Avainsanat: Warkauden Lehti

Pyöräilyä Varkaudessa

Syyslomavierailu synnyinkaupunkiini Varkauteen poiki muutakin kuin reilut sata kilometriä maastopyörän mittariin. Olimme nimittäin suunnitelleet jo keväällä Warkauden Lehden toimittajan kanssa pientä pyörälenkkiä ja juttua koskien Varkauden pyöräilyolosuhteita. Ainoa este tälle tuntui vain kesän aikana olleen se, etten vieraillut Varkaudessa kuin satunnaisesti viikonloppuisin ja silloinkin ilman omaa pyörää.

Nyt mies ja konkeli olivat kumpikin kaupungissa, joten mikäpäs sen mukavampaa kuin nousta sateisena keskiviikkoaamuna satulaan ja katsella varkautelaisia liikennejärjestelyjä. Olin etukäteen miettinyt pari paikkaa, joista toinen edusti pyöräilijän vinkkelistä huonoa ja toinen hyvää. Ajattelin tämän olevan sopiva tapa, sillä pyöräilyasioista puhuessani pyrin löytämään myös hyviä puolia. Kuten elämässä yleensä, palaute menee paremmin perille, jos muistaa kiittääkin välillä. Lisäksi puheenaiheeksi nousi myös Kauppakatu, sillä olen tainnut joskus sanoa tuon ”köyhän miehen kävelykadun” toimivuudesta pari sanaa.

Warkauden Lehti sunnuntaina 23.10.2011.

Hyvät ja huonot

Huonona paikkana mainitsin Relanderinkadun kevytväylän Kuoppakankaankadun risteyksen lähellä, aivan Lidlin myymälän edustalla. Tällä paikalla kevytväylä muuttuu järjettömästi jalkakäytäväksi ilman mitään syytä. Tilanne näyttää tältä:

Pyörätie päättyy tähän merkkiin. Miksi?

Googlen katunäkymässä parin vuoden takaa paikalla on vielä yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän merkki:

Vastakkaisesta suunnasta tultaessa väylä on merkitty yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi. Miksi siis tällainen yksisuuntainen pyörätie? En keksinyt muuta syytä kuin sen, että jossain vaiheessa on tapahtunut virhe liikennemerkin suhteen. Pieni moka, mutta entäs jos sattuu pyörän ja jalankulkijan välinen onnettomuus? Kävisikö niin, että pyöräilijä todettaisiin syylliseksi jalkakäytävällä ajamiseen? Nähtäväksi jää, tapahtuuko merkille mitään lehtijutun jälkeen.

Pyöräilyn kannalta hyvää suunnittelua mielestäni edustaa Taipaleentien ja Laivalinnankadun risteyksessä oleva pyörätien jatke. Siinä on oikeastaan kolme hyvää asiaa. Ensinnäkin reunatuki on korvattu asfalttiliuskalla, mikä tekee ajamisesta sujuvampaa. Toiseksi jatke on maalattu kahdella katkoviivalla yhtenäisen suojatieviivan sijaan. Näin pyöräilijä näkee jo kaukaa kyseessä olevan pyörätien jatkeen, mikä selkeyttää liikenneympäristöä. Kolmas hyvä puoli on se, että valoissa odottavat autot pysäytetään riittävän kauaksi pysäytysviivan avulla. Tämä järjestely on olemassa tosin sen vuoksi, että Laivalinnankadulle kääntyville busseille jää riittävästi tilaa. Joka tapauksessa myös fillaristi hyötyy tästä, koska auton nokka ei vahingossakaan työnny pyörätien jatkeelle. On muuten jonkinasteinen tapa Varkaudessa, että auton keula työnnetään suojatien tai pyörätien jatkeen päälle punaisissa valoissa odotettaessa.

Googlen katunäkymässä näkyvät vielä vanhat järjestelyt. Nykyään reunatukea ei enää ole ja maalaus on uusittu. Googlen kameraan osunut harmaan auton kuljettaja ei ole huomioinut pysäytysviivaa, joka pilkistää sinisen pakun edessä.

Kauppakadusta

Kauppakadusta esitin jälleen kerran ihmetykseni, miksi katu ei voisi olla kevyelle liikenteelle pyhitetty kävelykatu. Alun perin kauppiaiden vastustamaa kävelykatua ei ole saatu kokeiltua edes kesäisin, mikä on ällistyttävää. En käsitä lainkaan, miksi peltilehmiä pitää marssittaa kadun läpi. Tästähän on juuri kyse, läpiajoliikenteestä. Eivät autoilijat pysähdy noin vain asioimaan, ellei heillä ole varta vasten asiaa liikkeeseen. Ja mitä hyödyttää, jos liikkeen edessä on yksi parkkiruutu? Mahtuvatko siihen kaikki asiakkaat? Joku joutuu aina pysäköimään kauemmaksi. Parkkipaikkoja lyhyen kävelymatkan päässä on, mutta se ei näytä riittävän. Pitää yrittää päästä oven eteen, vaikka onkin tiedossa, että lopulta joutuu kuitenkin ajamaan kauemmaksi parkkiin. Ja on hyvä muistaa, että ”kauemmaksi pysäköiminen” tarkoittaa Kauppakadun tilanteessa vain joidenkin satojen metrien kävelymatkaa.

Pyöräilijän kannalta Kauppakatu on moniongelmatapaus. Katua reunustavat kevytväylät, joita pyöräilijän on lainsäädännön mukaan pakko käyttää, vaikka ajoradalla ajaminen olisi helpompaa ja turvallisempaa. Onhan kadun nopeusrajoitus vain 20 km/h. Jalankulkijoiden välissä ei tee mieli ajaa ja yksisuuntaisella ajoradalla ei saa ajaa.

Huomattavaa on sekin, ettei Kauppakadulla ole juurikaan pysäköintipaikkoja pyörille. Pyörät siis jätetään talojen seinustoille tai puita vasten. Lisääkö tämä huoliteltua kaupunkikuvaa?

”Yksittäinen kansalainen voi vaikuttaa”

Lopuksi muistutin myös siitä, että palautetta liikenneolosuhteista kannattaa antaa. Kun vuosia sitten lähetin palautetta Varkauden kaupungille, sähköpostiin ei vastattu, mutta ongelmapaikka kuitenkin korjattiin. Kun asiansa esittää napakasti ja perustellen, mahdollisuudet muutokselle ovat hyvät. Virkamiehistön puolestaan on syytä muistaa, että heidän tehtävänsä on palvella kaupunkilaisia. Hyvään hallintotapaan kuuluu esimerkiksi sähköposteihin vastaaminen.

Syyspyöräily Varkaudessa poiki siis varsin mainion jutun, jolla saatiin varmasti suunnattua huomiota fillarointiin ja pyöräilijän arjen haasteisiin. Ilahduttavaa oli, että juttu tuli lehteen näinkin myöhään syksyllä. Yleensähän pyöräilystä puhutaan mediassa enemmän keväällä ja kesällä. Näinhän se on, pyöräilyn edistäminen on ympärivuotista toimintaa.

Mainokset

, , , , , , , , , , ,

Jätä kommentti

Pahat poliisit liikkeellä?

Viime viikkoina Varkauden ”pää-äänenkannattajassa”, Warkauden Lehdessä, on ollut useita mielipidekirjoituksia poliisin liikennekäytöksestä. Niistä on väkisinkin huomannut, kuinka hatarat tiedot ihmisillä on poliisien hieman tavallista autoilijaa laajemmista oikeuksista liikenteessä. Ehkäpä olisi hyvä selventää pari perusjuttua autoileville Matti Meikäläisille. Poliisi ei virallisesti ole viitsinyt lehden palstalla vastailla lähinnä virkavallalle valittamisen ilosta kirjoitettuihin mielipiteisiin. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, koska esitetyissä tapauksissa ei ole tapahtunut mitään laitonta. Pienessä lehdessä hyvin usein myös huonoin perustein laaditut mielipidekirjoitukset pääsevät läpi, mikä ei ole ongelmatonta: väärät tiedot saattavat asioista tietämättömien kohdalla muuttua todeksi, koska ”eihän lehdessä voi olla väärää tietoa”.

Ensimmäisessä mielipidekirjoituksessa kritisoitiin sitä miten poliisin ”vara-auto” oli kiihdyttänyt kirjoittajan mielestä liian voimakkaasti liikennevaloista lähtiessään. Alkoi väkisinkin huvittaa heti alussa, kun kirjoittaja tituleerasi poliisiautoa vara-autoksi. Varkauden kihlakunnan poliisilaitoksen autoja yksilöivä kirjaintunnus kun on VARA, esimerkiksi siis VARA 490. Mitään tekemistä auton varallaolon tms. kanssa asialla ei ole. Oikeille vara-autoille on poliisiorganisaatiossa varattu omat tunnuksensa, kuten RES (sanasta reservi).

Mitä siihen kiihdyttämiseen tulee, mitään kiihdytyksen voimakkuutta säätelevää lakiahan ei ole. On myös hyvin subjektiivista arvioida, mikä kiihdytys on normaalia ja mikä liiallista. 50-hevosvoimaisesta pikkuautosta nähtynä uusi diesel-Transporter saattaa kiihtyä todella nopeasti, vaikka Transporterin kuljettaja pitää liikkeellelähtöään aivan normaalina.

Toisessa tapauksessa kirjoittaja kommentoi poliisiauton käytöstä maantiellä. Olipa vielä pistänyt merkille, että kyseessä oli kenttäjohtajan auto. Poliisiauto oli ohittanut ”tarkalleen sallittua nopeutta” ajaneen kirjoittajan auton (mahdollinen mittarivirhe?). Tästä kirjoittaja oli sitten niin ihmeissään, että jaksoi oikein lehteen asiasta valittaa! Eikö olisi joskus helpompaa antaa palautetta suoraan asianomaiselle taholle, eikä vinkua mielipidepalstalla? Saattaisi mennä viesti perillekin, eikä jäädä kahvikupin alle. Muutenkin itseäni kummatkin kirjoitukset huvittivat myös siksi, että jos haluaa kirjoittaa lehteen jostain liikenteen epäkohdasta, niin eikö silloin kannattaisi kommentoida jotain todellista ongelmaa?

Jälkimmäinen kirjoittaja kysyikin, että miksi poliisiauto ajoi ylinopeutta, vaikkei se ollut hälytysajossa. Hälytysajo onkin poliisin kohdalla hieman muita hälytysajoneuvoja monimutkaisempi juttu. Poliisi voi olla hälytysajossa myös silloin, kun se ei käytä hälytysvaloja ja sireeniä. Toisin sanoen kirjoittaja ei voinut tietää, onko poliisiauto hälytysajossa vai ei. Tämän vapauden ymmärtää, kun ajattelee poliisin tehtäviä. Joskus on parempi mennä tilannepaikalle mahdollisimman huomaamattomasti. Klassinen esimerkkihän tällaisesta tilanteesta on pommiuhka. Tietenkin kuljettajan vastuu on ns. hiljaisessa hälytysajossa suurempi, eikä poliisiauton käytös yleensä tällöin poikkea kovinkaan paljoa muusta liikennevirrasta. Kirjoittajaa ei varmaankaan oltu koskaan ennen ohitettu tilanteessa, jossa hän on ajanut sallittua nopeutta!

Joskus tuntuu siltä, että tämä kritiikki kumpuaa vain poliisia kohtaan tunnetusta vastenmielisyydestä, jopa vihasta. Koskaan itse ei tehdä mitään väärää liikenteessä. Sitten kun poliisiauto ohittaa, niin se onkin yllättäen maailman vakavin rike. No, tällä menolla niitä poliisiautoja ei kohta siellä liikenteessä enää näy. Sitten kukaan ei ilmeisesti enää vaaranna kirjoittajien liikenneturvallisuutta…

Liikenteen riskikuskeja?

, , , , , , ,

2 kommenttia

%d bloggers like this: