

6 kommenttia

%d bloggers like this: